sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Helmeilevän hauska lauantai

Menimme lauantaina taas pyöräilemään Mandrian luonnonpuistoon, josta olen kertonut monesti aiemminkin.


Tällä kertaa meillä oli mukana VIP-seuraa, eli Munchenistä Torinoon lomailemaan tullut kirjailija-bloggaajakollegani Helmi-Maaria Pisara puolisoineen, jonka uusimman, Pintanaarmuja -kirjan tunnelmista olen poikkeuksellisesti kirjoittanut itsekin.


Meidät valloitettiin, ihan jokaikinen. Neiti Aurinkoinen oli aivan myyty, ja hauskaa oli meillä muillakin. Minulla liiankin hauskaa, koska poskiin alkoi pian sattua liiallisen nauramisen vuoksi.


Pyöräilimme ristiin rastiin Mandrian puistoa neljän tunnin ajan. Kävimme muunmuassa katsomassa tätä puiston kauimmaiseen kulmaan rapistumaan unohdettua villaa. Kuningas rakennutti La Bizzarria -nimisen rakennuksen silloisen rakastajattarensa, myöhemmin morganaattisesti naimansa Rosa Vercellanan, eli Bella Rosinan asunnoksi.

Morganaattinen naimakauppa tarkoittaa, että kuningas kyllä meni naimisiin alempisäätyisen, myöhemmin Mirafiorin kreivittäreksi nimitetyn Rosan kanssa, mutta vaimo ei saanut kuninkaallista arvonimeä tai asemaa. Tästä johtuen kuningas pyrki turvaamaan sekä vaimonsa että heidän jälkeläistensä taloudellisen aseman erilaisin vaimon nimiin tehdyin lahjoituksin. Kosto ikuisessa kaupungissa -dekkarin yksi tapahtumapaikka on Roomassa sijaitseva Villa Mirafiori, joka oli yksi näistä kuninkaan Rosalle tekemistä lahjoituksista. Nykyään Villa Mirafiori kuuluu La Sapienza -yliopistolle.


Helmi-Maaria on todella helmeilevän ihanaa seuraa, samoin kuin uber-sympaattinen puoliskonsa. Neiti ihastui syvästi kumpaankin.


Aika kului jutellessa ja pyöräillessä kuin siivillä, yhtäkkiä havahduimme, että pyörävuokraamokin oli menossa kiinni, kun olimme pyöräilleet neljä tuntia ilman mitään käsitystä ajantajusta.





Nälkäkin oli ehtinyt tulla, joten puiston kahvila-ravintolassa nautitun aperitiivin jälkeen menimme Venaria Realen kaupunkiin pizzalle. Mandrian luonnonpuistohan toimi siis kuninkaan metsästysmaina, ja se sijaitsee aivan Venarian kuninkaanpalatsin vieressä.

Tässä vaiheessa saimme kokea myös pientä dramatiikkaa, kun pirteän oranssinvärisestä kauppakassistani oli mennyt akku. Näin hullusti on käynyt kuusi vuotta vanhalle peltikasalleni jo muutamaan otteeseen, mutta aiemmin sillä on ollut hyvä syy temppuilla, kuten odottaminen moottori sammutettuna, mutta ilmastointi täysillä tai useamman kuukauden kestänyt käyttämättömyys. Eli nyt taitaa olla akun vaihto kokonaan vuorossa. Onneksi saimme auton käynnistymään toisen auton moottorin avulla ja saatoimme ajaa autot lähemmäksi kuninkaanlinnaa.


Yllätykseksemme aloimme kuulla musiikkia kuninkaanpalatsin sisäpihalta. Kello nimittäin löi kahdeksan, ja lauantai ja sunnuntai-iltaisin kello kahdeksan alkaa palatsin sisäpihalla musiikin säestämä vesiteatteriesitys.


Sata vesisuihkua muuttaa rytmiä, korkeutta ja väriä musiikin mukana. Näky oli todella hieno.


Super-sosiaaliselle neidille ei ole ongelma eikä mikään mennä juttelemaan tuikituntemattomien lasten kanssa. Kahdeksan jälkeen meillä vain alkoi olla jo niin nälkä, että haave hyvästä pizzasta löi voiton musiikilliselta vesishowlta. Alkupalaksi merenelävä-salaattia, eli mustekalaa ja kalamaria ja kasviksia.


Ja sitten pizzaa. Rakastan tällaista pehmeää, napolilaistyylistä focacciaa, jonka päälle laitetaan vasta paiston jälkeen rucola-salaattia, kirsikkatomaatteja sekä bufala-mozzarellaa, nämä kaikki siis raakana. Tämä pizza on ollut ehdoton lempparini Italiassa viimeiset 16 vuotta. Melkein yhtä hyvää kuin suomalainen kumipizza ananaksella.


Olimme aika täynnä, mutta silti masuun mahtui semifreddo al torroncino eli mantelimakeisista tehty jäädyke.


Mahat täynnä herkkuja ja mieli täynnä tapaamisen synnyttämää iloa oli hyvä mennä kotiin valmistautumaan sunnuntaiseen äitienpäivään, jonka vietimme alppimaisemissa. Vaan hyvästeltyämme Helmi-Maarian ja puolisonsa, Neiti Aurinkoinen totesi meidänkin puolestamme ääneen: "Minun tulee heitä ikävä. Koska tapaamme seuraavan kerran?".

Ihanan helmeilevän pirskahtelevan iloista uutta viikkoa kaikille!

9 kommenttia:

  1. Upea paikka ja niin ihanan vihreää! Ja miten kaunis tuo villa!
    Olipa teillä kiva tapaaminen Helmi-Maarian kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, näin kesää kohti Mandria muuttuu aina vain kauniimmaksi, ja onneksi pysyy vehreänä myös kesällä, ei kulotu kuten etelämpänä. Helmi-Maarian tapaamisesta jäi iloinen mieli pitkäksi aikaa.

      Poista
  2. Olet pukenut kuviksi ja sanoiksi koko lauantain - mullekin jäi tosi iloinen mieli pitkäksi aikaa :) Ja siis äläs nyt laita minua punastelemaan. Itse olet ihana ja helmi! Neiti Aurinkoista tervehtii täältä Marja-Leena :D Mukavuutta viikkoosi, toivottavasti poskilihaskipu on kadonnut jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Marja-Leenaa onkin ikävä :D Isot halit sinne ja terveisiä myös, ihana kuulla, että olitte turvallisesti perillä, toivottavasti vaha löytyi!

      Poista
  3. Ihana ihana ihana! Niin kaunista kertakaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä maisemissa kyllä sielu lepää ja aina löytyy uusia yksityiskohtia :)

      Poista
  4. Ihastuttavia kuvia kesäisestä Italiasta. Ja voi noita ruokia..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on Italia parhaimmillaan! Ja hyvää oli... ;)

      Poista
  5. Kävin jo Helmi-Maarialle kommentoimassa, että tulin hänen matkapostauksestaan hyvälle tuulelle, ja sama elämänilo tihkuu tästäkin postauksesta. Teillä on ollut mahtava päivä, kiva päästä mukaan näin "etänä". :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!