maanantai 6. toukokuuta 2013

Terassikauden avaus

Viikonloppu ilman miestä sujui leppoisasti, katsotaan, kuinka jouhevasti uusi viikko etenee. Ihan mahdottoman helppoahan tämä on, kun vertaa muutaman vuoden takaiseen aikaan. Olemme niin tottuneita miehen reissuihin, ettei oikeastaan kannattaisi edes mainita, mutta on viikko jo sen verran pitkä aika, että ainakin sen lopussa eron huomaa. Perjantaina kävin pitkästä aikaa torilla. Italiassahan tori järjestetään pienillä paikkakunnilla kerran viikossa. Torikauppiaat siis siirtävät myyntipöytänsä joka päivä eri kaupunkiin. Kauppiailla on kuitenkin joka kerta torilla oma paikkansa, joten asiakas löytää helposti vakikauppiaansa, vaikka meilläkin kauppiaitten lukumäärä lähenee sataa, ellei ole ylikin.




 Kuten näkyy, torilla myydään ihan kaikkea ruoasta vaatteisiin. Joillakin pienemmillä paikkakunnilla ei löydy esimerkiksi ompelutarvikeliikettä, vaan ompelutarvikkeet hankitaan torilta. Isommillakin paikkakunnilla tori tuo hauskaa vaihtelua vakiliikkeiden tarjoamille tuotteille. Laatu ei ole torilla aina parasta mahdollista, mutta ei se välttämättä ole myöskään huonompaa kuin kaupoissa. Laadukkaat tuotteet maksavat myös torilla, ja varsinkin alennusmyyntien aikaan hinnat voivat olla kauppoja korkeammatakin.



Launtaina lapsenvahti viihdytti tyttöä niin, että pääsin käymään lenkillä. Upea sää, aivan kuin kaunis kesäpäivä Suomessa. Myöhemmin lapsonen yllätti nukkumalla päikkärit - ensimmäisen kerran n. kahteen vuoteen. Kotona siis, päiväkodissa hän nukkuu kyllä kiltisti. Päikkäreiden aikaan sain tehtyä kirjoitustöitä. Tuli niin itsetyytyväinen olo tehokkuudestani, että päikkäreiden jälkeen kävimme jätskillä, ennen kuin suuntasimme leikkipuistoon. Sieltä pizzerian ja kaupan kautta kotiin.


Sunnuntaiaamuna sää oli yhä kesäinen. Treenasin hiukan crosstrainerilla, koska varsinainen juoksulenkki jäi uupumaan lapsenvahdin puutteessa. Auringonpaiste houkutteli pihatöihin, pesin talven jäljiltä pölyyntyneitä lapsen puutarhahuonekaluja, kahluualtaat, leluja sun muita ja lakaisin alakerran kiveystä sekä yläterassilta alas vieviä portaita. Pakko luetella nämä hommat, koska teen pihatöitä suunnilleen joka paavinvaalin yhteydessä. Siis leppoisassa tahdissa.


Avasin myös virallisesti terassikauden, kun katoin lounaan yläkerran terassille. Virallisesti eilen, koska epävirallisesti söimme terassilla jo huhtikuussa. Yläterassi sijaitsee keittiön yhteydessä ja on siis kaikin puolin kätevä, mutta olen jostain syystä hurjan laiska kattamaan ulos. Ok, taisi tulla selväksi, että olen ylipäätään laiska ihminen. Ajattelin kuitenkin tsempata tänä kesänä ja nauttia sekä pihastamme että terassista. Muistan hyvin, kuinka aikoinaan toivoin itselleni terassia ja mahdollisuutta syödä ulkona, niin että on häpeä olla käyttämättä mahdollisuuttamme hyväksi, vai mitä?


Meloni-prosciutto -kausi on siis alkanut. Toisena ruokalajina kypsytettyä sardinialaista pecorinoa, päälle valkoisesta vesimelonista tehtyä hyytelöä, jumalainen makuyhdistelmä. Kaikki nautittuna lämpimässä kevätsäässä 4-vuotiaan takuuviihdyttävässä seurassa.

Pulppuilevan iloista uutta viikkoa!

17 kommenttia:

  1. Ihania kuvia jälleen. Itse rakastan toreja, niissä on ihan oma fiilis ja kaupan teko on leppoisaa. Voin vain kuvitella, miten ihania toreja italiasta löytyy. Mahtavaa viikkoa myös sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torit ovat kyllä värikkäitä- ja äänekkäistä ainakin niiden kauppiaitten lähellä, jotka kuuluttavat kovaan ääneen tuotteittensa erinomomaisuutta! :)

      Poista
  2. Huoh, tässä tulee ihan ikävä Italiaan, kun tätä juttua lukee ja kuvia katselee. Toinen päivä koti-Suomessa on menossa ja on ihan outoa:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja, sinulla on siis uusi sopeutumisvaihe meneillään! Kärsivällisyyttä, onneksi palasit Suomeen tähän vuodenaikaan, parempi näin päin :)

      Poista
  3. Kivalta näyttää! Terassilla syönti on kivaa, mutta onhan siinä enemmän kattamista ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, en oikein edes ymmärrä, miksi se on minusta niin hankalaa, kun välimatkaa normaaliin ruokapöytään on kuitenkin vain muutama metri :) Ehkä se, kun pitää kaivaa esiin istuintyynyt jne, en voi jättää niitä vakituisesti ulos, kun villikissat pitävät niitä muuten sänkyinään, eikä niitä läikkiä ja karvoja saa millään konstilla enää pois, kokemusta on ekalta vuodelta :)

      Poista
  4. Heissan piiiitkästä aikaa tälläkin puolella. Paljon on blogeja lukematta ja nyt päätin sitten aloittaa "urakan"...onnellisesti susta :D Kivan iso tori teillä. Meilläkin on täälä kojuja vaatteista ompelutarvikkeisiin ja tuoreita hedelmiäkin saa. Mutta esim tuoretta leipää ei meillä mercatosta saa vaan vain ja ainoastaan leipomoista. Ei meillä kyllä kojuja saataa ole...ehkä joku viitisenkymmentä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun tulit käymään meilläkin :) Joo, ei meilläkään Tolfassa ollut leipäkojua, mutta ylipäätään kauppiaita oli vain parisenkymmentä, toisaalta ymmärrettävää, kun meidän kaupungissa on 20 tuhatta asukasta, mutta varmaan 50 tuhatta potentiaalista asukasta, kun lasketaan lähikylätkin, niin ei ihme, että valinnanvaraakin riittää. :)

      Poista
  5. Ihania kuvia, tulee Italiaan ikävä. :-) Minulla sama juttu, tietyt hommat pitää luetella, siinä on se feeling of accomplishment. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti luettelemaan kaikki tehdyt hommat, varsinkin kun viime vuosien univelan haperruttavat aivoni eivät niitä muuten muistaisikaan, siksi pidänkin tätä päiväkirjaa, ettei kaikki vallan unohdu :)

      Poista
  6. Kevät on siellä yllättäen hieman jo pidemmällä, mutta perässä tullaan! Nyt on toisaalta niin ihanaa odotuksen aikaa, kun kaikki kesäinen on vielä edessä. Puutarhan kehityssuunnitelmatkin on minulla parhaimmillaan, syksyllä sitten voi taas miettiä taaksepäin mitä ei sittenkään tullut tehtyä ;-) Itsekin olen raivostuttavan laiska kattamaan terassille vaikka siitä(kin) aina keväisin haaveilen ja visioin. Pitäisi kai vaan väkisin tehdä sitä useamman kerran peräkkäin jos vaikka alkaisi tuntumaan helpolta ja yksinkertaiselta. Harjoitus tekisi mestarin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, joka ei aina jaksa hyödyntää terassia :D Mutta kadehdin kyllä suunnattomasti, jos saat tehtyä jotain puutarhassa, minun peukaloni on musta ja se näkyy kasvien kunnosta... :(

      Poista
  7. Huomasin itsekin kaupassa, että melonit ovat saapuneet... :) Vesimelonista tehty hyytelö kuulosta mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkki kypsän melonin löytämiseen: tuoksun perusteella vasta kesemmällä, ensimmäisiä meloneja pitää kuulemma tunnustella käsin, väittää vihanneskauppias :)

      Olen itse syönyt kypsytettyjä juustoja yleensä kastanjahunajan, punasipulihyytelön tai päärynähyytelön kera, mutta tämä anguria bianca -hyytelö sopi tämän pecorinon kanssa paremmin kuin mikään muu, kokeile ihmeessä, jos törmäät siihen!

      Poista
    2. Pistän muistiin! :) Kiitos vinkistä.

      Poista
  8. Sun blogisi on ihana mutta herranen aika mitä tuskaa ;) mä olen onneksi siitä poikkeuksellisen upeassa asemassa, että vanhemmat asuvat osan vuodesta P-Italiassa. Jos ei pääse itse paikan päälle hengailemaan, niin tuliaisherkkuja on aina mahdollista vastaanottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kommentoit, oli ihana löytää blogisi!

      ja ens kerralla anguria bianca -hyytelöä tuliaiseksi ;)

      Poista

Kiva kun kävit!