perjantai 31. toukokuuta 2013

Välitilassa tekee mieli kiusata lukijoita

Olimme hädin tuskin palanneet Italiaan, kun mies ryntäsikin jo useamman päivän reissuun. Ja lapsonen tietenkin sairastui, koska on mahdotonta hoitaa yksin hushollia ilman, että joku sairastaa. Ensin pelkkänä kurkkukipuna alkanut tauti näyttää nyt levinneen korviin, joten edessä on sittenkin lääkärissäkäynti, vaikka luulin meidän jo selviävän puhelinpäivystyksellä. Kipeän lapsen heräilyn ja hoitotarpeen lomassa kirjoittaminen on ollut nollassa.


Oma kirjallinen tuottavuus ei siis kuki, mutta alppiruusu sitäkin voimallisemmin. Olen aivan hämmentynyt, koska puska on pärjännyt koko viime vuoden luonnonvoimien avulla. Toisin sanoen minä olen kastellut sitä viimeksi joskus viime heinäkuussa. Mutta se pirulainen ei anna periksi vaan sinnittelee sitkeästi silmänilona.


Kirjallinen hiljaisuus aiheuttaa levottomuutta. Tällainen kahden kirjan välinen tila ei sovi minulle lainkaan. Olen oma itseni vain, kun kirjoitan hiki hatussa. Piemontessa on niitetty jo kauden ensimmäinen heinä. Kuvaa hienosti sielunmaisemaani. Kosto ikuisessa kaupungissa on myös niitetty ja kuljetettu heinävarastoon alias kirjakauppoihin odottamaan nälkäisiä hevosia/lukijoita. Mutta seuraava sato ei ole valmiina, vaikkakin kylvettynä. Mutta vielä kestää monta monta kuukautta, ennen kuin siitä kypsyy mitään runsaana kukkivaa ja tuulessa aaltoilevaa heinäpeltoa vastaavaa.


Pelkkä tekosyyhän lapsen sairastelu on kirjoittamattomuudelle. Olen minä ennenkin romaania rustannut yöllisistä heräilyistä huolimatta. Juoni on yhtä kypsä kuin nämä lenkkipolkunani makealla tuoksullaan sulostuttavat valeakaasiat. Minun ei tarvitse kuin istua koneen äärelle ja jatkaa naputtelua. Mutta välitilassa se vain on hankalaa. On jotenkin vaikea päästää irti Kostosta. Koston tarina kummittelee yhä mielessä ja huomaan ajattelevani sitä jatkuvasti, vaikka ajatusten pitäisi siirtyä jo Ariannan tulevaisuuteen, josta kolmosessa tulee tietenkin nykyisyyttä.

Lauantaina tarkoitus on kuitenkin suunnata Roomaan ja Tolfaan, joten ehkä senkin vuoksi on vaikea istua alas ja keskittyä. Kirjoittaessa tauot ovat ikäviä, ja odotan koko ajan pääseväni koneen äärelle niin, että tiedän saavani istua siellä rauhassa päiviä ja viikkoja putkeen. Jo yhden tai kahden päivän tauko nimittäin katkaiseen kirjoitusflown, ja kun tiedän tämän, tuntuu turhauttavalta edes yrittää, kun tiedän joutuvani aloittamaan alusta joka tapauksessa tauon jälkeen uudelleen.


Roomassa käyntiä odotan. Haluan fiilistellä vanhaa, rakasta kotikaupunkiani ja imeä sen historian patinoimasta tunnelmasta inspiraatiota myös kolmatta Ariannaa varten. Aion ottaa paljon valokuvia, joita julkaisen myös FB-kirjailijasivullani.  Siellä nimittäin tapahtuu jotain jännittävää ensi viikolla.

 Tarkemmin ottaen maanantaina alkaa siellä tosi kiva kilpailu, johon sivun tykkääjät voivat osallistua. Ha haa, en paljastakaan enempää, maanantaina senkin saa selville... Palkintona ei olekaan tällä kertaa kirja, vaan jotain aivan muuta.... Olenko nyt kiusannut tarpeeksi?

Valitettavasti tämä kilpailu sorsii niitä, joilla ei ole FB-sivuja ja mahdollisuutta tykätä sivusta, mutta tällä kertaa kilpailu järjestetään nyt näin. Kilpailun idea ei ollut minun, vaan Gummeruksen mahtavan henkilökunnan, ja innostuin tietenkin kovasti, ymmärrätte sitten maanantaina miksi :)

Jos jollain on muuten lukuaikaa Hesariin, niin sunnuntaina pitäisi ilmestyä taas uusin kolumnini Koti-sivuilla. Yritän linkittää senkin FB-sivuilleni, mutta koska Tolfassa nettiyhteys on aina vähän niin ja näin, en lupaa mitään.

Viikonloppunne olkoon täynnä hauskuutta ja hilpeyttä ja kaikkea kivaa siltä väliltä!


17 kommenttia:

  1. Tosi kiva kilpailu kuulostaa tosi kivalta. =D Ja jälleen kerran niin kauniita kuvia. Olen muuten päättänyt, että taidan jossain vaiheessa lukea sinun esikoisromaanisi. Että ei paineita, hih hih; en lue kotimaisia kirjoja juuri lainkaan (toista vuotta, ellei jo yli kaksi vuotta aikaa viimeisimmästä)ja toiseksi, perinteiset dekkarit eivät ole ihan minun juttuni, mutta jotenkin haluaisin silti tutustua kirjaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tosi kiva on kyllä hyvin yksityiskohtainen tapa kuvailla kilpailua :D

      Toinen tosi kiva (hahahaha) juttu on ollut kuulla sellaisten lukijoiden kommentteja, jotka eivät yleensä välitä dekkareista: KSV käy kuulemma ihan Italia-kirjastakin ;)

      Poista
  2. Minullakin on kirjasi ollut lukulistalla jo pitkään. Ehkä nyt sitten kesäkuussa nappaan sen ensimmäisen osan käsiini. Minä kun olen niin kaavoihin kangistunut, että haluan lukea sarjat järjestyksessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin ruokaosuuksien uskoisin sinulle maistuvan :D Ja ymmärrän tuon lukijärjestyksen, itse ostin juuri 3 Nesboa yhdessä, kun tiedän, että haluan lukea useamman osan sarjaa peräjälkeen :)

      Poista
  3. Kääk, ei saa pitää jännityksessä (kuin korkeintaan rikosromaaneissa)ja vielä pitää odottaa viikonlopun yli. Olet kyllä jännityksessä pitämisen mestari =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, käytän häikäilemättä hyväkseni ammattitaitoa myös blogissa :D

      Poista
  4. Vihdoinkin mulla on enemmän vapaa-aikaa, joten pitää lähipäivinä marssia hakemaan Kosto ikuisessa kaupungissa kesälukemiseksi. Odotan oikein Ariannan seikkailuja sekä Italian makuja ja tuoksuja! :)
    Maanantaita ja jännää arvontaa odotellessa...heh. Mukavaa viikonloppua, toivottavasti tyttö paranee pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö sai antibiootit ja on heti virkeämpi. Lukuiloa ja jännittävää Rooman-matkaa Ariannan seurassa ;)

      Poista
  5. Oi jestas, täytyy mennä "tykkäämään"!!! Näenkö oikein, onko sinulla alppiruusu kukkaruukussa? Jännä juttu, kauniilta näyttää! Minulla on kaksi mutta visusti "maassa ja mullassa"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaruukussahan se :D Ollut viimeiset 3 vuotta, enkä kertaakaan ole (tietenkään!) vaihtanut multaa, ihme, että on edes hengissä. Toinenkin on, mutta kirkkaan punainen, sekin siis ruukussa :)

      Poista
  6. Kiva kilpailu kuulostaa sellaiselta että pitää mennä tuonne sitten kurkkimaan...
    Paranemisiin pikkuiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tosiaan kiva kilpailu on :) Ja kiitos, toivon mukaan korvatulehdus menee pian ohi!

      Poista
  7. Oh oh, mitäkähän kivuutta kilpailussasi onkaan. No, pian se nähdään. Kaunista viikonloppua ja tervehtymisterkut tytölleis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis ja ihanaista viikonloppua myös sinne <3

      Poista
  8. Voi voi, en ole fb:ssä, mutta minullapa onkin jo kosto ikuisessa kaupungissa luettavana. Huomenna vois puutarhassa istua ja lukea, ovat luvanneet mahtavaa säätäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joi, kadehdin kyllä mahtavaa säätä, Tolfaan on luvattu ukkosta, plääh :( Jännittävää Rooman-matkaa Arianna seurassa! :)

      Poista
  9. Vera, luin juuri kolumnisi ja siitä heräsi mieleeni pari asiaa, koska olen sekä puutarhuri että intohimoinen dekkarien lukija.

    Ensimmmäinen on kysymys, että eikö teillä ole siellä kuumassa, kuivassa maassa puutarhan kastelukieltoa, kuten olen kuullut monista kuivista maista/alueista? Minä olen ollut täällä ihan ihmeissäni kun ei ole satanut kuukauteen, kunnes perjantaina helpotti. Luin samana päivänä Sarin puutrhat -blogista, että jopa marjapensaat pitää kastella tämän hememtinmoisen kuivuuden takia ja sen lisäksi nuoret hedelmäpuut ja kaikki uudet istutukset. Meillä menee puutarhan kasteluun paljon vettä, mutta siitä maksammae, mutta puutarhan kastelua ei ole meillä ikinä kielletty. Miten mikään muu puutarha kuin kivikkopuutarha selviää ilman kastelua?

    Sitten puutarhailuun toiselta kantilta. Minä tunnen itseni aivan Christien dekkarin päähenkilöksi, kun varustaudun suojalaseilla ja -käsineillä lähtiessäni suihkuttamaan kirvamyrkkyä, jota voi käyttää vasta auringon laskettua ja täällähän sitä saa näinä kuukausina odottaa. Siis joskus keskiyöllä vaellan myrkkypulloni kanssa puutarhassani eli toimin myrkyttäjättärenä. Muistaisin Christien käyttäneenkin jossakin kirjassaa kilttiä puutarhamummelia murhaajana...Siis puutarhailu ei paljoakaan eroa minusta dekkariharrastuksesta;)

    Ja sitten ne kotilot, joille viritämme myrkkyansat noin joka kolmas päivä, sillä emmehän halua menettää kaikkea istuttamaamme niille pirulaisille. Ensimmäistä kertaa tunnen itseni todella julmaksi, kun näin yhden kukkivan jouluruusuni syödyn viimeistä lehteä ja kukkivaa kukkaa myöten maan tasalle.

    Voitaisiko ajatella, että puutarhailu synnyttää murhanhimoa, kun taas väitetään, että dekkarien lukijat ovat kaikkein vähiten väkivaltaan taipuvaisia. Näillä kahdella harrastuksella säilytän ehkä tasapainon...

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!