torstai 13. kesäkuuta 2013

Palazzo del Quirinalen puutarha

Italiassa juhlistettiin 2. kesäkuuta tasavallan vuosipäivää eli monarkiasta luopumista toisen maailmansodan loppuvaiheilla. Juhla on iso, ja se näkyi Rooman katukuvassa. Kaikkein hienointa päivässä oli minun kannaltani, että presidentinpalatsin eli Palazzo del Quirinalen yleensä tiukasti yleisöltä suljettu puutarha avattiin muutamaksi tunniksi juhlallisuuksien kunniaksi, ja kuuluimme niihin onnekkaisiin, jotka pääsivät tämän kiinnostavan paikan aarteisiin tutustumaan.


Tuossa kuvan vasemmalla laidalla näkyy ehkä sadasosa halukkaista sisäänpyrkijöistä. Jos olisimme joutuneet jonon perälle, emme olisi koskaan mahtuneet sisään, kun puutarhaan pääsi käymään vain parin tunnin ajan. Onneksi pääsimmekin marssimaan jonon ohi Piazza del Quirinalen läpi, vaikka se hiukan noloa olikin jonon pituuden huomioon ottaen. Syynä etuiluumme oli lapsonen. Italialaiset ovat tunnetusti lapsiystävällisiä, ja tämä näkyi myös sisäänpääsyä kontrolloivien poliisien suomassa etuoikeudessa, kun he pyysivät meidät erikseen sisään nähdessään rattaissa istuvan lapsen. Oli siis kaikinpuolin hyvä päätös lähteä Roomaan vaunujen kanssa, vaikka niistä periaatteessa olemmekin luopuneet jo kauan sitten. On kuitenkin liikaa vaatia 4-vuotiaalta kävelykestävyyttä Rooman kaltaisessa miljoonakaupungissa, kun omatkin voimat olivat aika vähissä illalla.


Yläkuvassa Palazzo del Quirinalen sisäpihaa, jossa turvatarkastus tehtiin, alakuvassa yksityiskohta sisältä. Kuvaaminen oli aika tarkoin rajattua, joten kauheasti sisäkuvia ei tullut otettua, vaikka joka paikassa palloilleet turvamiehet varsin leppoisia loppujen lopuksi olivatkin.


Presidentillä on aika hienot näköalat palazzon lukuisilta terasseilta.





Puutarha oli upea, se lienee sanomattakin selvää.





Puutarha oli täynnä historiallisestikin arvokkaita yksityiskohtia.








Presidente Napolitano ei järjestänyt tänä vuonna säästösyistä mitään huikentelevaista juhlavastaanottoa, vaan tuli puutarhaan kuuntelemaan Polizian orkesterin juhlakonserttia. Ehti hän siinä ohessa myös kätellä muutamia meistä tavallisista pulliaisista. Kuvan minua lähestyvästä presidentistä ja senaatin puhemiehestä julkaisin jo FB-kirjailijasivulla, huonohan kuva oli, kun en presidentin tullessa kohdalle viitsinyt iPhonella räpsytellä vaan mieluummin kättelin iäkästä valtionpäämiestä, joka muistuttaa minua Mauno Koivistosta.

Toivottavasti tykkäsitte kierroksesta presidentin yksityispuutarhassa.

Ja vinkkaan vain, että olen taas onnistunut jollain ilveellä lahjomaan uusia kirjabloggaajia kirjoittamaan kirjastani arvioita, ja ensimmäinen lehtiarvio/esittelykin on ilmestynyt, kun viikonvaihteen Iltiksessä Kosto ikuisessa kaupungissa kehotettiin lukemaan täyteläisen punaviinin kera, totisesti nappivalinta juomaksi, en voi muuta sanoa. Oli hieno kunnianosoitus päästä samalle sivulle Antti Tuomaisen ja Dan Brownin uutuuksien viereen. Eli jos kiinnostaa, käykää arvio-sivulla katselemassa uusia päivityksiä.

Ja kaikille kirjojen ystäville, jotka jäävät miettimään kirjojen henkilöhahmoja jälkikäteenkin, käykää ihmeessä FB-sivullani kertomassa, oletteko sattunut joskus törmäämään oudon tutulta vaikuttavaan tuntemattomaan.

Erityislaatuisen hienoa loppuviikkoa kaikille jo paljon paremmassa kunnossa olevalta selkätoipilaalta!

13 kommenttia:

  1. Kiitos ihanista kuvista. Toivottavasti selkäsi on pian täysin kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit. Ja selkä alkaa olla parempi, kiitos :)

      Poista
  2. Oi, luulen ettei ole kauniimpaa meren lisäksi kuin italialaiset palatsit ja puutarhat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siihen väliin vielä vuoristo? :D Ei vaan kauneutta ja silmäniloa Italiassa on kyllä tarjolla mielin määrin. :)

      Poista
  3. Näin on Vera -- Roomassa kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan lapsi + rattaat: pääsin kerran samalla tavalla esikoisen ja lapsenhoitajan kanssa Vatikaanin museoihin jonojen ohi. Myös lentoasemalla päästiin jonon hänniltä check-inniin. Puhumattakaan siitä, että ravintoloissa saa hyvää palvelua -- sinne ei tosin tarvitse ottaa rattaita mukaan, vain lapsi riittää. Esikoinen kaapattiin vuoden ikäisenä usein keittiöön asti kun tarjoilijat halusivat näyttää kokeille pienen biondon. Ekstraherkuiltakaan ei voinut välttyä.

    Mahtavia kuvia sinulla puutarhasta & erityisesti patsaista & erityisesti leijonapatsaista, joita palvon ja kerään valokuvatiedostoon. Lempileijoniani ovat tietysti myöhäisheettiläiset, mutta kyllä nämä roomalaisetkin ihan söpöjä ovat! Laita lisää Rooma-postauksia, täällä sateisessa Espoossa ne kummasti piristävät päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan parasta italialaisissa on näin äidin kannalta juuri heidän lapsiystävällisyytensä. En voi olla vertaamatta lapsen saamaa kohtelua silloin, kun tulemme Suomeen, ero oli niin selvä jo ihan vauva-ajoista saakka.

      Ajatella, että sinulla on juuri leijonaintohimo! Minulla ei ole kyllä nyt minkäänlaista mielikuvaa myöhäisheettiläisistä, pitänee googlailla :D Yritän valkata kivoja kuvia Roomasta myös tulevaisuudessa :)

      Poista
  4. Täytyy sitten varmaan postata myöhäisheettiläisistä leijonista lähiaikoina :). Voin laittaa Sinulle myös FBhen kuvan vakoilija-arkeologi T.E. "Arabian" Lawrencen ottamasta eksemplaarista.

    VastaaPoista
  5. Oi että... minä en ole Roomassa käynyt kuin työmatkoilla ja kerran kurssilla. Nähtävyydet siis ovat jääneet vähiin. Asia pitänee korjata - ja mielellään ennen kuin Toto 2v lakkaa käyttämästä rattaita ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Rooman nähtävyyksistäkin saa paljon irti, mutta minulle on antoisinta ehkä ihan vain käyskentely kaduilla, uusien kujien ja kulmien löytäminen... ja täytyy varoittaa, että vaikka tietyissä tilanteissa vaunuista kiistämättä on ollut etua, niin Rooma ei ole kyllä helpompia kaupunkeja pikkulasten kanssa matkustaville, varsinkin julkisiin liikennevälineisiin on välillä lähes mahdotonta päästä rattaiden kanssa, kapeista tai olemattomista jalkakäytävistä ja yllättävistä portaista puhumattakaan. :)

      Mutta kaikesta epäkäytännöllisyydestä huolimatta: Rooma <3

      Poista
  6. Jonkun kumman mutkan kautta päädyin blogiisi ja nyt oon viettänyt aikaa muutaman tunnin ihaillen kuvia ja lukien juttujasi. Ihana lukea ja katsoa, varsinkin nyt kun tuo Provinssi on menossa ja olen lasten kanssa kotona. Tuollahan väki rokkaa muutaman kilsan päässä.
    Se mistä innostuin blogia lukemaan taisi olla Törnävän kuvat ja Alassion kuvat. Italiassa olen kahdesti ollut, Pesarossa ja Alassiossa. Kolmannesta matkasta haaveilen :)
    Niin, ja täytyypä hommata nuo sinun kirjat.
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä en yhtään ikävöi Seinäjoelle Provinssin aikaan :D Olen ollut siellä itse muistaakseni kerran, ja lähinnä musiikki vain häiritsi nukkumista. Kauheaa, kun olen tylsä täti :D

      Pesarossa en ole muistaakseni koskaan ollut. Törnävä on kyllä kaunis, ja niin on Alassiokin. Seuraavaksi Rooma? ;)

      Poista
  7. Olisi kyllä ihana lähteä käymään Roomassa tai sitten johonkin pieneen kylään jossa näkisi paikallisten elämää.
    Voi ei, ei saa liikaa miettiä kun matkakuume iskee :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!