keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Äitienpäivä, Alpit ja Suomen-matka

Me olemme tänään keskiviikkona lentämässä Suomeen (työ)lomalle. Taas oli draamaa ennen lähtöä, kun tytölle nousi pari päivää sitten kuume. Kurkku on hänellä yhä kipeä, mutta kuume laski eilen lämpöilyyn, eikä lastenlääkärin mukaan mitään estettä matkustamiselle ole. Jee! Vanhanajan merkkarit, ruisleipä ja rahka, täältä tullaan (selvästikin nälkäisenä)!

Joudun muuten perumaan sanani taannoisen postauksen suhteen, kun väitin, etten käytä kännykässä mitään appseja. Innostuin nimittäin lataamaan sekä iPadille että iPhonelle muutamia lastenohjelmia lentomatkan viihdykkeeksi. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun lataan mitään videoita netistä. Nyt olen siis virallisesti Nörtti.

Perheen (ja Suomi-herkkujen) lisäksi odotan kovasti Suomen kesäisen vehreyden näkemistä. Pientä esimakua suomalaisen kesäisistä maisemista sain sunnuntaina, kun menimme Alpeille, jossa vietimme äitienpäivän.


Alavilla mailla niittykukat alkavat jo lakastua, mutta Alpeilla niityt ovat nyt hehkeimmillään.


Valle d'Aostassa riittää linnoja. Aikoinaan linnojen täytyi olla näköyhteydessä keskenään, koska valomerkein tiedotettiin linnasta toiseen isoja ja tärkeitä uutisia, siksi niitä on säännöllisen välimatkan päässä toisistaan, ettei viestittelyketju koskaan katkennut.


Appiukon istuttama omenapuu lupailee hyvää satoa tänä vuonna.


Tämä linna näkyy appivanhempien olohuoneen ikkunasta.


Appiukko laittoi tällä kertaa primon, eli eturuoan. Kyseessä on appiukon oma resepti: nokkos-kurpitsa- sahrami -risotto. Aivan tajuttoman hyvää ja helppo tehdä.


Kuullota ensin puolikas sipuli, lisää joukkoon hiukan rosmariinia. Myös hiukan voita makua antamaan. Sitten pieneksi silputtu nokkonen ja hiukan kurpitsaa, joka saa "sulaa" ja mössöytyä sipulin seurassa. Sitten kuullotetaan riisiä, halutessa voi myös lisätä tilkan valkoviinia, jonka annetaan haitua pois. Lisätään kasvislientä niin, että riisi peittyy, hämmennetään, ja lisätään kasvislientä aina tarvittaessa. Kun riisi on lähes kypsää, lisätään jälleen pikkuisen voita sekä muutama gramma sahramia, niin että riisi värjäytyy kauniin keltaiseksi. Runsaasti parmigianoa päälle ja buon appetito!

Lounaan jälkeen menimme yhteen Valle d'Aostan kauneimmista paikoista.


Kyseessä oli San Nicolas'n kirkko, joka sijaitsee neljän eri laakson risteyksessä. On hyvin harvinaista löytää paikka, josta näkee niin monen eri laakson sisäänkäynnit.


Tietenkin törmäsimme myös kesälaitumelle päässeihin lehmiin.


Harkitsen vakavasti viralliseksi lehmäkuvaajaksi ryhtymistä.





Minä en erityisesti arvosta leikkokukkia, joten muutaman vuoden yrittämisen jälkeen mieskään ei niitä enää yritä minulle lahjoittaa. Sen sijaan arvostan luonnonkukkia ja sitä, että mies kuljettaa meitä niitä ihailemaan. Peukaloni mustuus tunnetaan, joten sitäkin ilahduttavampi äitienpäiväyllätys odotti kotipihalla: päivän teemassa alppiruusuista ensimmäinen päätti avata ensimmäisen kukkansa juuri äitienpäivän kunniaksi.


Eilen sitten posti toi vielä yhden lahjan jälkikäteen. Tai, no useammankin kappaleen samaa lahjaa. Kuolema sypressin varjossa -dekkarista on nimittäin tehty pokkariversio, ja sain tekijänkappaleet kotiovelle kuljetettuna. Voi lutunaa pikkuista, jotenkin niin mini kovakantiseen verrattuna. Onhan tuo pokkari kätevä kuljettaa rannalle tai laiturinnokkaan, vaikkei kansi samalla tavalla kiiltelekään alkuperäiseen verrattuna. Saa nähdä, tehdäänkö Kostosta koskaan pokkariversiota. On jotenkin noloa, että kun aloin tarkastella pokkaria lähemmin, unohduin myös sitä lukemaan. Vaikka olisi pitänyt pakata. Vaikka tiedän jo murhaajan. Vaikka omaan tarinaansa ei kukaan vakavasti otettava kirjailija uppoudu edes vuoden tauon jälkeen.



Iloa ja riemua viikkonne keskelle!

17 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa. Sinne se jäi...Kevät. Naattikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, merkkareita, ruisleipää ja rahkaa jo nautittu, vaikka vielä ollaan junassa :)

      Poista
  2. Hyvää matkaa. Sinne se jäi... kevät. Naattikaa

    VastaaPoista
  3. Aivan huikeita maisemia! Tuollaisiin sitä vain hurautetaan äitienpäivää viettämään, tuosta noin vain! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näissä silmä ja sielu lepäävät <3 On kyllä kätevää, kun appivanhemmat asuvat näin kuvauksellisessa paikassa ;)

      Poista
  4. No tottahan nyt omaa pokkariaan saa lukea häpeilemättä :) kiitos risotto-ohjeesta. Ja kuvista, ah Alpit! Usein muutes mietin, että voi hyvät hyssykät kun noita linnoja on entisinä aikoina pusattu vaikeisiin mutta kauniisiin paikkoihin. Arvostan! Hyvää matkaa ja iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos synninpäästöstä <3 Ja toivottavasti risotto maistuu, kasvissyöjälle erinomainen ruokalaji!

      Poista
  5. Ihana päästä näiden sinun kuvien kanssa aina vierailulle italiaan! Mahvatia kuvia, jälleen. Ja tervetuluoa suomeen! Turvallista lentoa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla :) Suomessa ollaan ja lentokin sujui mainiosti!

      Poista
  6. Kyllä oli taas kiva lukea Veeran tekstiä. Ihania kuvia. Tulee kaukokaipuu!

    VastaaPoista
  7. Hyvältä näyttää, risotto - nam! Tottahan toki sitä saa omaa tarinaansa lukea ja siitä innostua (nimimerkillä me too). Antoisaa matkaa. Ilmojen pitäisi suosia ainakin meteorologien mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo risotto oli kertakaikkisen hyvää! Ja ihanaa, etten ole ainoa omista tarinoista innostuja :D Ihana auringonpaiste täällä näyttää olevan, jippii!

      Poista
  8. Herkullisen kuuloinen risotto. Täytyy kertoa kokkaamisesta innostuneelle miehelle tuosta. :)

    Täytyypä joku viikonloppu ajella tuonne Val d'Aostan suuntaan. Ei olla siellä talven jälkeen käytykään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella hyvää ja tosiaan risotoksi varsin nopeakin!

      Ajelkaa nyt ihmeessä Valleen, lapsetkin varmasti innostuvat, jos pääsevät kirmaamaan myös niityillä! Meidän lempilaakso on muuten Cognen laakso, siellä on upea luonnonpuisto, jossa näkyy ja kuuluu murmeleita (ne viheltävät lujaan ääneen), maasto myös helppokulkuista. Käymme siellä ja myös monissa muissa laaksossa. Lempipaikkani picnikille on Monte Biancon juurella, on ihanaa, kun on vilpoista, mutta samalla voi ottaa aurinkoa ja lapsi viihtyy luonnonhelmassa leikkimässä KÄVYILLÄ, kuten vanhempansa ennen vanhaan :D

      Poista
  9. Oi kuinka on järkyttävän kaunista!! Ihania maisemia Alpeilla. Tervetuloa Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, junassa istumme matkalla kohti Pohjanmaata. Ja ihan totta, ajattelen joskus itsekin, että Valle d*aostassa on järkyttävän kaunista!

      Poista

Kiva kun kävit!