sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vähäosainen vai eliittiä?

Kuten varmaan moni muu, minäkin tein tässä taannoin Hesarin luokkakoneella testin, joka kertoi minulle, mihin yhteiskuntaluokkaan testin suunnitelleiden toimittajien mukaan kuulun. Tuloksen mukaan olen vähäosainen, vaikka harrastusteni ja kiinnostuksen kohteitteni mukaan minut voisi lukea kulttuuriluokaltani eliittiin. Yllättävän moni kirjoittamisesta tai kirjallisuudesta leipänsä saava tuttava sai samanlaisen tuloksen. Ilmeisesti kulttuurialalla työskentelevä "sivistyneistö" todellakin valitsee kutsumusammatin, kun kirjallisuudella tai kirjallisuuden parissa työskentelemällä ei ainakaan pääse rikastumaan? Vaan millaista rikkautta testi todella mittaa?

Sinänsä tämä leikkimielinen testi ei ole sen kummempi kuin muutkaan "testaa, mikä villieläin olet", "testaa, mikä käsilaukku olet" , "testaa, mikä Star Trek -hahmo olet" testit. Mutta kyllä se pani ajattelemaan.

Ensinnäkin minulla on italialaisestä näkökulmasta hyvät tulot. Se, minkä suomalaiset toimittajat saattavat luokitella nälkärajalla kitumiseksi, on italialaisesta näkökulmasta onnekkuutta.

Toisekseen minulla on onneksi aviomies, joka jakaa tulonsa kanssani. Meillä ei jaeta kuluja puoliksi, vaan suhteessa omiin tuloihin. Lentokapteenina hän tietenkin saa testissäkin tulokseksi jotain aivan muuta kuin vähäosaisuuden, toisin kuin kirjailijuudesta - siis Hesarin mukaan kurjailijuudesta - palkkansa kokoon riipivä vaimonsa.

Kolmanneksi oli hiukan huvittavaa, että mieheni sai elitistisen tulotasonsa vuoksi alunperin korkeamman luokituksen myös testin kulttuuriluokituksessa, vaikka merkitsin hänelle vähemmän kiinnostuksekohteita ja harrastuksia kuin itselleni. Ihmettelin tulosta niin, että tein testin uudelleen, tällä kertaa tutkailin vastausvaihtoehtoja hiukan tarkemmin ja ruksasin lukuisten edellisten lisäksi kuvataiteet. Ensi viikolle suunniteltu Renoir'n näyttely nosti minut sitten kulttuurieliittiin pitämään miehelleni seuraa.Toki tuntui erikoiselta, että pelkkä tulotaso nostaa mieheni kulttuurieliittin, kun taas minut luokitellaan sinne vain, jos harrastan tuplasti mieheeni verrattuna. Ilmeisesti samat ilmaiset kävelylenkit ja luonnosta nauttiminen ovat fiinimpiä, jos tulot ovat paremmat?


Väärin. Itse asiassa juuri tuo miettimäni kysymys sai minut oivaltamaan, kuinka vääristynyt koko leikkimielinen testi oli. Toki miehelläni on elitistinen asema monessa mielessä ammattinsa vuoksi. Jo pelkkä ammattiin liittyvä "matkustelu" aiheuttaa kateutta ihmisissä, jotka eivät ymmärrä, millaista työkseen matkustavien arki todella on. Neljän tai edes viiden tähden hotelli ei korvaa oman kodin rauhaa tai rakkaita ihmisiä ympärillä esimerkiksi juhlapyhinä. Mutta olenko minä todella vähäosainen vain siksi, ettei minun tuloistani juuri sijoiteta osakkeisiin tai obligaatioihin?


Mieheni rakastaa luontoa, ja tarvitsee säännöllisesti kävelyitä ja retkiä luonnonhelmaan. Kalastusreissut ovat aina plussaa. Mutta se olen minä, vähäosainen, joka pyydän häntä lopettamaan pörssikurssien kehityksen tihrustamisen puhelimesta ja kiinnittämään huomion taivaan sineen ja taivaalla huikeita kuvioitaan maalaaviin lintuparviin. Ja kun avaamme silmämme, me nautimme luonnosta ja sen tarjoamasta kauneudesta yhtä paljon. Lapsemme naurulla on meille yhtä suuri arvo. Kumpikin on yhtä onnellinen siitä, että olemme löytäneet toisemme. Kaikkea ei voi mitata rahassa.


Raha on tärkeää. Tuskin kovin moni Linkolan lisäksi sitä kieltääkään. Ehkä ei edes Linkola. Erityisen tärkeää raha on silloin, kun sitä on vähän. Mutta että pelkän tulotason mukaan voisi luokitella ihmisiä vähäosaiseksi - sitä minun on vaikea niellä. Ja vielä enemmän vieroksun ajatusta, että tulotason mukaan jonkun ihmisen kulttuurillinen sivistys olisi korkeampaa kuin toisen. Ehkä leikkimielisen testin tehneet toimittajatkaan eivät ajattele näin, kunhan nyt vain halusivat kehittää ihmisille jonkinlaista ajanvietettä.

Ainakin testi pisti ajattelemaan. kuinka tärkeää raha todella on. Kuinka tärkeää se on yhteiskunnallisesta näjökulmasta. Kuinka tärkeää se on yksilöille. Ja kuinka huiman tärkeää on osata arvostaa asioita, jotka eivät maksa mitään. Kuinka tärkeää on käyttää hyväksi kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa siitä nauttimiseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa myös materialistiselta kannalta vähäosaisella on mahdollisuus sivistää itseään. Kirjastot ovat ilmaisia, myös muita ilmaisia tai puoli-ilmaisia kulttuuriharrastuksia löytyy. Luontoa on tarjolla joka puolella Suomea ainakin bussilipun hinnalla, useimmiten riittää pelkkä kävelylenkki kotiovelta johonkin suuntaan.
¨
Niin meilläkin. Nämä maisemakuvat ovat tämänaamuiselta, ilmaiselta kävelylenkiltäni, jolloin en tuntenut itseäni tippaakaan vähäosaiseksi.

32 kommenttia:

  1. Ihan sama tulos oli meillä perheessä. Minä vähäosainen jatko-opiskelija, mutta kulttuuriselta luokaltani eliittiä. Mieheni eliittiä molemmissa tapauksissa.

    Kuten sanoit testi on testi ja sinänsä leikkimielinen, mutta siinä mennään kuitenkin johonkin niin tärkeään ihmisen identiteetissä, että sitä on vaikea ottaa pelkästään huumorilla. Leikkimielisenä sitä ei voi myöskään pitää sen vuoksi että se rinnastaa ihmiset ihan vääristyneellä tavalla. Esimerkiksi minä en todellakaan ole vähäosainen millään mittareilla verrattuna todelliisin vähäosaisiin, yhteiskunnasta syrjäytyneisiin. Minä en tarvitse yhteiskunnan apua, mutta on paljon niitä, jotka sitä tarvitsevat ja siihen on kiinnitettävä huomiota.

    Hauskaa muuten, että minäkin postasin tänään aamuisen kävelylenkin satoa, mutta ihan noin kirkkaan kaunista ei meillä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota olen muutamaan otteeseen kommentoinut FB.ssä, kun kaverit olivat testiä tehneet: todelliset vähäosaiset tuskin edes pääsevät koko testiä tekemään. On todellisten vähäosaisten vähättelyä väittää hyvästä elintasosta nauttivia vähäosaisiksi.

      Minä päätin ottaa testin huumorilla, koska aivan tosissaankaan sitä ei voi ottaa. Mutta kyllähän se on herättänyt varsin ristiriitaisia tunteita monissakin ihmisissä. Hiukan horoskooppitesteihin verrattava..

      Poista
    2. Hyvin sanottu. On todellakin vähättelyä kaikkia kohtaan luokitella ihmisiä vain palkkatason mukaan. Otin huumorilla kaiken muun paitsi sen, että minun väitettiin olevan syrjäytymisvaarassa. Olen freelancer, teen todella paljon töitä, mutta palkka on tietysti hyvin huono. Mutta ei se tee minusta syrjäytyvää ihmistä.

      Poista
    3. Minua alkoi lopulta naurattaa, kun tajusin testin pointin tuon syrjäytmisenkin suhteen: vain rahalla ilmeisesti saa ystäviä, ja matalapalkkaiset ovat siksi yksinäisiä ja syrjäytymyssä? Voi yhyren tähären...

      Poista
  2. Minä en uskaltanut testiä tehdä, sillä pelkäsin sen laittavan minut sellaiseen luokkaan jossa en tahdo olla =D. Hyvää pohdintaa aiheesta olit kirjoittanut. Ja se on juuri kuten kirjoiti, rikas ei ole se, jolla on paljon rahaa, vaan se jolla on ystäviä ja rakkaita lähellä, hän joka osaa nauttia luonnosta ja ottaa hetkistä kiinni.

    VastaaPoista
  3. Testissä on kovin kärkevästi ja kärjistäen valittu myös luokkien nimet. Esim. Vähäosainen ja kipuaja - aika harva varmaan tunnistaa itsensä sellaisista...

    VastaaPoista
  4. Olenko oikeassa, että Roomassa kulttuuritoimittajat definioisivat eliitin eri tavalla kuin Helsingissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aivan varma eliitistä, koska tämänkin testin mukaan tärkein eliitin määrittelevä elementti olivat korkeat tulot, ja samalla tavalla eliitiksi luetaan myös Italiassa korkeatuloisten ryhmä. Kuitenkin Italiassa on tietenkin paljon vanhempi ja historiallisempi "vanhan rahan" eliitti, eli varmaan helpommin Italiassa luokiteltaisiin kipuajiksi niitä, jotka tuon testin mukaan Suomessa ehkä kuuluvat eliittiin. Nykyaikana eliitin määritelmä on kuitenkin laajentunut Italiassa koskemaan ketä tahansa, jolla on vaikutusvaltaa ja korkeat tulot: siis myös virkamiehiä ja aivan erityisesti poliitikkoja.

      Iso ero olisi kuitenkin takuulla siinä, kuinka vähävarainen määritellään. Tuon testin mukaan 2200€ oli vähävaraisuuden raja. Italiassa ei todellakaan, täällä n. 1500 € nettopalkka on todella hyvä, hurjan moni elää 1000 € tai sitä pienemmällä palkalla tai eläkkeellä.

      Poista
    2. Nyt huomasin, että kysyit nimenomaan kulttuuritoimittajista, eli jos puhutaan kulttuurisesta eliitistä, niin sitten mennään jo harmaammalle alueelle. Italiassa on hurjan jyrkkä jako sivistyneistön ja ei sivistyneiden välillä. Keskiluokka ei harrasta kulttuuria samaan tapaan kuin Suomessa, myös lukemista harrastetaan paljon vähemmän osin johtuen aika olemattomasta kirjastolaitoksesta. Italiassa esim. musiikinsoittaminen on lähes yksinomaan yläluokan ja ylemmän keskiluokan harrastus, alemmalla keskiluokalla ei ole pianoon varaa, tai jos olisikin, ne rahat käytetään johonkin muuhun.

      Poista
  5. Linkola on todennut, muistaakseni "Toisinajattelijan päiväkirjassa", että raha on tärkeää vain siinä määrin kuin sitä todella tarvitsee hyödykkeisiin, joita ei voi omalla ruumiillisella työllä tuottaa.

    Tein testin ja havaitsin odotetusti olevani "vähäosainen", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tuloni ovat suomalaiseen keskitasoon verrattuina hyvin alhaiset, mutta toisaalta niin ovat elinkustannuksenikin. Tienaan silti melkein tuplasti enemmän kuin koskaan Italiassa asuessani. :) Pidän immateriaalisia asioita paljon rahaa ja kulutustavaraa tärkeämpinä. Minulla on toki olemassa tietokone, mikroaaltouuni, kännykkä ja muut ns. perustarvikkeet nykyajan standardien mukaan, joten en ikinä nimittäisi itse itseäni "vähäosaiseksi". Ehkä johonkin Mikael Jungneriin verrattuna kyllä, mutta se on jo aivan eri asia.

    Toivon, että Suomeen tulee käyttöön tämä kaikille kansalaisille kaavailtu perustulo, jonka kustannukset revittäisiin tietenkin oikeasti rikkaiden varoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaikki on todellakin suhteellista, jo Suomessa on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat niin vähävaraisia, ettei noihin perustarvikkeisiinkaan ole varaa, ainakaan käyttökustannuksiin, Italiasta puhumattakaan.

      Poista
  6. Linkola on todennut, muistaakseni "Toisinajattelijan päiväkirjassa", että raha on tärkeää vain siinä määrin kuin sitä todella tarvitsee hyödykkeisiin, joita ei voi omalla ruumiillisella työllä tuottaa.

    Tein testin ja havaitsin odotetusti olevani "vähäosainen", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tuloni ovat suomalaiseen keskitasoon verrattuina hyvin alhaiset, mutta toisaalta niin ovat elinkustannuksenikin. Tienaan silti melkein tuplasti enemmän kuin koskaan Italiassa asuessani. :) Pidän immateriaalisia asioita paljon rahaa ja kulutustavaraa tärkeämpinä. Minulla on toki olemassa tietokone, mikroaaltouuni, kännykkä ja muut ns. perustarvikkeet nykyajan standardien mukaan, joten en ikinä nimittäisi itse itseäni "vähäosaiseksi". Ehkä johonkin Mikael Jungneriin verrattuna kyllä, mutta se on jo aivan eri asia.

    Toivon, että Suomeen tulee käyttöön tämä kaikille kansalaisille kaavailtu perustulo, jonka kustannukset revittäisiin tietenkin oikeasti rikkaiden varoista.

    VastaaPoista
  7. Minusta tuli leipatyolainen ja kulttuurin puolesta asiantuntija. Vaikka onkin akateeminen tutkinto ja it-alan tyo. Ehka kun tuo palkka on suomalaisittain hyvin keskinkertainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistitko itsesi eri luokkien kuvauksista? Aika harva näyttää tunnistaneen...

      Poista
  8. En ehdi nyt kaikkia kommentteja tutkailla, mutta kyseessä ei tainnut olla kovin leikkimielinen testi. Testiä sentään laati professori laajan kyselyn pohjalta. Aika kummallisesti tulot vaikuttavat ihan kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan nyt testin tekijöille kuitenkin "benefit of doubt".n, koska vakavasti näin yksinkertaistettua testiä en voi ottaa, siinähän oli muuttujia suunnilleen saman verran kuin noissa horoskooppitesteissä. Se on sitten eri asia, kuinka tohkeissaan tekijät itse ovat olleet testistä :D

      Poista
  9. Mulla ei oma eikä vanhempain koulutus riitä eliittiin pääsemiseksi, syynä varmaan se etten kuuntele klassista musiikkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouluttamatonta roskasakkia, selvästi ;) nyt metsästämään, ehkä golfmailalla?

      Poista
  10. ajatellaan tätäkin6. tammikuuta 2014 klo 3.19

    Hei, päädyin tänne sivuillesi jotenkin täysin sattumalta, mutta kommentoinpas heti tuota luokkakonetta: tuossa luokkakoneessa kulttuurieliitistä putosi ainakin minun kokeilujeni perusteella heti, jos niiden "korkeakulttuuristen" harrastusten ohella ilmoitti lukevansa dekkareita ja sarjakuvia ja kuuntelevansa pop-musiikkia. Eli monipuolinen kulttuurin eri osa-aluiden harrastaminen ei käy testin pisteyttäneiden ajatusmaailmaan. Onhan tämä testi toki tehty vitsillä, mutta näkyy siitä silti sellaisia arvotuksia, joista en pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, vai on siellä tuollainenkin jekku. Minulla ei käynyt mielessäkään, että kulttuurin laaja-alainen harrastaminen voisi laskea kulttuuriluokkaa, mutta tuon logiikan varassa on tietenkin ymmärrettää, miksi mieheni harvat ja valitut harrastukset ovat elitistisiä, toisin kuin alunperin minulla, joka niiden samojen harrastusten lisäksi luen juurikin dekkareita. Sarjakuvia en edes ruksannut, kun en ole niitä enää vuosiin aktiivisesti ostanut, minneköhän olisin pudonnut niidn myötä :D

      Poista
  11. Olen sen verran tosikko etten testiä tehnyt, es edes ajatellut onko se leikkimielinen vai ei :). Ennen vanhaan todelliseen eliittiin kuuluivat ne, jotka eivät tehneet palkkatyötä lainkaan ja herrasmiehelle oli häpeä jos hän elätti perhettään jollain muilla kuin "korkotuloilla". Näillä ihmisillä oli koko elämä käytettävissä kulttuurielitismin harjoittamiseen ja onhan näitä harvoja vieläkin, jotka elävät sillä tavalla. Heidän laskeminen vähäosaisiin osoittaa vain sen, että tämä testi rakentuu täysin väärille premisseille -- ja mitä vähäosaisuus nykypäivän Suomessa edes merkitsee? Testin parametreillä olen varmaan minäkin vähäosainen kun en ansaitse enkä omistakaan oikeastaan mitään. Silti voi elää myös materiaalisessa yltäkylläisyydessä. Vähä- ja hyväosaisuus vertautuu aina siihen yhteisöön, jossa asut. Tärkeintä on se, miksi itsesi miellät. Niukasta lapsuudesta huolimatta olen aina kokenut itseni hyväosaiseksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyviä huomioita. Ja nimenomaan noin: tärkeintä on oma viiteryhmä ja oma tunne itsestään. Minä kun tein testin, en esimerkiksi raksinut siinä lainkaan kohtaa, jossa kysyttiin mihin ryhmään tuntee itse kuuluvansa, enkä raksinut miehellenikään. Ihan siksi, etten mielestäni kuulu mihinkään luokkaan. Ja vielä vähemmän kuulumme avioparina kumpikin eri luokkiin. Ja ihan sama minulla, tiedän, ettei minua voi kutsua vähäosaiseksi, koska se on todellisten vähäosaisten ahdingon vähättelyä.

      Poista
  12. Kun huomastin tuon testin HS:n sivuilla ei kiinnostanut ollenkaan tehdä koko juttua, koska tuntui niin pöljältä ajatuksenakin tuollainen testi! Mutta nyt kun siitä kirjoitit, niin pitihän käydä kokeilemassa. Olen siis asiantuntija! Mutta tuomio saattaa johtua siitä, että arvioin kuukausitulot ihan väärin, kun en edes tiedä euron kurssia ja meillä palkka ajatellaan viikoissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se pöljä olikin... Minä taas olen Italian verotuksen piirissä, joten vaikka se Euroopan kovimpia onkin, niin taitaa olla silti nykyään hiukan kevyempi kuin Suomessa, tuskin tosin ratkaisevasti. Onneksi hintataso on täällä sentään piirun verran alhaisempi kuin Suomessa, täällä kun ihmiset joutuvat pärjäämään usein tuloilla, jotka eivät ole edes puolet minun tuloistani.

      Poista
    2. Veljeni Suomessa ansaitsee tuplasti sen mità minà Italiassa, veroprosentti meillà on suunilleen sama! Jos tuohon lisàà vielà sen, ettà esim. koulutus Suomessa on làhes ilmaista ja muutenkin verorahoille saa enemmàn vastinetta (poikkeutena ehkà Italian kotilààkàrisysteemi, ilmainen eikà tarvitse varata aikaa!), niin minun ainakin on vaikea uskoa, ettà Suomessa verotus on Italian verotusta kovempi. Tietenkin ainakin tààllà Roomassa kulut on pienemmàt, jos on kylmà, niin villapitoja vaan kolme pààllekkàin, sààstàà làmmityskuluissa ; ) Kiitos kivasta blogista, minàkin taitaisin joutua syrjàytyneiden joukkoon, tykkààn nimittàin dekkareista! Sannamaija

      Poista
  13. Minä en ole vielä testiä tehnyt, se tuntui ensiesittelyllä aika kummalta. Ja nyt kun luin postauksesi, se tuntuu yhä kummallisemmalta. Mutta ehkä se pitää tehdä, ja katsoa, mihin kategoriaan sitä itse päätyy.

    VastaaPoista
  14. Aivan mahdottoman hieno postaus ja mitkä kuvat!
    Pitkät kävelyretket, luonnon kauneudesta nauttien rikastuttaa kummasti!
    En tiedä tuosta mainitusta testi, kun ei sattunut kohdalle....mitenkähän tämän mummon olisi käynyt, joka rakastaa taidetta sen kaikissa muodoissa ja kävelee kilometritolkulla päivittäin.

    Hyvää ja onnekasta uutta alkanutta vuotta kaikin tavoin !
    Mummo, ilman mummomaisuutta

    VastaaPoista
  15. Samaa mieltä! Minä olin vain kultturieliittiä, mutta mieheni oli paljon muutakin johtuen hyvistä tuloistaan. Minusta tämä testi ei mitannut mitään. Ei ainakaan niitä asioita, joissa katson meidän olevan onnekkaita, kuten oma koti järvinäköalalla, kaunis, iso puutarha, terveys, upeat ulkoilumaastot omalla kotisaarella, ihana perhe, rakkaus, ystävät etc ja vielä kaiken päälle ymmärrys näitä asiota arvostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mitähän tämä testi oikeastaan edes testasi?

      Poista
  16. Blogissani on sinulle jotain :).

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!