tiistai 10. syyskuuta 2013

Uskomatonta, mutta totta. Fiktion uskottavuudesta.

Pahoittelen blogitaukoa. Olen saanut tässä ihania haasteitakin Kristiina Vuorelta ja Leena Lumilta, joihin yritän vastata, kunhan kerkeän. Tällä hetkellä aika kuluu töiden ohessa leikkikoulusta lomalla olevan lapsen kanssa, ja lisäksi koneaika on selän vuoksi kortilla, joten "oma aika" tulee käytettyä käsikseen.

Olen myös aloittanut uinnin, ortopedi määräsi kolmesti viikossa altaaseen, ja väitti, että "reseptiä" noudattamalla kuntoudun niin, ettei invasiivisempiin toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä. Toivotaan. Kävelylenkeillä käyn yhä säännöllisesti. Niistä on hyötyä sekä ruumiille että mielelle, koska kävely on yhä paras tapa saada ajatukset versoamaan kirjoiottamisessa hyödyllisiksi ideoiksi ja tekstinpätkiksi.


Lisäksi bloggausta rajoittaa taustatyö. Jo toista dekkaria varten luin ison pinon kirjoja, mutta kolmatta ja neljättä kirjaa varten luettavia kirjoja tuntuu olevan metrikaupalla. Ja lukemiseen kuluu aikaa. Italian poliittinen historia ja rikoshistoria ovat limittäytyneet yksiin, ja niistä riittää luettavaa. Mistä tuleekin mieleeni muistuttaa, että vaikka monet Italiassa tapahtuvat asiat vaikuttavat suomalaisista mielikuvituksellisilta, ne ovat Italiassa täyttä totta.

Olen saanut myös toisesta Arianna-dekkarista aivan ihanaa palautetta sekä normaaleilta lukijoilta että kirjabloggareilta. On vaikea edes selittää, kuinka paljon tämä tärkeä palaute lämmittää, ja kuinka merkittävää se on kirjailijalle. Kuinka monta kertaa on mieli tehnyt heittää pyyhe kehään jo pelkän selän vuoksi, ja sitten on tullut ihana blogiarvio tai viesti lukijalta FB:n kirjailijasivulle tai sähköpostiin, ja yhtäkkiä saankin taas uskomattoman buustauksen kirjoittamisenergiaa.

Kirjasta saa toki antaa myös kriittistä palautetta. Minä tutkailen aina kaikkea rakentavaa palautetta ja mietin, olenko asiasta samaa mieltä vai en. Yksi asia on, josta en tule koskaan olemaan samaa mieltä, ja joka on muuten yksi ärsyttävimmistä asioista, mitä faktoista tarkalle dekkaristille voi sanoa hänen kirjastaan: ettei se vaikuta uskottavalta. EDIT: Unohtui ensinnäkin se perustavanlaatuinen asia, että fiktio ei ole faktaa, eikä sen jo käsitteensä vuoksi edes täytyisi pidättäytyä todellisuuden rajoissa. Minusta moniin eri kirjallisuuden genreihin kuuluu myös elementtejä, joita ei välttämättä tarvitse pitää realistisina. Itse olen kuitenkin haluan dekkareissa kuvailla vain asioita, jotka voisivat tapahtua oikeasti. Tai jonka kaltaisia asioita on jo tapahtunutkin.

Suurin osa inspiraatioistani on syntynyt tietokirjoja ja vakavasti otettavia lehtiä lukemalla, ja niin itse murhajuonella kuin Arianna menneisyyteen liittyvällä kuviolla ja siihen liittyvillä ihmisillä on ollut esikuvinaan ihan oikeita ihmisiä ja samantyylisiä tapahtumia. El Lobon kaltainen mies on oikeasti olemassa, itse asiassa heitä on useampiakin, samoin kuin Ariannan tavoin dissosiatiivisesta amnesiasta kärsiviä ihmisiä. Tietenkin käytän myös mielikuvitustani ja luon henkilöhahmot sen näköisiksi kuin haluan, koska en kirjoita elämänkertoja vaan fiktiota. Yhdistelen mielelläni useammilta todellisilta ihmisiltä erilaisia asioita omaksi kokonaisuudekseen. Mutta pointtini on, etteivät nämä jutut mitään täysin hatusta vedettyjä ole.

Olenkin päättänyt lisätä kolmanteen kirjaan bibliografian, josta epäluuloisimmatkin lukijat voivat halutessaan käydä tarkistamassa, kuinka epäuskottavia juonikuviot todella ovat verrattuna todellisuuteen. Aika harva kun esim. on kuullut hollantilaisnaisesta nimeltä Tanja Nijmeijer, joka teki lähti tekemään Kolumbiaan tutkimusta FARC:ista ja päätyi liittymään guerrigliaan itsekin, ja nousemaan ryhmän johtohahmoiksi. Nijmeijerin kohtalo ei tietenkään ole sama kuin Ariannalla, vaan ainoastaan osoitus siitä, millaisia asioita tapahtuu Suomen ulkopuolella, vaikka Suomen ihanan rauhalliseen elämämenoon tottuneen on niitä joskus vaikea ymmärtää.


Nämä epäuskottavuudesta puhuvat lukijat ovat toki vähemmistössä, suurin osa ensinnäkin ymmärtää lukea fiktiota fiktiona, ja useimmilla lukijoilla on joka tapauksessa niin rikas mielikuvitus itsekin, että vaikka kirjailijan opiskelemat faktat eivät olisikaan kaikkien tiedossa, he kykenevät kuvittelemaan, että mitä oudoimpia asioita tapahtuu maailmassa, eikä välttämättä edes toisella mantereella vaan ihan Italiassa. Minun ei tarvitsisi kuin kopioida ja kääntää suomeksi normaalin italialaisen päivälehden uutisia, ja mitä omituisimmat salaliittoteoriat olisivatkin yhtäkkiä normaaleja italialaisuutisia. Suomi on kyllä yhä melkoinen lintukoto verrattuna Italiaan ja moniin muihin maihin, hyvä niin. Kertoo ihanan turvallisesta yhteiskunnasta, jos jo Italiassakin tapahtuvat asiat vaikuttavat lukijasta hyvin mielikuvituksellisilta, täällä kun ne ovat ihan tavallista arkea.


Jep, nämä kuvat eivät näytä liittyvän mitenkään tähän postaukseen. Selitykseksi kerron, että sunnuntaina kaupungissamme vietettiin sienimarkkinoita, ja tarjolla oli sekä roppakaupalla tuoreita sieniä että muita herkkuja.


Yllä oleva sieni kiinnosti tietenkin dekkaristia, se kun on kuolettavan myrkyllinen. Hm... missäköhän dekkarissa sitä voisi käyttää?


Lapsella on nyt Pipsa Possu -vaihe meneillään, ja hellyimme ostamaan ilmapallonkin.


Risottoon päätyneiden tuoreiden herkkutattien lisäksi ostimme myös paljon muita herkkuja. Kuten sardinialaisa juustoja, hunajaa sekä teetä makeuttamaan että juustolle siveltäväksi että muita ihania juustojen kanssa syötäviä kastikkeita.

Herkullisen hauskaa viikon jatkoa, tällä viikolla typyllä alkaa taas leikkikoulu, joten voi olla, että minulla jää hiukan enemmän bloggauksellekin taas aikaa.

23 kommenttia:

  1. Mielipiteet on mielipiteitä, mutta ainakin minulle kirjasi ovat tuntuneet hyvin uskottavilta ja vaikka kokemukseni ja tietämykseni ei ole lähelläkään asioita ja kuvauksia mistä kirjoitat, ainakin minulle tulee tunne että todella olet asioihin perehtynyt ja tiedät mistä kirjoitat. Tämän lisäksi olet onnistunut kirjoittamaan äkkisilteen kuivakoiltakin vaikuttavista (makuasioita, makuasioita) asioista hyvin mielenkiintoisesti. Tulipas ylistystä kerrakseen mutta pakko oli sanoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli totisesti ylistystä niin, että punastelen, mutta 16 Italiassa vietetyn vuoden jälkeen osaan nolostumisen lisäksi myös kiittää ihanasta palautteesta :) Totta puhuen noita epäuskottavuuksiin puuttuneita lukijoita on kantautunut korviini hyvin vähän, lähinnä parissa lehtiarviossa toisaalta kiiteltiin tiettyjen asioiden kuvausta, toisaalta moitittiin tiettyjen asioiden epäuskottavuutta. Koska teen paljon työtä tarkistaakseni faktoja, nuo väitteet epäuskottavuudesta alkoivat ärsyttämään, vaikka toisaalta kiitokset myös ilahduttivat. :)

      Poista
  2. Ooh, vanha kunnon sienimurha Christie-tyyliin :).
    Minä en kyllä kärsinyt uskottavuusongelmista kummankaan kirjasi kohdalla.
    -Leijona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hänen risotostaan yksikään ei selviytynyt..." :D

      Onpa kiva kuulla, että sinullekin tarina on kelvannut sellaisenaan, tuossa yllä Hannahin kommentin vastauksessa jo vähän selitinkin syytä tälle postaukselle :)

      Poista
  3. Näinhän se Vera menee. Monet todelliset asiat ja tapahtumat ovat tarua ihmeellisempiä. Terveisiä Turkista, täällä on epäuskottavuuksia joka nurkan takana, näennäisen tavallisuuden ja rauhallisuuden alla. Lähi-idästä tietysti puhumattakaan :). Ja bibliografian liittäminen kuulostaa hyvältä ajatukselta -- Pekka Matilainen laati sellaisen Kupoliinsa, minusta se oli mainio lisä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tiedätkin nämmä jutut erinomaisesti, sen verran olet maailmaa kiertänyt ja kuullut tositapahtumista myös muilta! Olen nyt variovainen siellä Turkissakin, juuri luin kamalaia uutisia hyökkäyksistä turisteja kohtaan :(

      Eihän se bibliografia yhtä kattava ole kuin tieteellisissä julkaisuissa, mutta arvostan kyllä itsekin, jos kirjoissa sellainen on, vaikka kaunokirjallisuutta olisikin, siis siinä tapauksessa, että kirjailija on käyttänyt inspiraationa jollei suoranaisena lähdemateriaalina muiden kirjoista löytyviä tietoja.

      Poista
  4. Oi noita italialaisia juustoja, nam! Ja kivoja sienikuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano, oli vaikea kulkea yhdenkään kojun ohi ostamatta sieltä yhtä sun toista. Mitä ihania syksyn tuoksuja :)

      Poista
  5. Hih mitä sieniä;D
    Minä nautin kirjoistasi,etenkin kakkosesta ja odottelen sitä kolmatta...Kirjojesi juonet ainakin minulle olivat hyvin uskottavat.
    Tanja Nijmejerista olen joskus lukenut jostakin,aika uskomaton tarina;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, ja onpa kiva kuulla, että joku muukin on kiinnostunut tällaisista jännittävistä ihmiskohtaloista kuten tuo Tanja Nijmejerin tarina!

      Poista
  6. Minusta minkään genren kirjan ei tarvitse olla mitenkään uskottava. Jos haluan lukea kaikin puolin uskottavaa tekstiä, voin aina lukea vaikka sanomalehteä. =D Minuakin ärsyttää tuo "ei ole uskottava" kortti. Mutta emmekö me nimenomaan (minä ainakin!) hae kirjoilta eskapismia?! Tsemppiä, Vera! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, joskus on vaikea käsittää, miten fiktion ja faktan ero ei ole ihmisille aina selvä? Toisaalta itsessäni se pieni tutkijaksi halunnut nillittäjä tosiaan tarkistaa aina faktat, joten on kaksin verroin turhauttavaa, jos kutsutaan epäuskottavaksi tekstiä, jonka a) jo lähtökohtaisesti ei tarvitsisi olla uskottavaa b) kaiken lisäksi kuvaa tapahtumia ja ihmisiö, jonka kaltaisia on oikeasti ollut olemassa... että ilmeisesti sitten ympäröivä maailmammekaan ei ole joillekin ihmisille tarpeeksi uskottava :D

      Poista
  7. Mä en ymmärrä miten joku on voinut kirjoittaa että ei ole uskottavaa. Jos olisit kirjoittanut, että Arianna sulkelsi 80 metriin ja nousi suoranousulla ja lähti juoksemaan roiston perään ilman sukeltajantautia, niin siihen olisin voinut todeta, että ei onnistu, (paitsi tietysti Hollywood-leffan supersankarilta :D). Fiktio on fiktiota ja mä ainakin nautin sun kirjoista ja toivon, että jaksat kirjoittaa monta Arianna-kirjaa vielä.

    Itselläni oli kerran aika paha ishias ja sain lääkäriltä neuvon vesijuoksuun ja siitä oli todella apua. Uiminen on varmaankin hyväksi selällesi. Vesi kannattelee ja samalla saa hyvää jumppaa selkälihaksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D tuo oli kyllä niin huikea esimerkki, että tekisi mieli laittaa se johonkin :D Mutta jollekulle (epäilen, että mies, kun Iltalehden raadissa ei mainittu erikseen arvostelijoita) siis Iltalehden dekkareita arvostelevassa raadissa oli nimenomaan epäuskottovaa mm. se, että Arianna on aatelissukua, osaa karatea ja on joskus oppinut ampumaankin. Tämäkin ärsyttää, sillä vaikka en itse ole aatelinen, olen tutustunut Italiassa myös aatelissukuihin kuuluviin, jotka nykyaikana ovat usein normaalia varakkaampia, mutta eivät sen kumempia kuin moni muu, niin joka tapauksessa olen itse harrastanut karatea ja olen menossa ampumaradalle tsekkaamaan myös ampumataitojani.

      Kyllä sekin on käynyt mielessä, että kuinka paljon arvioijan mielipiteeseen vaikuttaa se, että sekä kirjailija että päähenkilö ovat naisia... ikävä sanoa, mutta huomaan kyllä aina silloin tällöin, että naisten ja miesten kirjoittamia kirjoja arvioidaan eri tavalla, vaikka niissä olisi monia samankaltaisia elementtejä.

      Toivottavasti tästä uimisesta on etua selälle, ainakin teen parhaani!

      Poista
    2. Nyt tuo kuulosti tosi kiiittämättömältä, koska siinä samassa arviossa kyllä myös kiiteltiin dekkaria, mutta tuo epäuskottavuus-argumentti on vain minulle kuin punainen vaate. Jos minä voin harrataa karatea ja ampua, niin miksi hitossa ei dekkarin päähenkilö? En minäkään ymmärrä, mitä epäuskottavaa siinä on? Olen ilmeisetsi kovin epäuskottava minäkin :D

      Poista
  8. Niin Vera, me kirjabloggaajathan emme ole "normaaleja lukijoita" (oliko pakko paljastaa!) :-D (Kyllä oli pakko päästä vähän veistelemään :D)

    Minunkin mielestäni molemmat Arianna -dekkarit ovat olleet uskottavia, en tajua miten joku voi väittää muuta, kun kyse on kuitenkin fiktiosta. :D Sitä paitsi uutisista saa lukea jatkuvasti kaikenlaisista ihmeellisyyksistä, joiden ei uskonut olevan mahdollisia, eikä kukaan silti niitäkään kyseenalaista ainakaan kovin kuuluvasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No ette todellakaan ole normaaleja, mutta eiköhän se liene paljastunut jo ennen tätä minun postaustani :D Ei vaan n. 2 sekuntia mietinkin, että kuinkahan erottaa kirjabloggaajat lukijoista, jotka eivät kirjoita lukemistaan kirjoista blogiin, ja tuloksena oli sitten sana normaali. Se kun on niin kaikenkattava eikä samalla tarkoita mitään näinä päivinä :D

      Nyt Internetin myötä uutiset kyllä leviävät eri tavalla kuin aikaisemmin, mutta monia Italiassa tärkeinä pidettyjä uutisia ei uutisoida lainkaan Suomessa, vaikka juuri Italiassa niistä puhutaan laajasti, joten usein mietin, että pitääköhän tätä tai tätä toista asiaa pohjustaa jollain erityisellä tavalla suomalaiselle lukijalle, vaikka italialaiselle tai Italiassa asuvalle se on aivan luonnollinen asia. :)

      Poista
  9. Nuo juustot, miten ne saisi tänne suomeen??? Ihania! Oli myös kiva lukea miten kirjailija tekee taustatyötä ja kuinka kirjat syntyvät. Siitä olisi kiva lukea jatkossa lisääkin =).

    VastaaPoista
  10. Eiköhän epäuskottavaa ole jo se, että tavalliset kansalaiset jatkuvasti joutuvat sekoitetuksi murhatutkimuksiin :-)! Oikeassa elämässä hyvin harva joutuu murhan kanssa tekemiisin ja siitä huolimatta Christien neiti Marple, Pakkasen Anna Laine ja Nuotion Pii Marin ratkovat murhia liukuhihnalta. Dekkarit ovat aikuisten satuja!

    VastaaPoista
  11. Tulee mieleen faktasta ja fiktiosta jokin aika sitten yle aamutv:ssä näkemäni Jari Tervon haastattelu uusimmasta kirjasta Esikoinen. Kirja kertoo pojasta nimeltä Jari Rovaniemellä 70-luvulla. Toimittaja tivasi monta kertaa, että onko kirja totta, mitä mieltä vanhempasi olivat siitä ja siitä kohdasta jne. Tervo vastasi yksikantaan että kirja on romaani. Mielestäni se oli aika tyhjentävä vastaus. Niin että romaanit romaaneina ja tietokirjat tietokirjoina.

    Ja Arianna dekkareita luen romaaneina, ja jos siellä jotain faktaa on mukana niin sehän on pelkästään hyvä.

    VastaaPoista
  12. Olipa mielenkiintoista lukea tällaista analyysia :) täytyy kaivella joskus paremmalla ajalla sun blogia, ja lukea uteliaisuudella kirjailijattaren työstä! T. K

    VastaaPoista
  13. Heippa! Vähän myöhässä tulee tää ajatuksein, mutta itse ajattelisin sitä uskottavuuskritiikkiä myös sillä lailla että erinäisinä tapahtumina eri ihmisten ja tuttavapiirien keskuudessa tuollaiset tosielämässäkin tapahtuneet asiat ns. "kuulostavat uskottavilta", mutta jos kymmenen erilaista "Ohhoh!"-sattumusta tapahtuu samassa kertomuksessa, se ns. "uskottavuus" kärsii. Mutta lisään heti perään, etten ole harmikseni vieläkään onnistunut lukemaan kirjojasi, minkä yritän mitä pikimmiten korjata. :) Jos haluat niin kerron sitten millaisia uskottavuuteen liittyviä tuntemuksia mulle itselleni tuli! :D Laitan esimerkin tähän Tuulen Viemää -romaanista, joka on yksi omista suosikeistani. Kaikkea muuta kuin tyhjänpäiväinen ja siirappinen rakkaustarina, kaikkea muuta. Lopussa (tässä tulee juonipaljastuksia!!!) itseäni lukijana jäin harmittamaan todella paljon se, että päähenkilö ei saanutkaan haluamaansa. Luin siis Mitchell-fanin kirjoittaman jatkokertomuksen, Scarlett, ja kaikki se mitä jälkimmäisessä tapahtui, tuntui epäuskottavalta. Juuri niin, epäuskottavalta, vaikkei tunteella sinänsä ole kirjaimellisesti ajateltuna varsinaisen uskottavuuden kanssa mitään tekemistä. Tuo epäuskottavuuden tunne syntyy minulle henkilökohtaisesti siitä, kun lukiessa tarina tuntuu "liiankin täydelliseltä", tai tapahtumarikkaana! Vertaa nimenomaan Tuulen Viemää vs. Scarlett!

    Onneksi olkoon, Veera, joka tapauksessa! Olen tosi onnellinen siitä että kirjasi ovat lähteneet "lentoon"! :) Pitkään blogiasi seuranneena voin sanoa että sinua on kohdannut aivan uskomaton menestystarina, kuulostakoon se uskottavalta tai ei, hih! :D

    VastaaPoista
  14. Heippa! Vähän myöhässä tulee tää ajatuksein, mutta itse ajattelisin sitä uskottavuuskritiikkiä myös sillä lailla että erinäisinä tapahtumina eri ihmisten ja tuttavapiirien keskuudessa tuollaiset tosielämässäkin tapahtuneet asiat ns. "kuulostavat uskottavilta", mutta jos kymmenen erilaista "Ohhoh!"-sattumusta tapahtuu samassa kertomuksessa, se ns. "uskottavuus" kärsii. Mutta lisään heti perään, etten ole harmikseni vieläkään onnistunut lukemaan kirjojasi, minkä yritän mitä pikimmiten korjata. :) Jos haluat niin kerron sitten millaisia uskottavuuteen liittyviä tuntemuksia mulle itselleni tuli! :D Laitan esimerkin tähän Tuulen Viemää -romaanista, joka on yksi omista suosikeistani. Kaikkea muuta kuin tyhjänpäiväinen ja siirappinen rakkaustarina, kaikkea muuta. Lopussa (tässä tulee juonipaljastuksia!!!) itseäni lukijana jäin harmittamaan todella paljon se, että päähenkilö ei saanutkaan haluamaansa. Luin siis Mitchell-fanin kirjoittaman jatkokertomuksen, Scarlett, ja kaikki se mitä jälkimmäisessä tapahtui, tuntui epäuskottavalta. Juuri niin, epäuskottavalta, vaikkei tunteella sinänsä ole kirjaimellisesti ajateltuna varsinaisen uskottavuuden kanssa mitään tekemistä. Tuo epäuskottavuuden tunne syntyy minulle henkilökohtaisesti siitä, kun lukiessa tarina tuntuu "liiankin täydelliseltä", tai tapahtumarikkaana! Vertaa nimenomaan Tuulen Viemää vs. Scarlett!

    Onneksi olkoon, Veera, joka tapauksessa! Olen tosi onnellinen siitä että kirjasi ovat lähteneet "lentoon"! :) Pitkään blogiasi seuranneena voin sanoa että sinua on kohdannut aivan uskomaton menestystarina, kuulostakoon se uskottavalta tai ei, hih! :D

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!