lauantai 4. toukokuuta 2013

Tasapainoilua

Tänään alkaa yh-viikko, mikä tarkoittaa lipsuvia aikatauluja ja hermoromahdusten partaalla keikkumista. Tai sitten ei. Kirjoittamista on nyt paljon. Suomen-matkaa on suunniteltava. Olemme siis suuntaamassa Suomeen toukokuun jälkimmäisellä puoliskolla.



Toukokuisessa Gummeruksen järjestämässä Kukanpäivänjuhlassa esitellään syksyn kirjoja, mukana Kosto ikuisessa kaupungissa. Olen jo aloittanut esiintymisjännittämisen, ainakin sitä tulkitsin pari yötä sitten näkemäni painajaisen tarkoittaneen. Unessa en yhtään tiennyt, minne minun piti mennä, kyselin ohjeita bussikuskilta, mutta en ymmärtänyt niistä mitään kiitos olemattoman suuntavaistoni, ja kun lopulta pääsin perille, juhlat olivat jo ohi. Siinä välissä olin hukannut kenkäni ja tukkanikin ehti jotenkin kastua läpimäräksi, joten lopulta oli parempikin etten päässyt perille.


Todellisuudessa tiedän mainiosti, missä juhlat järjestetään, koska olin siellä jo viime vuonna. Mutta ehkä se ei ollutkaan unen pääpointti. Pikemminkin uni kuvasti sisäistä myllerrystä, joka johtuu kirjan julkistamisesta.


Toisaalta kirjailijat janoavat huomiota kirjalleen. Mutta ei ole niin yksinkertaista, kun huomio lipsuu siinä ohessa myös kirjailijaan itseensä. On ymmärrettävää, että kirja jää helpommin mieleen, jos sen voi yhdistää kirjailijan persoonaan. Ja omasta tekstistä puhuminen on monelle kirjailijalle mitä ihaninta puuhaa. Ihan kuin omasta vauvelista puhuisi, ihastelisi pieniä somia kätösiä ja pulleita pikku jalkoja. Ooh ja iih, nyt se hymyili ja tarttui sormeen. Minun pikku kultani.


Mutta kun ottaa huomioon, että kaksi vuotta sitten vaeltelin epätoivon alhossa miettien, saanko koskaan kustannussopparia ja onko koko kirjoittamisessa mitään järkeä, ei liene yllätys, että olen vähän järkyttynytkin asioiden saamasta käänteestä. Minulta on tulossa toinen kirja, useampi taho on itse asiassa tilannut minulta tekstejä, täysin tuntemattomat ihmiset näkevät vaivaa ottaakseen yhteyttä ja kiittääkseen minua. Tämä kaikki on upeaa, mutta samalla häkellyttävää. Ja paljastetaan nyt täälläkin, että olen myös kirjalliseksi viihdelehdeksi muuttuneen uuden Reginan toukokuun numeron kannessa.


Uransa alkutaipaleella olevalle dekkaristille on ihan mieletön kunnia päästä samaan lehteen Leena Lehtolaisen ja Outi Pakkasen kaltaisten ikonien kanssa. Haastattelu oli mielestäni ihana, koska kirjoittamisesta puhuminen on suunnilleen parasta heti itse kirjoittamisen jälkeen. Mutta kuva kannessa on myös hyvin hämmentävää. Vaikea sitä on muutenkaan kuvailla. On hämmentävää, kun törmää netissä linkkiin, jossa puhutaan sinusta aivan kuin jostain... no... öh... kirjailijasta. Ja oikeasti istuskelen tukka sojottaen pyjamassa tietokoneen äärellä. Olenko tuo muka minä?

Siihen on syynsä, etten ole täällä blogissa linkittänyt aiempiin lehtijuttuihin, en isoihin enkä pieniin, vaikka jostain ohimennen olen saattanutkin mainita. Koska kaikki tuollainen huomio on ihan yksinkertaisesti hämmentävää. Mutta koska lehdessä on oman haastatteluni lisäksi todella kiinnostavia juttuja, kuten kirjailija-bloggaaja-kollega J.S. Meresmaan novelli sekä haastattelu, mainostan lehteä täälläkin. Minusta on upeaa, että tällainen viihteellinen kirjallisuuslehti tai kirjallinen viihdelehti, miten lehden nyt haluaa nähdä, on ylipäätään perustettu. Ja ehkä minusta vielä joskus sukeutuu niin cool tyyppi, ettei joku lehti juttu tai kansikuva enää tee mitään vaikutusta. Tällä hetkellä se kuitenkin on vielä varsin hämmentävää. Minusta on hyvin omituista myös se, että teksti, jota olen naputellut hikihatussa kotona, tulee pian ulos kirjan kansien välissä. Elämme kummallisia aikoja, kuomaseni.


Suhtautuminen huomioon on siis ristiriitaista. Toisaalta on ihanaa, kun kirjavauveli huomioidaan, toisaalta hyvin helposti tulee hämmentynyt ohi. Hetkittäin tekisi mieli vain kirkua ja juosta piiloon jonnekin kiven alle. Jättää hymyilevä paperinukke taakse, sille voivat muut rupatella mukavia, se hymyilee takaisin aina nätisti, eikä ala laukomaan mauttomia vitsejä, niin kuin kieron huumorintajun omaava allekirjoittanut.


Päämääräni elämässä on seesteisyys ja sisäinen rauha. Jos asuu yksin kiven alla hämärässä, on paljon helpompaa olla seesteinen zen-ihminen, Kun on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jostain ihmeen syystä sisäisen tasapainon säilyttäminen alkaa vaatia töitä. Kaikki julkisuus laajentaa vuorovaikutusta entisestään, ja jossain vaiheessa sisäisen rauhan säilyttäminen alkaa muistuttaa nuorallatanssia. Koska tahansa voi tipahtaa ja lyödä päänsä. Joka voisi olla hyväkin juttu, jos se saisi pari mutteria suoraan, välillä kun sieltä kuuluu vähän sellaista kilinää, että joku ruuvi lienee löysällä.


Olen ottanutkin järeät aseet käyttöön henkisen balanssin säilyttämiseksi. Päivittäisen meditoinnin lisäksi olen ruvennut joogaamaan. Olen jopa löytänyt pari uutta, hyvää mantraa. Tasapaino vallitsee sielussa ja ruumiissa. Lepo ja rauha. Näillä eväillä olisi tarkoitus pärjätä seuraavat pari kuukautta. Tietenkin mantrojen mutiseminen ääneen voi jo olla jonkun mielestä lopun alkua, mutta minähän olen aina ollut yltiöoptimisti ja uskon, että se on vain alun loppua.


Te tietysti luulette, ettei näillä kävelyreittini varrelta ottamillani kuvilla ole mitään tekemissä postauksen kanssa. Vaan kyllä niillä on. Ne osoittavat, ettei mikään ole pysyvää tässä maailmassa. Ei varsinkaan lenkkimaisema. Kaikki muuttuu. Myös me muutumme. Elämäntilanteemme muuttuvat. Tasapaino löytyy tasapainoilemalla. Joustava taipuu, vaan ei katkea. Kaikki virtaa eteenpäin, virtaa ohi, mihinkään ei voi tarrautua, mutta kaikkea ehtii koskettamaan, kun vain muistaa elää hetkessä, tässä ja nyt.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, seesteistä viikonloppua.


12 kommenttia:

  1. On niin tärkeää elää tässä ja nyt. Aina kun avaan tämän blogin, nämä alkusanat pysäyttävät miettimään (jokainen hetki on tärkeä elämässä ym..), se on niin totta. Kauniita maisemia, ja niinhän se on, maisemakin muuttuu, pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana kuulla, että joku tosiaan huomaa nuo sanat, koska sellaiseksi vähän piilotajuiseksikin viestiksi ne on tarkoitettu: elämä on vain tässä hetkessä, turha takertua menneeseen tai yrittää lentää tulevaisuuteen, ei ole muuta tässä elämässä kuin nykyhetki :)

      Poista
  2. Voi kuinka fiksusti taas kirjoitat! Muistan, kuinka pari vuotta sitten vielä tuskailit kustannussopparittomuutta, ja minusta on ollut hienoa seurata urasi alkutaipaleita. Uskon, että pysyt tasapainossa jo senkin takia, että olet tavallaan kaukana pääestradilta, eli Suomesta, ja toisaalta se tekee sinusta kovin kiinnostavan dekkaristin. Sitä paitsi olen aika varma, että sun kirjasi (vaikken ole vieläkään, nolo sentään, lukenut esikoistasi!) tullaan kääntämään vähintään italiaksi. Tsemppiä darling ja elä hetkesi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Helmi-Maaria, kiitos jälleen <3 Ja kyllä ulkomailla asuminen helpottaa monella tavalla, ainakin luulen. Tuskin olisin esim. koskaan ruvennut kirjoittamaan blogia, koska perimmäinen syy sen pitämiseen on ollut mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin nimenomaan suomen kielellä, varmaan FB:täkään ei tulisi käytettyä samalla tavalla, jos asuisin Suomessa.

      Poista
  3. Rauhoittavaa tekstiä ja kuvia. Antoi ajattelemista. Blogisi äärelle oli taas kerran kiva pysähtyä hetkeksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kerroit minulle <3 Ja minuakin rauhoittaa usein, kun saan muodostaa ajatukset sanoiksi koneelle, silloin ajatuksista on myös helpompi päästää irti, kun ne ovat muistissa täällä blogissa :)

      Poista
  4. Luin joskus jostain, että myöhästymisunet vinkkaavat, että kyseessä on persoona, joka pyrkii täydellisyyteen ja vaatii itseltään paljon, jopa liikaa. Voi ehkä sopia tähänkin tilanteeseen? :) Olen itsekin nähnyt näitä myöhästelyunia säännöllisesti, siksi näitä merkityksiä olen selvitellytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo tutulta kuulostaa, vaikka pyrinkin eroon noista perfektionistisista ajatuksista, niin piilotajuntaa on vaikea huiputtaa:)

      Poista
  5. Ajatuksiasi ja kuulumisiasi on aina mukava lukea, ja ihania maisemia ihailla kuvistasi. Lohduttavaa kuulla (vaikka onhan sen itsekin usein kokenut, silti siihen ei aina jaksa uskoa), kuinka asiat voivat muuttua paljon lyhyessäkin ajassa. Tällä hetkellä en juuri muuta toivo kuin että voisin erakoitua omaan kotiini tekemään töitä/kirjoittamaan :-) Ei sillä että nykyinen työni olisi mitenkään yltiösosiaalista, mutta kaipaan kuitenkin enemmän omaan rauhaan. Sitäpaitsi työni varastaa tällä hetkellä kaiken innon ja luovuuden kirjoittamiselta, jota niin kovasti haluaisin harjoitella ja jatkaa. Mutta, kaikelle on kai aikansa ja paikkansa jos vain seuraa elämäntietään ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pidemmälle katson taaksepäin elämässä, sitä selkeämmin näkee eri käännekohtien seuraukset, ja sitä selvemmin näen, että aina, kun turhauduin johonkin elämäntilanteessa, se kuitenkin johti aina johonkin parempaan, johon sen hetkiset toiveeni eivät olisi koskan vieneet.

      Kirjoittamiseen voi kypsyä monia teitä, ja uskon, että aikasi koittaa, kun kaikki on siihen valmista. Silloin vain istut alas ja alat kirjoittaa ja tiedät, että nyt se aika koitti ;)

      Poista
  6. Hihih...voi ei. Mua aivan hàvettàà nyt kertoa tàmà, mutta sanonpa nyt silti. Kyllà sa jo tiedàt, ettà minà olen aika blondimainen muutenkin kuin ulkoisesti, joten.....Mà nàin kansikuvan facebookissa enkà sen kummemmin kiinnittànyt huomiota kirjoituksiin tai muuhun. Joten, minà luulin, ettà olit mennyt tekemààn itsestàsi sellaisen pilalehtikuvan...siis silleen, ettà lataat oman kuvan jonnekin nettisivulle ja tàmà sivu sitten luo siihen raamit ja otsikoita ja kansikuva on valmis! Mulle kun tuo regina on vain se nuortenlehti silloin teiniajoilta, onkohan se regina muuten vielà olemassa? Heheh, anteeksi mun ignoranza....ja onnea ihan hurjasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tämä oli jo aika hyvä blondimoka :D Enhän mä muuta ehdikään tehdä kuin photoshoppailla lehtien kansia :)

      Vanha Regina lopetettiin, ja perustettiin uudelleen, tosin tällaisella kirjallisuusmandaatilla, novelleja siellä on yhä, mutta nykyään muutakin kuin erotiikkaa :)

      Poista

Kiva kun kävit!