sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kohti korkeuksia

Viime viikolla kävimme taas vuoristossa. Nivolet'n huippu sijaitsee aivan Piemonten ja Valle d'Aostan rajalla. Sinne pääsee vain kesäisin, koska talvisin ja keväisin paikka on lumen peitossa. Mieheni oli kuullut paikasta piemontelaisilta kollegoiltaan, jotka kehuivat tätä Alppien huippua ylimaallsien kauniiksi.



Lähdimme matkaan hiukan moisia ylisanoja epäillen. Ihan turhaan epäilimme, sillä vaikka mieheni on vuoristolaisena nähnyt Alppien ja Valle d'Aostan hätkähdyttävimpiä maisemia, hänenkin täytyi myöntää, että Nivolet-huippu on maineensa veroinen.



Lapsi oli tietenkin ihan onnessaan, kun löysi lunta keskellä kesää. Tosin mies saattoi olla vielä onnellisempi. Lopputulos oli joka tapauksessa, että kumpiki juoksenteli kinosta pitkin ylös ja liukui hihkuen alas.


Rakastan vuoristomaisemia. Uskomaton määrä erilaisia kukkia, vaikka oltiin jo 2000 metrissä.


Nivolet'n huippu on kuuluisa pienistä vuoristojärvistään.






Varsinainen huippu on 2600 metrin korkeudessa. Siellä on myös Chivasson kaupungille kuuluva rifugio, eli vuoristomaja, jossa voi sekä syödä että yöpyä. Autolla ei aivan pihaan voi ajaa, kuten näkyy, joten liikuntaesteisille tämä vuoripolun päässä sijaitseva, vain kesäisin toimiva majatalo ei sovi. Lumet muuten sulavat huipulla vasta kesä-heinäkuussa, ja kuten näkyy, aivan kokonaan ne eivät sula koskaan.




Varsin hulppeat lounasmaisemat täälläkin.


Ruoka tuhtia vuoristolaisruokaa, eli varsin liha-ja juustopainotteista. Otimme myös paistia ja polenta conciaa, eli maissipuuroa, johon on sulatettu alppijuustoja.




Vuoristossa oli ihanan viileää, mutta matala verenpaineeni temppuili taas vaihteeksi. Juuri 2000 metrin yläpuolella minua alkaa usein huimata ja tulee aivan huono olo. Olo kohenee heti, kun pääsen 2000 metrin alapuolelle, vaikka usein pieni heikotuis päälle jääkin. Edit: Varsinaisesti kyse ei ole vain verenpaineenongelmista, vaan vuoristotaudin oireista. Altistuminen vuoristotaudille on pääosin geneettistä, fyysisellä kunnolla, sukupuolella ja iällä ei ole niinkään merkitystä. N. 25% ihmisistä, kutemn minulle, oireita tulee jo 2000-2500 metrin korkeudessa. Silloin pitää pysähtyä, lievät oireet menevät useimmiten itsestään ohi, mutta jos nousua jatkaa, voi vuoristotauti johtaa pahimmillaan kuolemaan.


Käväisimme vielä toisessakin laaksossa, josta nämä viimeiset kuvat on. Sijaitsi paljon matalammalla, ja vaikka kauniin vihreää olikin, maisema muistutti kovasti monia muita paikkoja, kun taas Nivolet on aivan uniikki jopa miehen vuosikymmenien vuoristolaiskokemusten perusteella.




17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kieltämättä sitä tuli toisteltua itsekin :)

      Poista
  2. Mahtavan kauniit maisemat, kyllä noissa maisemissa silmä ja sielu lepää!

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtavia maisemia! Olet onnekas kun elät tuollainen kauneus käsiesi ulottuvilla.

    Kristiina V kirjautumatta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota yritämme itsellekin muistuttaa, ettemme rupeaisi pitämään näitäkään reissuja itsestäänselvyytenä :)

      Poista
  4. Täällä ollaan kateudesta vihreänä noista maisemista! Ihan kuin Sound of musicista! Nämä taas muistuttavat että vaikka kaupungeissa on paljon ihania kulttuurinähtävyyksiä on luonto välillä paljon kauniimpi kuin yksikään maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, vaikka kummassakin on puolensa, niin kyllä mieli rentoutuu ihan eri tavalla luonnon keskellä!

      Poista
  5. Oi joi mitä maisemia, jo pelkkä kuvien katsominen virkistää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi täältäkin löytyy raikasta luontoa, ettei minun tarvitse vain kadehtia suomalaisia metsiä :)

      Poista
  6. Viis vuorista, voi miten ihku kamiina! <3 Ei vaan, kyllä noita vuoristomaisemiakin mielellään katselisi ihan paikan päällä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana, oli pakko ottaa siitä kuva, kun itsekin ihastuin :)

      Poista
  7. Upeat maisemat! Piti googlata paikka jos vaikka joskus ajelisi sielläpäin. Ollaan miehen kanssa seikkailtu pohjois-Italiassa ennenkin :) Toi piakka olisi varmaan käymisen arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voin suositella kyllä kohteeksi ihan lämpimästi! Kunhan ette kärsi helposti vuoristotaudista ;)

      Poista
  8. Ihanaa!! Heti piti kartasta tsekata missä on Nivolet, Gran Paradisossa ollaan käyty patikoimassa, mutta Aostan suunnalta. Pitää lisätä listalle 'must to go'. Nämä maisemat ovat sellaisia, että kerran kesässä sinne on vain päästävä nuppia tuulettamaan - sielu lepää tuolla taivaan ja maan välimaastossa, todellista lomaa ja nollausta arjesta. Toteaa (vielä rekistyröimätön) Margit K, joka viikon lopulla suuntaa Comolle ja siitä pohjoiseen aina Itävallan Alpeille saakka ;)

    VastaaPoista
  9. Voi ei, sinä se kyllä saat lisättyä italiakaipuutani näillä ihanilla kuvilla ja kertomuksilla! Nyt alkaa olla sellainen must see-lista kasassa etten ennätä elinaikanani kaikkia kiertämään =) Ihanaa kun pääsen näin nojatuolista edes niihin käymään, kiitos Vera!

    VastaaPoista
  10. Monta monta postausta lueskelin ja katselin ihania Italian kuvia. Tässä kohtaa on nyt pakko pysähtyä kommentoimaan. Niin kaunista. Vuoristomaisemissa on jotain totaalisen sykähdyttävää, joka hiljentää mielen. Kiitos.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!