perjantai 19. huhtikuuta 2013

Tämän viikon saldoa

Huh, että ihminen voikin olla väsynyt näin perjantai-illan kunniaksi. Tyttö heräilee yhä kiitettävästi yöllä, vaikka yskänkohtaukset ovatkin laantuneet. Lisäksi siitepölyallergia aiheuttaa minussa aina väsymystä, varsinkin, jos otan antihistamiineja. Olen kokeillut kaikkia Italian markkinoilla olevia antihistamiineja, enkä ole vielä löytänyt sellaista, joka ei väsyttäisi. Niinpä otan kompromissina antihistamiinia vain joka toinen päivä, sillä tavoin antihistamiinitokkura on siedettävää ja pahimmat oireetkin pysyvät poissa ainakin päivän tai puolentoista verran. Toisaalta, olen minä muutakin puuhannut kuin aivastellut.


Taittovedosten oikoluku on loppusuoralla. Minun lisäkseni taittovedokset lukee ennen niiden painoon lähtöä myös kustannustoimittaja sekä aivan ulkopuolinen oikolukija. Jälkimmäinen on tarpeeseen, koska sekä kirjailija että kustannustoimittaja sokeutuvat helposti tekstissä esiintyville virheille eli typoille. Vaikka kiitettävästi minä pilkku- ja kirjoitusvirheitä olen osittaisesta sokeutumisesta huolimatta bongannut joka tapauksessa. Tosin ongelmana on välillä se, että tarina imaisee minut mukaansa, enkä hetken kuluttua muistakaan tarkkailla virheitä, vaan luen tekstiä vain dekkarina. Noloa, tässä vaiheessa kirjailija kuuluisi olla kai jo lopenkyllästynyt tekstiin ja ajatella uutta käsikirjoitusta. Silloin, kun muistan lukea tekstiä typojen varalta, kuluu muuten suklaata. Suosin yleensä tummaa suklaata, ja tummasta suklaasta tehdyt gianduia-suklaat ovat erinomaisia apulaisia oikolukijalle.


Esittelin jo Koston valmiita kansia FB-kirjailijasivullani. Gummeruksen graafikon Eevaliina Rusasen suunnittelema etukansi on mielestäni loistava. Se heijastaa todella hyvin kirjan tunnelmaa, ja lisäksi on niin roomalainen kuin kansi vain voi olla. Sattui muuten juuri sekunti sitten hassu juttu. Latasin kannen kuvan tähän blogitekstiin, ja tytär, joka keikkuu yhä hereillä (koulussa nukutut päikkärit viivästyttävät meillä nukkumaanmenon hyvin italialaiseksi, kun taas päikkärittöminä päivinä valot sammuvat puoli yhdeksän maissa) näki kansikuvan täältä keittiöstä (jossa usein kirjoitan) olohuoneeseen ja huusi "Sun kirja!". Tämä hassua siksi, ettei tyttärelle ole mitenkään erityisesti esitelty kirjan kansia, mutta kuuleehan hän meidän tietenkin puhuvan ja tietää jo suunnilleen 4-vuotiaan ymmärryksellä, että mitä äiti puuhailee työkseen. <3

Sekä valmiiden kirjankansien että oikovedosten saapumisen kunniaksi mies valmisti minulle pari päivää sitten upean herkkuillallisen.





Alkupalaksi cozze in umido, eli sinisimpukoita tomaattikastikkeessa ja eturuoaksi spaghetti con le vongole eli pastaa simpukkakastikkeella. Nämä äyriäisruoat ovat muiden kalaruokien ohella miehen bravuureita, ja spaghetti alle vongole on ehkä ylipäätään lempipastani.

Oikoluku on väsyttävää puuhaa, koska virheiden bongaamiseen väsyy aika nopeasti. Siis sillä tavoin, että joko sitä unohtuu lukemaan pelkkää tarinaa ja jännittämään päähenkilön puolesta (joo, tiedän, kuinka naurettavalta tämä kuulostaa dekkaristin sanomana) tai sitten sanat vain alkavat vilistämään silmissä, eikä niitä suunnilleen erota toisistaan. Silloin on aika pitää taukoa. Lähteä vaikka kävelylle. Tällä viikolla tällaisia kävelymaisemia.




Viehkeää viikonloppua ja sisäistä ja ulkoista hehkua. Minä jatkan myös viikonlopun oikovedosten parissa, että saan merkinnät varmasti maanantaina kustannustoimittajalle ja siten käsikirjoitus pääsee ajoissa painoon, julkaisua on aikaistettu toukokuun loppuun.

27 kommenttia:

  1. Hieraisin silmiäni ja luin viimeisen lauseen uudelleen. Sitten olisin voinut kiljaista riemusta ja aloittaa voitontanssin, mutta tyydyin hillitympään reaktioon eli hymyilyyn. Jos ei tullut jo selväksi, kirjasi on todella odotettu ja julkaisun aikaistaminen on loistava uutinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla <3 Tämän voimin aion uurastaa koko viikonlopun :D

      Poista
  2. Jee! Onpa hieno kansi! Olen tosin hämmentynyt siitä, että Gummeruksen kirjoissa on monesti hyvin "samanhenkisiä" kansia. No, ehkä samalla graafikolla on oma ilmeensä, minkä olen jostain syystä pannut merkille. Olipa turha argumentti ;D No, mitä muuta voi odottaa, kun nukkumaanmenoaika lähestyy.

    Aurinkoa sinne. Täällä luodaan viimeisiä kinoksia pois ja odotellaan hylsyjä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin, että graafikon jäljen tunnistaa, olisi se ainakin aika luontevaa? Tosin nyt tunnustan sivistymättömyyteni, kun en ole ehtinyt perehtyä kovin hyvin muiden syksyn kirjojen kansiin, enkä ole bongannut erityistä samankaltaisuutta, kahden kuvan sulauttamista yhteen kanteen kyllä käyttävät tekniikkana useammatkin graafikot, tarkoititko sitä? Esim. Tuomo Parikka on käyttänyt samaa tekniikkaa.

      KSV:n kanssa KIK jatkaa tietenkin selkeästi tunnistettavalla linjalla, sarjassa on tarkoituskin, että kannet nitoutuvat yhteen. Hehee, pystynpä kirjoittamaan pitkästi asiasta, josta minulla ei oikeasti ole aavistustakaan :)

      Tule hyvä kirje, älä tule paha kirje!!!! Tsemppiä ja uskoa, sinussa on potentiaalia vaikka mihin, nyt vain on odotettava oikeaa ajankohtaa, ajoituksesta se on kiinni. Eli peukut ja varpaat pystyssä!

      Poista
    2. Joo, luulen, että tarkoitin sitä :) Eikä kyseessä ole missään nimessä huono asia. Olen pikemminkin hämmentynyt siitä, että olen tällaisen asian laittanut merkille. Kun - täytyy tunnustaa - yleensä tällaisia asioita ei tule hirväesti mietittyä, vaikka kansia tykkäänkin katsella.

      Peukut ja varpaat on niin pystyssä, että ne jo kramppaa ;)

      Poista
  3. Minusta ei varmaan olisi kirjailijaksi. Siis vaikka osaisinkin kirjoittaa mielenkiintoisen tarinan, karsivallisyyteni ei varmaan riittaisi enaa noita korjauksia ja oikolukuja tekemaan.
    Muuten, tuntuuko sinusta se fakta etta olet asunut pitkaan ulkomailla vaikeuttaa kieliopin pikkunippeleiden osaamista ja muistamista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä oikoluku vielä menettelee, kun siinä näkee tarinan valmiina, mutta kyllä, korjausten tekeminen aikaisemmassa vaiheessa on ehdottomasti kirjoitusprosessin tylsin vaihe minulla!

      Kielioppi ei varmaan ulkomailla asumisesta ole sen kummemmin kärsinyt, eli teen aika lailla samanlaisia virheitä, jos teen, kuin Suomessa asuvat tutut. Mutta kyllä ulkomailla asuva joutuu ponnistelemaan enemmän pitääkseen kielen sujuvana ja ajan tasalla. Tässä asiassa internet on ollut uskomaton pelastus, pysyn hyvin ajatasalla myös uudissanoista, ja kun suomea tulee käytettyä somessa päivittäin, niin se auttaa kielitaidon ylläpidossa todella paljon.

      Poista
  4. Voi Vera! Tässä blogissa yhdistyy niin moni minulle mielenkiintoinen (ja intohimoa herättävä) asia. Ihanaa seurata kirjan syntymisen prosessia. Rakastan italiaa ja italialaista ruokaa, reseptit ovat aina tervetulleita ja vielä ihanat valokuvat! Tämä blogi on niin toiveiden täyttymys =D Onneksi pian pääsen lukeaan seuraavan kirjasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, taas näin ihana kommentti: väsymyshän tässä haihtuu pian kokonaan pois, enkä pääse nukkumaan ollenkaan, kun tulen vain iloiseksi <3

      Poista
  5. Vera, tulitko ajatelleeksi että tyttäresi tunnisti sun nimen kirjan kannesta huutaessan: - Sun kirja! Hän ehkä osaa jo hahmottaa tuttuja sanoja, on omassa lukemaankypsymisvaiheessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha, itse asiassa en tullut ajatelleeksi! On muuten hyvinkin totta, että hän on ollut kiinnostunut kirjaimista jo jonkin aikaa, ja voi olla, että tuo nimen kirjoitusasu on jäänyt mieleen hänelle jo ensimmäisestäkin kirjasta!

      Poista
  6. Kauniita kävelykuvia! Voi että <3
    Ja iiikks! Pääsee siis kohta taas lukemaan kirjaasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo niitty vielä puhkesi kukkaan tuolla tavalla käytännössä yhdessä päivässä, siis vielä paria päivää aiemmin noita kukkia oli muutamia, sitten yhtäkkiä: pam! :D

      Poista
  7. Hei, blogissani on tunnustus sinulle, käy kurkkaamassa <3

    VastaaPoista
  8. Ihanan keväistä noissa alemmissa kuvissasi;kuin täällä helmikuussa (ja yleensä maaliskuussa,tänä vuonna vain sateet loppuivat kesken väärään aikaan)-Upea kansi tuolla uudella kirjallasi ja aika hyvä tuo että tyttösi tunnisti kirjasi;D
    Ja nami mitä herkkua miehesi teki;rakastan äyriäisruokia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muuten syönyt äyriäisiä, kun muutin Italiaan, kuin huomaamatta niistä on tullut lempiruokia, kunhan vain ensin uskaltauduin maistamaan :)

      Poista
  9. Onpa tosi upea toi kirjan kansi! Se houkuttelee tarttumaan kirjaan ja lukemaan sen. Ja mukavannäköiset kävelymaisemat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin hieno? Ja tuolla peltojen keskellä on kyllä kiva lenkkeillä, jo siksikin, ettei siellä ole juuri liikennettä! :)

      Poista
  10. Tuo kansi on kyllä hieno :). Siksikin, että sen tunnistaa sinun kirjaksesi vaikka vain äkkivilkaisulla :). Ihanaa, että kuulee näitä hyviä kirjauutisia aina välillä, kun oma elämä on ollut niin pitkään hylsystä toiseen kulkemista. Jotenkin rohkaisevaa lukea näitä sinun kirjoituksiasi :).

    Allergiaan sellainen vinkki, että jos italialaiset harrastavat suolahuonehoitoja, niin hankkiudu suolahuoneeseen kokeilemaan. Ei se ota jos ei annakaan, ja minulla auttaa allergiaoireisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on mielessäni kirjoittamisesta kertomisessa, siis muistuttaa muille kirjoittajille, että eivät kaikki saa sopparia ensinykäyksellä, mutta että sinnikkyys palkitaan samalla, kun todellinen motivaatio kirjoittamiseen tulee testattua hylkyjen myötä.

      Kiitos suolahuonevinkistä, en totta puhuen ole sellaisesta kuullutkaan, mutta otanpa selvää!

      Poista
  11. Tosi kivaa päästä kesällä lukemaan kirjaasi!

    Kirjassasti on tosi hienot kannet, ne kutsuvat selvästi tutustumaan myös kansien sisälle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, minäkin tykkään näistä kansista hurjasti!

      Poista
  12. jes, kiva, voin siis ostaa kirjasi Suomessa ollessani :-) entä onko kirjailijatar itse tulossa Helsinkiin jakelemaan omistuskirjoituksia tänä kesänä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähden takaisin Italiaan just sillä viikolla, kun kirja lähtee painosta kauppoihin :) Mutta voi olla, että elokuussa suuntaamme taas Suomeen, osummekohan samaan aikaan johonkin kahvilaan? <3

      Poista
  13. Upean tyylikäs kansi, lukusormia jo syyhyttäisi päästä lukemaan lisää Ariannan seikkailuja. Lapset usein yllättävät tarkkanäköisyydellään ja tulee huomanneeksi heidän kuunnelleen keskusteluja, vaikka on onkin olettanut heidän olleen uppoutuneita omiin maailmoihinsa ;-)
    Voi että, nuo voikukkakuvat kelpaisivat vaikka postikorteiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virka, lapselta tulee joskus aivan ihme ilmaisuja ja ajatuksia, kun emme ole tajunneet, että kyllä hänkin jo aika paljon jutuista ymmärtää :)

      Olisipa ollut oikea kamera mukana kävelyllä pelkän iphonen sijaan, silloin vasta nättejä kuvia olisi tullut!

      Poista

Kiva kun kävit!