lauantai 28. syyskuuta 2013

Kirjallisiakin kuulumisia

Ei voi auttaa, kun käsikirjoitus on aktiivisessa kirjoitusvaiheessa, blogille jää ihan liian vähän aikaa. Kaikki liikenevä on omistettu käsikirjoitukselle. Kun raakaversio valmistuu, aikaa on vihdoin myös muulle, mutta tällä hetkellä voin vain pahoitella harvaa päivittämistahtia.


Lupasin kertoa blogissa, kun mainitsemani novellini ilmestyy. Tänä vuonna uudistuneen, viihteelliseksi kirjallisuuslehdeksi muuttuneen Reginan syyskuun numero saapui eilen postissa. Novellia oli kiva kirjoittaa romaanikäsikirjoituksen lomassa, ja oli kunnia, että se julkaistiin kuukauden tähtinovellina. Lisäksi vastailin "pikaisesti" kirjoittamista koskeviin kysymyksiin, jotka ovat aina yhtä mukavia.


Naisten- ja perhelehtien lukijat ovat bonganneet minut tai Kosto ikuisessa kaupungissa -dekkarin muutamista aikakausi- ja iltapäivälehdistä kesän mittaan, pyydän anteeksi, etten ole niitä täällä mainostanut, mutta se ei ole tuntunut luontevalta. En myöskään ole ilmoittanut erikseen jokaisesta lehti- tai blogiarviosta, koska useimmille riittää kirjan lukeminen itse, tai jos on vielä harkintavaiheessa, niin yhden tai korkeintaan kahden arvion lukeminen ennen omaa päätöstä. Löytämäni blogiarviot ja tähän mennessä lukemieni lehtiarvioiden olennaisimmat lauseet olen kuitenkin linkittänyt tuonne yläpalkin arvio-osaan.

Olen kiittänyt kirjan lukeneita ja siitä palautetta antaneita jo FB:n kirjailijasivullani , mutta käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiitän teitä vielä täälläkin. Useimmat kirjabloggarit kyllä jo tietävätkin, kuinka iso merkitys rakentavasti annetulla palautteella on kirjailijalle, mutta ei kai yksi kiitos lisää ketään haittaa?


Kerta kiellon päälle, Ilkassa julkaistussa kirja-arviossa oli niin kiva otsikko, että laitetaan se nyt tännekin, kun arviota ei nettiversiosta löydy. Keskisuomalaisessa taas julkaistiin hiljattain todella kiinnostava, Päivi Kujalan kirjoittama juttu kirjojen omistuskirjoituksista, ja yhdessä mieheni kanssa ideoima omistuskirjoitus Kosto ikuisessa kaupungissa- dekkarissa pääsi muiden hienojen omistuskirjoitusten kanssa hauskasti esille. Ei voi auttaa, olen aina aivan onnessani, kun lehdissä kirjoitetaan mistä tahansa kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyvästä.


Siksipä tämän viikonlopun lukemistoksi on valikoitunut myös Hesarin kirjoittamisen ympärille keskittynyt Teema-numero 3/13, jonka sain lahjaksi HS:n kolumnini editoivalta iki-ihanalta tuottajalta. Suosittelen myös kaikille muille kirjoittamisesta kiinnostuneille, ainakin tähän mennessä lukemani kirjoittamista koskevat viisaudet ovat olleet todella kiinnostavia.

Näin kirjallisissa merkeissä toivotan kaikille kirjavan kivaa viikonloppua. En ole unohtanut myöskään kesää koskevaa haasteta, johon onkin mukava palata syyssateiden alkaessa. Toistaiseksi täälä on ollut ihastuttavan leuto ja lempeä syyskuu, lähetän aurinkoa suomalaisille lukijoille, joista ainakin osa lienee voivotellut ensimmäistä lumisadetta.

15 kommenttia:

  1. Hienoa! Olet mahtavasti esillä Suomen medioissa.

    Novellin kirjoittainen on todellakin antoisaa ja kiva, kun ne myyvät lehtiin.

    Kirjavan kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena ♥ Kirjailijoista useimmat tietävät, ettei todellakaan ole itsestäänselvyys saada kirjalleen huomiota lehdissä, joten osaan olla kiitollinen kaikista arvioista! Varsinkin näin uran alussa. Ne henkilökuvaan keskittyvät jutut taas ovat hiukan nolostuttavia, mutta toisaalta kyllähän niissäkin pyritään nimenomaan kirjata ja kirjoittamisen taustoista kertomaan, joten olen yrittänyt päästä nolostumisen yli. Mutta ei se aivan yksinkertaista ole.

      Hymyjä ja hellyyttä viikonloppuasi kaunistamaan ♥

      Poista
  2. Täällä Tel Aviviin suomalaisessa kirjastossa törmäsin lehteen ,jossa oli sinusta juttu,mutta mikä lehti se nyt olikaan. Hieno juttu!
    Ja kirjoittamisen iloa,kolmatta kirjaa odotellaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun mahtavaa, että teille tulee sinne suomalaisia lehtiäkin! Italiassa ei taida suomalaista kirjastoa ollakaan... Ja kiitos toivotuksista! :)

      Poista
  3. Suvi Ahola kirjoitti HSssä juuri nuoresta esikoiskirjailijasta, joka ei ollut valmis omaan julkisuustyöhön kirjoittamisen rinnalla. Jokaisen täytyy tietysti etukäteen miettiä mihin on valmis, anonyymit kirjailijat alkavat olla vähemmistönä yhä julkistuvammassa maailmassa. Henkilökuvat kuuluvat tänään kirjojen markkinoimiseen ja minusta olet Vera onnistunut siinä erittäin hyvin -- ei siitä nolostua kannata. Itseäni kiinnostavat kirjoittajat lähestulkoon yhtä paljon kuin heidän kirjoittamansa kirjat, ainakin silloin jos he kirjoittavat hyvin tai heidän kirjansa ovat sisällöltään mielenkiintoisia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hassu yhteensattuma, että jollain tavalla itsekin sivusin aihetta, ja sitten samana päivänä oli lehdessä tämä juttu :) Puhut todellakin asiaa, niin puhui Suvi Aholakin. Ja juuri luin tuosta Teemasta Sofi Oksasen puhuvan ihan samasta aiheesta: kiirjailijan työnkuva on erilainen tänään kuin muutama vuosikymmen sitten. Mutta vaikka niiden henkilöhastattelujenkin tietää kuuluvan toimenkuvaan, niin jostain syystä ne nolottavat siltikin...

      Kiitos sinulle, puhut aina järkeviä, mutta olet myös kiltti ♥

      Poista
    2. Minä mikään kiltti ole, itseasiassa minulla on aika kova pahan akan maine :). Se, että henkilöhaastattelut nolottavat osoittaa sen, että olet niissäkin aito oma itsesi ja tuo oma itse on lujasti maan pinnalla oleva henkilö. Vaarallista on, jos alkaa nähdä itsensä lehtijuttujen kaltaisena ja ihailemaan niistä itseään...

      Poista
    3. Ehkä se, että olet selkeästi "ammatti-ihminen" luokin niin jännän kontrastin sen kanssa, että olet myös kiltti :D Ainakaan en ota sitä itsestäänselvyyteenä akateemisessa maailmassa menestyneiltä ihmisiltä, sen verran monessa yliopistossa olen opsiellut ja todistanut sitä, kuinka uralla todellakin tarvitaan enemmän määrätietoisuutta ja "le palle" että kykenee tavoittelemaan ansaitsemaansa menestystä. Se on se pohojalaasuus ja häjyys, joka auttaa menemään eteenpäin. Eli sitä suurempi ihailun aihe, jos kykenee sekä olemaan ammattimainen että kiltti. :) Toisaalta, yliopistolla olisitkin antanut minulle sapiskaa jo monta kertaa :D

      Mutta tuo on rehellinen huomio: jos kykenee luomaan etäisyyden itsensä ja julkisuuskuvansa väliin, niin pääsee todennäköisesti helpommalla. Paitsi jos nimenomaan esittää jonkun liian idealisoidin kuvan itsestään ja kiintyy siihen ja unohtaa itsensä tai pahimmillaan pettyy siihen, ettei olekaan iin briljantti kuin Ylen haastattelussa vaikutti :D

      Sitten on meitä, jotka antavat lukea itseään kuin avointa kirjaa ja sitten nolostelevat. Ja joskus jopa syystä.

      Ihailenkin suuresti sellaisia hillittyjä ja hallittuja ihmisiä, koska kuvittelen, että he pääsevät helpommalla monesa suhteessa verrattuna eräisiin, jotka lörpöttelevät kaiken mieleen tulevan miettimättä kaksi kertaa, että mitä tuli sanottua. Vaikka ehkä he nolostelevat juttujaan kaksin verroin? Vaikka on vähän vaikea kuvitella Sofi Oksasta nolostelemassa yhtään mitään :D Hän esiintyy julkisuudessa ihanan varmoin ottein.

      Samanlaista tajunnanvirtaahan tämä blogikin on... puhtaasti kirjaan keskittyvät jutut ovat helpompia, koska kirja on kuitenkin etäännytetty kirjailijasta. Kyllähän kirjaan kohdistuva kritiikkikin koskee, aivan samalla tavalla kuin omaa lasta koskeva kritiikki koskee, mutta aivan kuten lapsen tapauksessa, kyse ei ole omasta persoonasta, ja sattuu siksi eri tavalla kuin omaa persoonaa koskeva kritiikki.

      Poista
    4. Ehkä pyrin enemmänkin olemaan oikeudenmukainen kuin kiltti, vaikka kysymys olisikin omasta subjektiivisesta mielipiteestäni. Ja oikeassa olet, tutkimustasolla saatan olla armottomampi, koska olen perfektionisti ja vaadin itseltäni kaikkein eniten. Graduohjattavat ovat ehkä sen jo huomanneetkin :). Mutta muutoin olen akateemisessa maailmassa (ainakin täällä Suomessa) kilpailemisessa ajanut itseni ihan tarkoituksellisesti sivuraiteelle, monestakin syystä. En kuitenkaan sen vuoksi, etteikö minulla olisi munaa, vaan sen vuoksi, etten aina näe tarkoituksellisesti käyttää sitä :). Minulle on moninverroin tärkeämpää se, mikä arvostus minulla on ulkomaisten kollegoiden keskuudessa kuin se, onko minulla virkaa tai glooriaa täällä Suomessa.
      Sofi Oksanen on luonut itsestään tuotteen jo alusta alkaen, näkisin. Hänen brändinsä on pitkän kehittämisen tulos. Ja uskon että estoiset, hillityt ja hallitut tosiaan nolostelevat kotonaan enemmän. Nimim. kokemusta on.

      Poista
    5. Ymmärrän hyvin, mutta älä huoli, on selvää, che hai le palle (nel senso positivo senza voler essere maschilista, N.B.) :D

      Poista
  4. On ollut ihanaa bongata sinut sieltä ja täältä (ja saan myös fb:ssä sinun kuulumisiasi:)), hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiltti Nonna, sinullakin on aina jotain ystävällistä sanottavaa ♥

      Poista
  5. Mikäli yhtä hyvää jälkeä tulee kuin kaksi ensimmäistä dekkaria on ollut, niin kestän blogihiljaisuuden hyvin =D. Sain kosktin ikuisessa kaupungissa loppuun ja olin niin onnellinen kun Arianna ja Bartolomeo saivat toisensa, jännitin (ja toivoin) sitä todella paljon =). Työn iloa uuden dekkarin parissa!

    VastaaPoista
  6. Hyvä hyvä Vera! Sain oman kappaleeni Reginasta toissapäivänä - en ole vielä ehtinyt lukea sun tai kenenkään muunkaan novelleja, mutta pian, pian :) Iloa viikonloppuun!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!