lauantai 28. syyskuuta 2013

Kirjallisiakin kuulumisia

Ei voi auttaa, kun käsikirjoitus on aktiivisessa kirjoitusvaiheessa, blogille jää ihan liian vähän aikaa. Kaikki liikenevä on omistettu käsikirjoitukselle. Kun raakaversio valmistuu, aikaa on vihdoin myös muulle, mutta tällä hetkellä voin vain pahoitella harvaa päivittämistahtia.


Lupasin kertoa blogissa, kun mainitsemani novellini ilmestyy. Tänä vuonna uudistuneen, viihteelliseksi kirjallisuuslehdeksi muuttuneen Reginan syyskuun numero saapui eilen postissa. Novellia oli kiva kirjoittaa romaanikäsikirjoituksen lomassa, ja oli kunnia, että se julkaistiin kuukauden tähtinovellina. Lisäksi vastailin "pikaisesti" kirjoittamista koskeviin kysymyksiin, jotka ovat aina yhtä mukavia.


Naisten- ja perhelehtien lukijat ovat bonganneet minut tai Kosto ikuisessa kaupungissa -dekkarin muutamista aikakausi- ja iltapäivälehdistä kesän mittaan, pyydän anteeksi, etten ole niitä täällä mainostanut, mutta se ei ole tuntunut luontevalta. En myöskään ole ilmoittanut erikseen jokaisesta lehti- tai blogiarviosta, koska useimmille riittää kirjan lukeminen itse, tai jos on vielä harkintavaiheessa, niin yhden tai korkeintaan kahden arvion lukeminen ennen omaa päätöstä. Löytämäni blogiarviot ja tähän mennessä lukemieni lehtiarvioiden olennaisimmat lauseet olen kuitenkin linkittänyt tuonne yläpalkin arvio-osaan.

Olen kiittänyt kirjan lukeneita ja siitä palautetta antaneita jo FB:n kirjailijasivullani , mutta käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiitän teitä vielä täälläkin. Useimmat kirjabloggarit kyllä jo tietävätkin, kuinka iso merkitys rakentavasti annetulla palautteella on kirjailijalle, mutta ei kai yksi kiitos lisää ketään haittaa?


Kerta kiellon päälle, Ilkassa julkaistussa kirja-arviossa oli niin kiva otsikko, että laitetaan se nyt tännekin, kun arviota ei nettiversiosta löydy. Keskisuomalaisessa taas julkaistiin hiljattain todella kiinnostava, Päivi Kujalan kirjoittama juttu kirjojen omistuskirjoituksista, ja yhdessä mieheni kanssa ideoima omistuskirjoitus Kosto ikuisessa kaupungissa- dekkarissa pääsi muiden hienojen omistuskirjoitusten kanssa hauskasti esille. Ei voi auttaa, olen aina aivan onnessani, kun lehdissä kirjoitetaan mistä tahansa kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyvästä.


Siksipä tämän viikonlopun lukemistoksi on valikoitunut myös Hesarin kirjoittamisen ympärille keskittynyt Teema-numero 3/13, jonka sain lahjaksi HS:n kolumnini editoivalta iki-ihanalta tuottajalta. Suosittelen myös kaikille muille kirjoittamisesta kiinnostuneille, ainakin tähän mennessä lukemani kirjoittamista koskevat viisaudet ovat olleet todella kiinnostavia.

Näin kirjallisissa merkeissä toivotan kaikille kirjavan kivaa viikonloppua. En ole unohtanut myöskään kesää koskevaa haasteta, johon onkin mukava palata syyssateiden alkaessa. Toistaiseksi täälä on ollut ihastuttavan leuto ja lempeä syyskuu, lähetän aurinkoa suomalaisille lukijoille, joista ainakin osa lienee voivotellut ensimmäistä lumisadetta.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Uskomatonta, mutta totta. Fiktion uskottavuudesta.

Pahoittelen blogitaukoa. Olen saanut tässä ihania haasteitakin Kristiina Vuorelta ja Leena Lumilta, joihin yritän vastata, kunhan kerkeän. Tällä hetkellä aika kuluu töiden ohessa leikkikoulusta lomalla olevan lapsen kanssa, ja lisäksi koneaika on selän vuoksi kortilla, joten "oma aika" tulee käytettyä käsikseen.

Olen myös aloittanut uinnin, ortopedi määräsi kolmesti viikossa altaaseen, ja väitti, että "reseptiä" noudattamalla kuntoudun niin, ettei invasiivisempiin toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä. Toivotaan. Kävelylenkeillä käyn yhä säännöllisesti. Niistä on hyötyä sekä ruumiille että mielelle, koska kävely on yhä paras tapa saada ajatukset versoamaan kirjoiottamisessa hyödyllisiksi ideoiksi ja tekstinpätkiksi.


Lisäksi bloggausta rajoittaa taustatyö. Jo toista dekkaria varten luin ison pinon kirjoja, mutta kolmatta ja neljättä kirjaa varten luettavia kirjoja tuntuu olevan metrikaupalla. Ja lukemiseen kuluu aikaa. Italian poliittinen historia ja rikoshistoria ovat limittäytyneet yksiin, ja niistä riittää luettavaa. Mistä tuleekin mieleeni muistuttaa, että vaikka monet Italiassa tapahtuvat asiat vaikuttavat suomalaisista mielikuvituksellisilta, ne ovat Italiassa täyttä totta.

Olen saanut myös toisesta Arianna-dekkarista aivan ihanaa palautetta sekä normaaleilta lukijoilta että kirjabloggareilta. On vaikea edes selittää, kuinka paljon tämä tärkeä palaute lämmittää, ja kuinka merkittävää se on kirjailijalle. Kuinka monta kertaa on mieli tehnyt heittää pyyhe kehään jo pelkän selän vuoksi, ja sitten on tullut ihana blogiarvio tai viesti lukijalta FB:n kirjailijasivulle tai sähköpostiin, ja yhtäkkiä saankin taas uskomattoman buustauksen kirjoittamisenergiaa.

Kirjasta saa toki antaa myös kriittistä palautetta. Minä tutkailen aina kaikkea rakentavaa palautetta ja mietin, olenko asiasta samaa mieltä vai en. Yksi asia on, josta en tule koskaan olemaan samaa mieltä, ja joka on muuten yksi ärsyttävimmistä asioista, mitä faktoista tarkalle dekkaristille voi sanoa hänen kirjastaan: ettei se vaikuta uskottavalta. EDIT: Unohtui ensinnäkin se perustavanlaatuinen asia, että fiktio ei ole faktaa, eikä sen jo käsitteensä vuoksi edes täytyisi pidättäytyä todellisuuden rajoissa. Minusta moniin eri kirjallisuuden genreihin kuuluu myös elementtejä, joita ei välttämättä tarvitse pitää realistisina. Itse olen kuitenkin haluan dekkareissa kuvailla vain asioita, jotka voisivat tapahtua oikeasti. Tai jonka kaltaisia asioita on jo tapahtunutkin.

Suurin osa inspiraatioistani on syntynyt tietokirjoja ja vakavasti otettavia lehtiä lukemalla, ja niin itse murhajuonella kuin Arianna menneisyyteen liittyvällä kuviolla ja siihen liittyvillä ihmisillä on ollut esikuvinaan ihan oikeita ihmisiä ja samantyylisiä tapahtumia. El Lobon kaltainen mies on oikeasti olemassa, itse asiassa heitä on useampiakin, samoin kuin Ariannan tavoin dissosiatiivisesta amnesiasta kärsiviä ihmisiä. Tietenkin käytän myös mielikuvitustani ja luon henkilöhahmot sen näköisiksi kuin haluan, koska en kirjoita elämänkertoja vaan fiktiota. Yhdistelen mielelläni useammilta todellisilta ihmisiltä erilaisia asioita omaksi kokonaisuudekseen. Mutta pointtini on, etteivät nämä jutut mitään täysin hatusta vedettyjä ole.

Olenkin päättänyt lisätä kolmanteen kirjaan bibliografian, josta epäluuloisimmatkin lukijat voivat halutessaan käydä tarkistamassa, kuinka epäuskottavia juonikuviot todella ovat verrattuna todellisuuteen. Aika harva kun esim. on kuullut hollantilaisnaisesta nimeltä Tanja Nijmeijer, joka teki lähti tekemään Kolumbiaan tutkimusta FARC:ista ja päätyi liittymään guerrigliaan itsekin, ja nousemaan ryhmän johtohahmoiksi. Nijmeijerin kohtalo ei tietenkään ole sama kuin Ariannalla, vaan ainoastaan osoitus siitä, millaisia asioita tapahtuu Suomen ulkopuolella, vaikka Suomen ihanan rauhalliseen elämämenoon tottuneen on niitä joskus vaikea ymmärtää.


Nämä epäuskottavuudesta puhuvat lukijat ovat toki vähemmistössä, suurin osa ensinnäkin ymmärtää lukea fiktiota fiktiona, ja useimmilla lukijoilla on joka tapauksessa niin rikas mielikuvitus itsekin, että vaikka kirjailijan opiskelemat faktat eivät olisikaan kaikkien tiedossa, he kykenevät kuvittelemaan, että mitä oudoimpia asioita tapahtuu maailmassa, eikä välttämättä edes toisella mantereella vaan ihan Italiassa. Minun ei tarvitsisi kuin kopioida ja kääntää suomeksi normaalin italialaisen päivälehden uutisia, ja mitä omituisimmat salaliittoteoriat olisivatkin yhtäkkiä normaaleja italialaisuutisia. Suomi on kyllä yhä melkoinen lintukoto verrattuna Italiaan ja moniin muihin maihin, hyvä niin. Kertoo ihanan turvallisesta yhteiskunnasta, jos jo Italiassakin tapahtuvat asiat vaikuttavat lukijasta hyvin mielikuvituksellisilta, täällä kun ne ovat ihan tavallista arkea.


Jep, nämä kuvat eivät näytä liittyvän mitenkään tähän postaukseen. Selitykseksi kerron, että sunnuntaina kaupungissamme vietettiin sienimarkkinoita, ja tarjolla oli sekä roppakaupalla tuoreita sieniä että muita herkkuja.


Yllä oleva sieni kiinnosti tietenkin dekkaristia, se kun on kuolettavan myrkyllinen. Hm... missäköhän dekkarissa sitä voisi käyttää?


Lapsella on nyt Pipsa Possu -vaihe meneillään, ja hellyimme ostamaan ilmapallonkin.


Risottoon päätyneiden tuoreiden herkkutattien lisäksi ostimme myös paljon muita herkkuja. Kuten sardinialaisa juustoja, hunajaa sekä teetä makeuttamaan että juustolle siveltäväksi että muita ihania juustojen kanssa syötäviä kastikkeita.

Herkullisen hauskaa viikon jatkoa, tällä viikolla typyllä alkaa taas leikkikoulu, joten voi olla, että minulla jää hiukan enemmän bloggauksellekin taas aikaa.