sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vähäosainen vai eliittiä?

Kuten varmaan moni muu, minäkin tein tässä taannoin Hesarin luokkakoneella testin, joka kertoi minulle, mihin yhteiskuntaluokkaan testin suunnitelleiden toimittajien mukaan kuulun. Tuloksen mukaan olen vähäosainen, vaikka harrastusteni ja kiinnostuksen kohteitteni mukaan minut voisi lukea kulttuuriluokaltani eliittiin. Yllättävän moni kirjoittamisesta tai kirjallisuudesta leipänsä saava tuttava sai samanlaisen tuloksen. Ilmeisesti kulttuurialalla työskentelevä "sivistyneistö" todellakin valitsee kutsumusammatin, kun kirjallisuudella tai kirjallisuuden parissa työskentelemällä ei ainakaan pääse rikastumaan? Vaan millaista rikkautta testi todella mittaa?

Sinänsä tämä leikkimielinen testi ei ole sen kummempi kuin muutkaan "testaa, mikä villieläin olet", "testaa, mikä käsilaukku olet" , "testaa, mikä Star Trek -hahmo olet" testit. Mutta kyllä se pani ajattelemaan.

Ensinnäkin minulla on italialaisestä näkökulmasta hyvät tulot. Se, minkä suomalaiset toimittajat saattavat luokitella nälkärajalla kitumiseksi, on italialaisesta näkökulmasta onnekkuutta.

Toisekseen minulla on onneksi aviomies, joka jakaa tulonsa kanssani. Meillä ei jaeta kuluja puoliksi, vaan suhteessa omiin tuloihin. Lentokapteenina hän tietenkin saa testissäkin tulokseksi jotain aivan muuta kuin vähäosaisuuden, toisin kuin kirjailijuudesta - siis Hesarin mukaan kurjailijuudesta - palkkansa kokoon riipivä vaimonsa.

Kolmanneksi oli hiukan huvittavaa, että mieheni sai elitistisen tulotasonsa vuoksi alunperin korkeamman luokituksen myös testin kulttuuriluokituksessa, vaikka merkitsin hänelle vähemmän kiinnostuksekohteita ja harrastuksia kuin itselleni. Ihmettelin tulosta niin, että tein testin uudelleen, tällä kertaa tutkailin vastausvaihtoehtoja hiukan tarkemmin ja ruksasin lukuisten edellisten lisäksi kuvataiteet. Ensi viikolle suunniteltu Renoir'n näyttely nosti minut sitten kulttuurieliittiin pitämään miehelleni seuraa.Toki tuntui erikoiselta, että pelkkä tulotaso nostaa mieheni kulttuurieliittin, kun taas minut luokitellaan sinne vain, jos harrastan tuplasti mieheeni verrattuna. Ilmeisesti samat ilmaiset kävelylenkit ja luonnosta nauttiminen ovat fiinimpiä, jos tulot ovat paremmat?


Väärin. Itse asiassa juuri tuo miettimäni kysymys sai minut oivaltamaan, kuinka vääristynyt koko leikkimielinen testi oli. Toki miehelläni on elitistinen asema monessa mielessä ammattinsa vuoksi. Jo pelkkä ammattiin liittyvä "matkustelu" aiheuttaa kateutta ihmisissä, jotka eivät ymmärrä, millaista työkseen matkustavien arki todella on. Neljän tai edes viiden tähden hotelli ei korvaa oman kodin rauhaa tai rakkaita ihmisiä ympärillä esimerkiksi juhlapyhinä. Mutta olenko minä todella vähäosainen vain siksi, ettei minun tuloistani juuri sijoiteta osakkeisiin tai obligaatioihin?


Mieheni rakastaa luontoa, ja tarvitsee säännöllisesti kävelyitä ja retkiä luonnonhelmaan. Kalastusreissut ovat aina plussaa. Mutta se olen minä, vähäosainen, joka pyydän häntä lopettamaan pörssikurssien kehityksen tihrustamisen puhelimesta ja kiinnittämään huomion taivaan sineen ja taivaalla huikeita kuvioitaan maalaaviin lintuparviin. Ja kun avaamme silmämme, me nautimme luonnosta ja sen tarjoamasta kauneudesta yhtä paljon. Lapsemme naurulla on meille yhtä suuri arvo. Kumpikin on yhtä onnellinen siitä, että olemme löytäneet toisemme. Kaikkea ei voi mitata rahassa.


Raha on tärkeää. Tuskin kovin moni Linkolan lisäksi sitä kieltääkään. Ehkä ei edes Linkola. Erityisen tärkeää raha on silloin, kun sitä on vähän. Mutta että pelkän tulotason mukaan voisi luokitella ihmisiä vähäosaiseksi - sitä minun on vaikea niellä. Ja vielä enemmän vieroksun ajatusta, että tulotason mukaan jonkun ihmisen kulttuurillinen sivistys olisi korkeampaa kuin toisen. Ehkä leikkimielisen testin tehneet toimittajatkaan eivät ajattele näin, kunhan nyt vain halusivat kehittää ihmisille jonkinlaista ajanvietettä.

Ainakin testi pisti ajattelemaan. kuinka tärkeää raha todella on. Kuinka tärkeää se on yhteiskunnallisesta näjökulmasta. Kuinka tärkeää se on yksilöille. Ja kuinka huiman tärkeää on osata arvostaa asioita, jotka eivät maksa mitään. Kuinka tärkeää on käyttää hyväksi kaikkia mahdollisuuksia, joita elämä tarjoaa siitä nauttimiseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa myös materialistiselta kannalta vähäosaisella on mahdollisuus sivistää itseään. Kirjastot ovat ilmaisia, myös muita ilmaisia tai puoli-ilmaisia kulttuuriharrastuksia löytyy. Luontoa on tarjolla joka puolella Suomea ainakin bussilipun hinnalla, useimmiten riittää pelkkä kävelylenkki kotiovelta johonkin suuntaan.
¨
Niin meilläkin. Nämä maisemakuvat ovat tämänaamuiselta, ilmaiselta kävelylenkiltäni, jolloin en tuntenut itseäni tippaakaan vähäosaiseksi.