Dekkari-fani lukee

Olen kaikkiruokainen kirjallisuusnisti, mutta sattuneesta syystä kerron seuraavassa kirjallisesta maustani ennen kaikkea dekkarigenren suhteen.

Aloitin rikoskirjallisuuden ahmimisen jo varhain. Ensimmäisiä genreklassikoita olivat Enid Blytonin Salaisuus-sarjan teokset. Viisikoista ja Neiti etsivistä pidin myös, mutta huumorihermoon iskivät sitä paremmin Sivar Ahlrundin (pitääpä tarkistaa oikeinkirjoitus...) Etsiväkaksoset sekä tietenkin Astrid Lindgrenin Kalle Mestarietsivä -trilogia, jota olen lukenut lukuisia kertoja vielä ajokortin saamisen jälkeen.

Kypsässä 12-vuoden iässä siirryin Robert Ludlumeihin, Dean R. Koonziin sekä Stephen Kingiin (liian varhain, nykyään en pysty lukemaan lainkaan kauhukirjallisuutta) sekä John Le Carré'n. Jostain ala-asteen ja yläasteen väliseltä kesältä lienee myös rakkaus Mika Waltariin, kun luin Sinuhe egyptiläisen ensimmäisen kerran. Siinä vaiheessa kuvittelin vielä opiskelevani arkeologiksi minkä kirjojen kirjoittamiselta ehtisin. Sinuhesta hyppy komisario Palmuun oli tietenkin odotettu.

Agatha Christiet sekä John Dickson Carrin kultakauden dekkarit ahmin yläkoulussa. Carrin Carter Dicksonin pseudonyymilla kirjoittamat humoristiset sir Henry Merrivale -dekkarit ovat yhä dekkarilistani huipulla. Raymond Chandlerin löysin lukiossa, suunnilleen samaan aikaan kuin kirjallisen idolini Kari Hotakaisen, jota olen Buster Keatonin jälkeen puolipalvonut aivan avoimesti. Dashiel Hammetista en koskaan innostunut, enkä muistakaan hard boiled -genren kirjailijoista, kenelläkään ei ollut Raymond Chandlerin kipinää ja taitoa viihdyttää olematta halpa. Lukioajoilta on myös Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta kohtaan tuntemani pakanallinen täyspalvonta. Innostuin myös Thomas Harrisista sekä Lawrence Sandersin Kuolemansynti-sarjasta, samoin Laurie R. Kingin Kate Martinellista kertovat dekkarit tuntuivat piristävän erilaisilta.

Matti Yrjänä Joensuun teokset ahmin 18-vuotiaana, kun yritin parhaani mukaan vältellä fysiikan tentteihin lukemista HY:lla. Samalla tuli lueskeltua kaikenmoista muutakin, eikä yleisen kirjallisuustieteen opiskelu ainakaan parantanut kirjariippuvuutta. Myöhemmin muutettuani Roomaan siirryin opiskelemaan englantilaista, angloamerikkalaista, italialaista, ranskalaista sekä espanjalalaista kirjallisuutta. Rooman La Sapienza -yliopistolla kielten ja kirjallisuuden opinnot painottuvat nimneomaan kirjallisuuteen ja tentittävät klassikkolistat ovat vessapaperirullan pituisia. Näiltä ajoilta lienee peräisin viehtymys italialaiseen ja espanjalaiseen nykyrunouteen, samoin Harold Pinterin näytelmiin, joita tuskin olisin lukenut ilman draamakurssia.Amerikkalaisesta kirjallisuudesta minun täytyy nostaa esiin Kurt Vonnegut sekä Toni Morrison, enkä kyllä sylje Steinbeckin tai Hemingwaynkään päälle, vaikka herrat eivät top-suosikkeihini lukeudukaan. Yksi kaikkein aikojen parhaita lukukokemuksia on Mark Twainin Huckleberry Finn. Koska opinnot olivat siis vahvasti klassikkopainotteisia, vapaa-ajallani oli luontevaa rentoutua nimenomaan dekkareiden parissa.

Amerikkalaisista sarjadekkaristeista olen seurannut eniten Sue Graftonia, Donna Leonia sekä Patricia Cornwellia, toki olen lukenut genreä laidasta laitaan, mutta näiden kirjailijoiden tuotantoa olen jaksanut kerätä kirja kirjalta. Patricia Highsmith ja uudemmista myös Kathy Reichs ja Karin Slaughter kuuluvat myös vakkarilukemistoon.

Kaikkien aikojen suosikkini on kuitenkin englantilainen Phyllis Dorothy James. Hän on dekkaristeista ehdottomasti suurin esikuvani, vaikka Colin Dexter kulkeekin siinä aivan kannoilla. P.D. Jamesillä rikas, kuvaileva kieli yhdistettynä yhteiskuntaa hienosti peilaavaan, moniulotteiseen henkilökuvaukseen saa minut ahmimaan jopa raskassoutuisimmaksi syytetyt kirjansa yhdeltä istumalta. Englantilaisista myös Ruth Rendel sekä Alexander McCall Smith jostain syystä löytävät tiensä kassalle kun vierailen kirjakaupassa.

Uusien kulttuurien kuvaukset ovat ehdottomasti plussaa dekkareissa, siispä Sujata Massayn Rei Shimura -dekkarit, Qiu Xiaolongin Kiinaan sijoittuvat dekkarit sekä Alicia Gimenez Barttlettin Petra Delicado ovat olleet tervetulleita tuttavuuksia.

Pohjoismaisista dekkaristeista on pakko mainita Liza Marklund, ja kukapa ei olisi Larssonin Millenium trilogiaa lukenut. Viime aikojen positiivisia yllätyksiä on ollut Lars Keplerin nimellä kirjoittava kirjailijapariskunta sekä Camilla Läckberg. Anne Holt, Anna Jansson sekä Anna Larsson ja Åsa Larsson ovat myös hyvin edustettuina hyllyssä. Henning Mankell on toki tuttu myös, mutta jostain syystä hänen tyylinsä ei ole noussut varsinaisten suosikkien joukkoon.

Kotimaisista Joensuun lisäksi Leena Lehtolaisen kaikki teokset on syynätty tarkasti.Myös Remekset olen tainnut lukea kaikki ilmestymisjärjestyksessä. Outi Pakkanen, Pirkko Arhippa, Tapani Bagge, Max Manner, Seppo Jokinen, Matti Rönkä, Matti Laine ja Reijo Mäki ovat myös tuttuja. Eppu Nuotion dekkarit olen ostanut ihan omaan hyllyyn, kuinkas muuten. Uusista olen ehtinyt tutustua Mikko Karppiin, Pekka Hiltuseen, Antti Tuomaiseen ja Marko Kilpeen.

Ihanan paljon dekkareita siis odottaa yhä lukemista, jippii! Seuraavaksi haluan tutustua ehdottomasti historiallisiin dekkareihin. Steven Saylorin Murha Via Appialla on oikeastaan ainoa, joka tulee äkkiseltään mieleen. Oma haave on myös yhdistää historia-harrastus dekkariin. Etruskiaikaan sijoittuva tarina aina silloin tällöin pilkahteleekin mielessä, ehkä sekin muuttuu projektiksi vielä lähivuosina.

Laskeskelin 24-vuotiaana lukeneeni yli 1200 kirjaa, nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin laskuyritys tuntuu aikaa toivottomalta touhulta. 50-100 kirjan vuositahti on pitänyt pintansa aika hyvin, jos ei oteta huomioon hullujen vuosien 150  kirjan tahtia. Kotikirjastoon rehaan joka Suomen reissulla kamalat kasat kirjoja, ja kyllä niitä Lundian hyllyilläkin yli 1000 kpl jo notkuu.

Niin joo, voisin varmaan sanoa, että lukeminen on minulle rakas harrastus.

Vuonna 2012 luettua:

1) Tuija Lehtinen: Miss Seinäruusu
2) Terhi Rannela: Scarlettin puvussa
3) Jari Tervo: Layla
4) Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa
5)Muriel Barbery: Siilin eleganssi
6) Rosa Liksom: Hytti nro 6 (aloitettu v. 2011, e-kirja)
7) Siri Hustved: Kaikki mitä rakastin
8) Johanna Hulkko: Säkeitä Pietarista
9) Johanna Hulkko: Jostakin kotoisin
10) Patricia Cornwell: Kuolleiden satama
11) Nicola Gratteri, Antonio Nicaso: Fratelli di sangue (kalabrialaisesta 'ndreanghetasta)
12) P.D. James Todistajan kuolema
13) Kathy Reichs: Pyhimyksen hauta
14) Karin Slaughter: Pelon huone
15) J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
16) Hanna van der Steen: Kirous
17) Mia Vänskä: Musta kuu
18) Pekka Hiltunen: Sysipimeä
19) Annukka Salama: Käärmeenlumooja
29) Suzanne Collins: Nälkäpeli
30) Suzanne Collins: Vihan liekit
31) Suzanne Collins: Matkijanärhi
32) Katja Kaukonen: Vihkivedet
33) Lars Kepler: Tulitodistaja
34) Leena Lehtolainen: Henkivartija
35) Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
36) Herman Koch: Illallinen
37) Riikka Pulkkinen: Vieras
38) Hilja Valtonen: Kunnankirjuri
39) Piia Kaikkonen: Kuoleman varjo
40) John Verdon: Sokkoleikki
41) Anneli Kanto, Terhi Rannela: Korkea puoliso
42) Jan Fredriksson: Miehet mustissa
43) John Verdon: Numeropeli
44) Liza Marklund: Panttivanki
44) Plum Sykes: Manhattanin blondit (oikeastaan ainoa lukemistani, jota en voi suositella kenellekään)
45) P.D. James: Totuus ja toiveet
 46) P.D. James: Syystanssiaiset
47) Alice Sepold: Oma taivas

Vuoden 2013 helmikuuhun mennessä luettua:

1) Salla Simukka: Toisaalla
2)  Karin Slaughter: Kivun jäljet
3) Åsa Larsson: Uhrilahja
4) Ilkka Remes: Teräsleijona
5) Milja Kaunisto: Synnintekijä
6) Rosamund Lupton: Sisar
7) Camilla Läckberg: Majakanvartija
8) Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura
9) Maaria Päivinen: Pintanaarmuja
10) Kari Hotakainen: Jumalan sana