maanantai 12. elokuuta 2013

Laiska lauantai

Laiska töitään luettelee, joten minun täytyi olla lauantaina emälaiska, kun kirjoitin yhteensä 12 liuskaa tekstiä, kolmatta Ariannaa 9 liuskaa ja sitten toista käsistä 3 liuskaa. Sellaisen työrupeaman jälkeen saattoi jo vaihtaa vapaalle.


Ensin tietenkin asiaan kuuluvat cappuccinot, joihin Venaria Realessa sijaitsevan kahvilan barista teki hienot kuviot suklaakastikkeella.


Sitten suuntasimme jälleen Mandrian luonnonpuistoon. Edellisiin kertoihin vain sellainen ero, että tällä kertaa emme menneet pyöräilemään, vaan tällä juna-autolla. Halusimme nimittäin vierailla puiston sellaisessa osassa, jonne ei pääse kuin juuri tällaisella opastetulla kierroksella. Muuten olemmekin tässä vuosien varrella puiston aika lailla laidasta laitaan jo ajaneet läpi.


Päämääränä oli kuningas Vittorio Emanuele II toiseksi metsästysmajakseen pystyttämä il Castello dei Laghi, eli järvien linna.


Linnaa remontoidaan juuri. Sillä on ollut kuninkaan jälkeen omistajia Medicien suvusta Bonomi Bolchinin perheeseen. Nykyään linna on Piemonten läänin omistuksessa.


Melkoiselta satulinnalta talo vaikutti, ja paikkaa onkin käytetty ahkerasti elokuvissa, viimeksi Tuhkimon kotina italialaisessa elokuvassa.




Alueella on muutama tekojärvi, jotka aikanaan toimivat myös Mandrian vesivarastoina, vettä ohjattiin järviin Alpeilta.


Kierros oli oikein viehättävä, kuten Mandrian luonnonpuistossa aina. Tosin juna-autossa ei tietenkään ollut italialaisittain ilmastointia, joten meinasimme läkähtyä. Liioittelematta sisällä oli saunaolosuhteet. Sunnuntain Hesarin Koti-sivuilta kolumnini lukevat (linkki FB-sivullani) tietävät, mitä mieltä olen saunasta. Ja erityisesti saunasta italialaisittain.


Kierroksen jälkeen jäimme kävelylle Venaria Realen keskustaan. Jäätelöt olivatkin sauna-auton jälkeen paikallaan.


Ja kun kello alkoi lähestyä jo illalliaikaa, päätimme jäädä aperitiivillekin.


Italiassa on monessa enotecassa mukavan runsaat aperitiivitarjoilut. Usein tällaista mahan täyttävää tarjontaa kustutaan nimellä aperocena, eli aperitiivin ja illallisen yhdistelmä. Tällaisen aperitiivi-buffetin jälkeen ei ole tarkoituskaan enää syödä illallista.


Vaaleanpunainen kuohuviini on viimeaikainen löytö. Italiassa rosee-viiniä on perinteisesti snobattu, mutta pikku hiljaa ennakkoluulot alkavat hälvetä ja tarjontaa on tullut lisää. Pikku hiljaa, sillä esim. mieheni mielestä rosee ei vieläkään ole mistään kotoisin. Mutta minä tykkään.


Hauskaa uutta viikkoa kaikille!

8 kommenttia:

  1. Pirtsakka teksti taas :) Kävin muutes juuri saunassa. Nautin kovasti, kun täällä voi käydä vaikka joka päivä siellä. Münchenissä en sitä edes osaa kaivata, mutta aina kun tulen Suomeen, haluan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnetään, että Suomessa sauna tuntuu ihan erilaiselta :D

      Poista
  2. Ihan näyttääkin satulinnalta - ja nuo cappuccinotkin ovat ihan satumaiset. Tässähän pitää varmaan alkaa suunnitella Italian reissua ensi kesäksi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olinkin aivan ihastuksissani noista cappuccinoista, olivat niin taidokkaasti tehdyt, toiseen oli piirretty nuottiavain ja tuohon oli kirjoitettu Reggia :) Italia odottaa... ;)

      Poista
  3. Sun pitäisi Vera saada Italian turistiministeriön matkailunedistämismitali -- näitä kuvia kun kattoo, haluaisi välittömästi lähteä Italiaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun joku Italiassakin joku havahtuisi, että minulle voisi antaa provikkaa :D

      Poista
  4. Ihana satulinna! Ja makoisan näköinen rose!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satulinnalta se tosiaan näytti ja rosee tosiaan maistui erinomaiselta! :)

      Poista

Kiva kun kävit!