lauantai 17. elokuuta 2013

Suhteellisuudentajua ja koettelemuksia

Edellisen postauksen kommentteihin vastaaminen pääsi venymään, mutta siihen oli hyvä syy. Tai siis vanha ja tuttu, ikävä syy. Selkä nimittäin "napsahti" taas. Ambulanssikyydillä sairaalaan, siellä tippa käsivarteen ja sitten taas lääkepöpperössä takaisin kotiin sängynpohjalle. Sain ihan järkyttävän vahvan lääkityksen kipuihin ja kehotuksen harkita jotain vähän jämäkämpää terapiaa, vaikkakaan ei ehkä leikkausta, niin mahdollisesti nikamien jäykistämistä. Erikoislääkäri on maanantaina, saa nähdä, mitä mieltä hän on.

Osteopaatit, akupunktiot, fysioterapiat ja pilateksethan olen jo kokeillut. Fysioterapia onkin ainoa, joka toimii, mutta sekin toimii lähinnä hoitomuotona silloin, kun ongelma on jälleen akuutti, ja pahin on saatu talttumaan lääkityksellä. Olisi tärkeää löytää jokin keino estää näiden ikävien episodien uusiutumista. Jatkan toki esim. pilatesta, enkä ole enää kesäkuun jälkeen uskaltautunut edes hölkkäämään, mutta sekään ei näemmä riitä, kun tyrät tarpeeksi äityvät.

Täytyy sanoa, että totisesti toivon ambulanssikyydin olleen viimeinen. Se ei ainoastaan ole merkki siitä, kuinka pahaan kuntoon olen päässyt, vaan on yksinkertaisesti nöyryyttävää maata täysin avuttomana paareilla ilman, että kykenee liikuttamaan jalkojaan. Vielä kun ambulanssit saapuvat täällä paikalle aina pillit huutaen niin että ihan varmasti koko naapurusto tietää, että taas siellä se "nuori nainen" on sairaalakunnossa. Ikäänihän kaikki sairaalassakin ihmettelevät, näin nuoren ihmisen selän kun ei pitäisi olla näin huonossa kunnossa. En viitsi enää edes mainita, että olin 26-vuotias, kun tyräni ja kaikki 101 muuta selkäongelmaani rappeutuminen mukaan luettuna diagnosoitiin ensimmäisen kerran ja ortopedi silloin kertoi diagnosoineensa tämäntyylisiä selkäongelmia yleensä reilusti yli 60-vuotiaille.


Ei nyt sentään vain ikäviä uutisia. Äitini nimittäin tuli juuri herran aikaan luoksemme kylään. Selkäni oli alkanut oireilla jo hiukan ennen hänen tuloaan, mutta täysin jumiin se meni vasta toisena päivänä äidin saapumisen jälkeen. Suunnitelmat menivät uusiksi. Sen sijaan, että olisimme vieneet mummaa Lago Maggiorelle ja vuoristoon maisemia ihailemaan, ehdimme ainostaan ensimmäisenä päivänä käydä yhdessä Torinon tunnetuimmista maamerkeistä, eli Supergan kukkulalla. Mumma on ollut kyllä kullanarvoinen nyt, kun vilkas 4-vuotias on lomalla leikkikoulusta ja tarvitsee vähän muutakin toimintaa kuin lääketokkurassa luettuja kuvakirjoja.


Supergan kukkula on Torinon korkeimpia. Se on hyvä maamerkki Torinon seudulla suunnistaessa, näkyyhän se käytännössä joka paikkaan. Kukkulalta on hieno näköala Torinoon ja sen ympäristöön. Niin hieno, että Jean-Jacques Rousseau kutsui sitä kauneimmaksi näkymäksi, joka ihmissilmän saattaa kohdata.


Valitettavasti näillä helteillä kosteus tiivistyy taivaalle niin, ettei ilma ole kirkasta, ja siksi kuvat ja näköala olivat sumuiset.


Supergan basilika on rakennettu 1700-luvulla Savoijin herttuan Vittorio Amedeo II toimesta. Hän vannoi valan Neitsyt Marialle, kun piemontelaisten joukot onnistuivat voittamaan ranskalaisten armeijan, jotka havittelivat Piemontesta yhtä Ranskan provinsseista. Basilikassa on myös Savoijin kuninkaallisen perheen hautoja.


Vuonna 1949 Supergan kukkulalla tapahtui laajasti ihmisiä koskettanut lento-onnettomuus, kun Torinon jalkapallojoukkueista Juventuksen ohella hiukan vähemmän tunnetun Grande Torinon pelaajia kuljettanut lentokone törmäsi basilikan suojamuuriin. Pelaajien ohella myös kaikki joukkueenjohtajat, valmentajat, seuralaiset ja muutama urheilutoimittaja kuolivat onnettomuudessa. Hautajaisiin osallistui yli miljoona ihmistä.


Tällaiset onnettomuudet saavat suhteuttamaan omatkin ongelmat. Ei näistä selkävaivoistakaan voi kuin yrittää oppia jotain positiivisesta ajattelusta ja arjen pienistä iloista nauttimisesta. Nyt, kun muutaman päivän sängyssä makaamisen jälkeen kykenen istumaan hetkisen ja kävelemään itse keittiöön ja kylpyhuoneeseen, ei tee mieli valittaa aivan pienistä asioista. Minulle määrättiin elämäni voimakkaimmat kipulääkkeet, joita käytetään vain sellaisessa tilanteessa, jossa normaalit kipulääkkeet eivät enää auta. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi lääkäri määräsi lääkkeet minulle, mutta niiden sivuvaikutukset olivat joka tapauksessa niin voimakkaat, että ensimmäisen päivän jälkeen minun oli pakko luopua niistä. Ikinä en olisi voinut käyttää niitä viikon verran, niin kuin lääkäri määräsi.

Jo aikaisempien selkäongelmien yhteydessä minulle oli määrätty mm. panacodia, mutta sillähän ei ole minun kipuihini ollut koskaan mitään vaikutusta, kunhan kodeiini saa pään sekaisin. Onneksi sairauskertomuksistani lääkärit osaavat jo suunnilleen päätellä, että mistään "jomotuksesta" ei ole kyse, vaan minut otetaan ensiavussa aina tosissaan, kun sinne paareilla keikkuen saavun.Onneksi toinen, lihasten rentouttamiseen vaikuttava lääke alkoi pikku hiljaa vaikuttaa, ja saatoin jättää nuo kovemmat huumeet pois.


Meidän oli tarkoitus mennä ensi viikolla pienelle lomalle Nizzan seudulle, mutta sekin siirtyy nyt toiseen ajankohtaan. Minä olen tällä hetkellä totta puhuen tyytyväinen, jos vain kykenen istumaan tarpeeksi kirjoittaakseni, tekstiä kun riittäisi, pitää vain katsoa, kuinka voimat riittävät tekstin tuottamiseen.Sillä välin päivitän sitten blogia.

 Lääkäri määräsi minulle myös tukikorsetin, jota minun täytyy pitää aina istuessani tai seisoessani, kävelemisestä puhumattakaan. No, toistaiseksi otan vain muutaman askeleen kylpyhuoneen tai keittiön suuntaan, mutta edistystä sekin. Tämä mummokorsetti on kyllä aika kamala, ja härpäkkeelle tuli silti hintaa 130€. Aloin heti suunnitella ihanien, viktoriaanisten, pitsillä ja sametilla koristelluiden steampunk-korsettien mallistoa selkävaivaisille kirjailijoille.

Supergan kukkulan rinne on muuten suojeltua luonnonpuistoaluetta. Löysimme yhden polun varrelta ylemmässä kuvassa näkyviä, vanhoihin puunrunkoihin kaiverrettuja taideteoksia.


Joku oli koonnut vanhoista oksista myös lehmän. Vai olisiko tuo poro?


Sängyssä makaaminen on ollut sekä kivuliasta että ottanut henkisesti voimille. Onneksi mumman tuomat runsaat salmiakkivarannot sekä iso läjä dekkareita ovat auttaneet ottamaan pakkolevon enemmänkin lekottelun kannalta.


.Ihanaa, pienten ja isojen ilojen täyttämää viikonloppua kaikille. Ja suhteellisuuden tajua arjen ongelmiin, niitä on niin monenlaisia, mutta onneksi vain harvat ovat ylitsepääsemättömän suuria, muita voi helpottaa omalla asenteella.


18 kommenttia:

  1. Vera, yritän ehtiä meilata sulle lyhyesti ihan kohta. Tärkeää, joka liittyy selkään. Vieraita tulossa ja viiden ruokalajin menu, mutta koitan just nyt...

    VastaaPoista
  2. Voihan kamaluus. Toivottavasti jotain löytyisi, joka estäisi tuollaisten 'napsahdusten' uusiutumisen. Voimia ja iloa toivotan - ja pikaista parantumista.

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Tsemppiä selän kanssa! Kuulostaa kyllä erittäin tukalalta vaivalta. Pikaista parantumista toivottelen myös!

    VastaaPoista
  4. Voi sinua,mikä koettelemus.Itsekin kärsin selkäkivuista,mutta en sentään noin pahoista.Toivottavasti pian voit jo paremmin ja voit näyttää paikkoja äidillesi!
    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti saat selkäsi pian kuntoon. Ihania kuvia ja mielenkiintoisen jutun olet kuitenkin jaksanut tuottaa.

    VastaaPoista
  6. Voimia.. Mullakin on selkävaivoja, mutta ei mitään tuohon verrattavaa. Kipu on kyllä ilkeä kaveri, se vie niin mehut. Ja sitten lääkkeet sekottavat loputkin pakasta, niin että olo on varmasti aivan tööt. Toivottavasti erikoislääkäri keksisi jonkn kikka kolmosen, jolla selkä menisi vähän parempan kuntoon. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille kaikille ihanista, kannustavista viesteistä! ♥♥♥♥♥♥ Tsemppaus tulee tarpeeseen Mutta pakkohan on uskoa myös toipumiseen, pikku hiljaa...

    VastaaPoista
  8. Voi kuinka kurjaa!! Tsemppiä kovasti sinne!! Selkäkivut voivat olla niin kamalia :((

    VastaaPoista
  9. Voihan selkä, pöh kun kesken kauneinta kesää ryhtyy ryppyilemään ja vielä mumman vierailun aikana. Voiko tuosta jotain positiivista kehittää, vaikka kaikki suunnitelmat menivät uusiksi? Ehkä kirjailijan mieli(kuvitus) saa siitä jotain irti, paljonkin? Fysioteriapialla pysyin kasassa koko talven ja suunnittelen sinne taas suuntaavani syksyllä, ihan vain varmuuden vuoksi, ei se ainakaan haittaa. Jaksamista reistaavan kropan kanssa.

    VastaaPoista
  10. Hyi, taas tuhma selkä! Minun selkä on kerran sanonut poks, mutta se on tapahtunut onneksi vain kerran ja sen jälkeen toiminut ihan hyvin. Koita jaksella!

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa ikävän tutulta. Minäkin olin kolmekymppinen (siis vain hieman sinua vanhempi), kun sain samoin kuulla että selkäkuvistani voisi luulla niiden olevan jonkun 70-vuotiaan mummon: kulumia, pahasti madaltuneita nikamavälejä ja useita välilevynpullistumia. Pahimmat selkävaivani jäivät onneksi leikkauspöydälle kuusi vuotta sitten, eli suosittelen kyllä leikkausta hyvillä mielin.

    Tiedän myös kokemuksesta, miten selkäkivut ja muut ongelmat voivat pistää mieltä matalaksi, joten toivotan sinulle ihan hurjasti sisua, tsemppiä ja pirteää mieltä! <3

    Ihania kuvia, mutta niinhän täällä aina! <3 :)

    VastaaPoista
  12. Kirpaisevan kauniita maisemia ja rakennuksia tuolla Torinon seudulla -- itse yhdistän Torinon heti ensimmäiseksi siihen makarooniin, jota Vaasan mylly taitaa vieläkin valmistaa? :). Eli koskaan ei saisi tuudittautua ennakkokäsitysten ja mielikuvien varaan. Toipumisia ja voimia, selkäkivut ovat varmasti yksiä pahimmista sietää.

    VastaaPoista
  13. Voi prkle sun selkäsi kanssa, toivottavasti keksisivät siihen kunnollisen avun. Kuvat on taas ihania. Jään odottamaan niitä Nizzan kuvia myös! Pikaista kuntoutumista!

    VastaaPoista
  14. Ikävä kuullä, että selkäsi on ollut kenkkumainen. Onneksi on menossa parempaan päin. Toivottavasti saat sen kuntoon. Ihania kuvia olit laittanut jälleen näytille meidän iloksi. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  15. Toivon todella, että selkävaivat selviävät! Minulta jäi tuo Torinon "maamerkki" näkemättä. Tai näin sen kyllä kaukaa. Ensi kerralla sitten ihan läheltä :)

    VastaaPoista
  16. Voi kuinka ikàvàà:( Kumhan nyt toivut ja pààset taas liikenteeseen, niin jàrkàtààn jotakin kivaa Torinon Suomi-neitojen kanssa! Olet todennàkòisesti kokeillut jo kaiken mahdollisen selkàsi kunnossapidon suhteen, mutta varmuuden vuoksi linkitàn sulle tàmàn paikan:
    http://www.chirocecchi.com/. Lankoni toimii kiropraktikkona Suomessa ja on opiskellut Aris Allaiksen kanssa monta vuotta samassa koulussa Jenkeissà. Oma mieheni ja monet kollegat/tutut ovat Ariksen asiakkaita. Dani on kàynyt jo useamman vuoden ajan vàhintààn kerran kuukaudessa hoidattamassa selkànsà ja on vàlttynyt akuuteilta kivuilta. Tsemppià!

    VastaaPoista
  17. Kiitos, Veera. On ihana katsella tätä päivitystä, kun sain olla mukana!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!