keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Sisäinen rauha

Ystäväni palasi jo Suomeen, mutta muistot läsnäolosta kantavat välimatkojenkin yli. Hyvien ystävien kanssa voi todellakin puhua ihan mistä tahansa, meidänkin jutunaiheemme vaihtuvat sulavasti Tuksusta talouspolitiikkaan. Olemme kumpikin opiskelleet sivuaineena myös sosiaalipsykologiaa: ihmisten käyttäytyminen nyt vain on kiinnostavaa niin käytännön kuin teorian tasolla. Sisäisen kyökkipsykologin lisäksi kummankin sisällä asustaa myös pieni tupafilosofi.

Kevään ensimmäinen

Yksi puheenaihe on yli muiden: pohdimme usein sisäistä rauhaa. Mitä sisäinen rauha on? Mitä se merkitsee, ja miten se käytännössä ilmenee? Ystävälleni esimerkiksi sisäinen rauha on uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Jonkinlaista luottamusta kohtaloon, siis. Myös minä ajattelen, että jos voi luottaa asioiden sujuvan lopulta niin kuin pitikin, se antaa ihmiselle seesteisyyttä kohdata erilaisia tilanteita.


Minulle sisäinen rauha ei merkitse sitä, että ihmisellä olisi vain positiivisia tunteita. Etteivät negatiiviset, surulliset tai muuten vain ikävät asiat vaikuttaisi ihmiseen lainkaan. Sen sijaan uskon, että seesteinen ihminen nimenomaan kykenee kohtaamaan myös negatiiviset tunteet. Eikä ainoastaan kohtaamaan, vaan myös käsittelemään ne niin, etteivät ne jää vaivaamaan. Maailmassa tapahtuu aina negatiivisia asioita. Ihmisen tunteita eivät kuitenkaan säätele ulkoiset tekijät vaan ihmisen oma asenne näihin tekijöihin.

Jalan katkeaminen on ikävää kenelle tahansa. Mutta on eroa siinä, jääkö voivottelemaan kohtaloaan ja rypemään epäonnisuudessaan, vai hyväksyykö kohtalonsa ja yrittää ottaa vaikkapa pakkolevosta kaiken irti. Ehkä liikkumattomuus mahdollistaa lukemisen tai jotain muuta, johon aiemmin ei ole ollut aikaa. Se ei tarkoita, etteikö monta muuta tärkeää asiaa jäisi tekemättä. Mutta pelkkä valittaminen ei kuitenkaan paranna tilannetta. Jos valittamisen sijaan käyttää energiaa miettiäkseen miten hyödyntää tilanne, voi huomata ehtivänsä ehkä lukea ja kirjoittaa ja saattaa siten tehdä monin tavoin tärkeitä kirjallisia löytöjä tai vaikka kirjoittaa uransa parhaan novellin.


On asioita, kuten läheisen vakava sairaus tai kuolema, joista edes Pollyanna ei voi löytää mitään positiivista. Sisäinen rauha ei mielestäni merkitsekään, että nämä asiat eivät vaikuttaisi ihmiseen tai että hän kuvittelee niistä löytyvän jotain hyvää. Mutta jos ihmistä hallitseva perustunne on seesteisyys, hän ymmärtää, että ajan myötä mistä tahansa tunteesta, myös surusta, pääsee yli. On luottamus siihen, että joskus kipu alkaa helpottaa. Että viha ja suru eivät ole pysyviä, vaan niistäkin voi päästää irti.


Minusta sisäisen rauha on sidoksissa myös itsetuntoon. Hyvällä itsetunnolla varustetulla ihmisellä on mahdollisuus säilyttää sisäinen rauhansa myös silloin, kun hän joutuu kohtaamaan kritiikkiä. Kun hän joutuu tilanteisiin, joissa häntä ei arvosteta. Joku saattaa olla avoimen vihamielinen, mutta se ei vaikuta ihmisen käsitykseen itsestä. Hän tuntee itsensä ja vahvuutensa ja kykenee käsittelemään epävarmuudenkin tunteen nopeasti  päästen takaisin seesteiseen olotilaan.

Sisäinen rauha ei merkitse välintpitämättömyyttä muiden ihmisten mielipiteitä kohtaan. Minulle on suurta merkitystä sillä, mitä muut minusta ajattelevat. Kuka tahansa empaattinen ja muista ihmisistä välittävä ihminen antaa painoa toisten mielipiteille myös itsestään. Mutta on eri asia ottaa huomioon ystävien ja muiden oman elämän kannalta tärkeiden ihmisten mielipide kuin huolehtia jonkun satunnaisen vastaantulijan näkemyksistä.


Seesteisen ihmisen sisäinen rauha ei keiku, jos hän huomaa kulkeneensa kadulla julppi auki. Sellaista tapahtuu, eikä tuntemattomien ohikulkijoiden virnistyksillä ole oikeasti vaikutusta elämään. Seesteiset ihmiset eivät myöskään täytä nettipalstoja aggressiivisillä viesteillä. He ymmärtävät, ettei tuntemattoman, omaa elämäänsä elävän ihmisen vakuuttaminen jostain asiasta ole tärkeää. Koska se tuntematon jatkaa joka tapauksessa omalla tiellään, eikä hänen mielipiteensä loppujen lopuksi vaikuta millään tavalla toisten elämään. Sisäisen rauha auttaa arvioimaan, mikä on elämässä todella tärkeää. Ketkä ovat oman elämän kannalta merkityksellisiä ihmisiä. Ja silloinkin, kun mielipaha tuntuu valtaavan jokaisen solun, sisäinen rauha auttaa päästämään negatiivisista tunteista irti sen sijaan, että niitä jäisi vatvomaan.

Nämä olivat minun mietelmiäni sisäisestä rauhasta. Olisi hurjan kiinnostavaa kuulla miten muut kokevat sisäisen rauhan: mitä se merkitsee ja miten se käytännössä ilmenee?

Zeniä ja sisäistä rauhaa loppuviikkoon!

15 kommenttia:

  1. Sisäinen rauha on minullekin sitä että luottaa siihen että kaikki lopulta järjestyy ja menee siten kuin niiden pitääkin, vaikka aina ei siltä tuntuisi, tai pitäisi lopputuloksesta. Sisäistä rauhaa ruokkii myös ympärillä olevien ihmisten positiivinen elämäntilanne. Kun ympärillä olevilla ihmisillä on kaikki hyvin, on itselläkin parempi olla. Ainakin omaan elämääni vaikuttaa voimakkaasti se millainen elämäntilanne läheisillä on.
    Olen myös samaa mieltä siitä että sisäinen rauha on kytköksissä hyvään itsetuntoon, siihen että luottaa itseensä ja ympäristöönsä. Harmittaa tavata ja tietää ihmisiä joilla on huono itsetunto vaikka siihen ei olisi oikeasti mitään syytä, mutta toisen päänsisälle ei valitettavasti pääse kurkistamaan. Onneksi hyvän itsetunnon salat voi oppia :)
    Mukavaa pohdiskelua.

    VastaaPoista
  2. Oh, sisäisen rauhan käsitän samalla lailla kuin sinä. Olen tällä hetkellä hyvin rauhaton, pelkään, että menetän otteeni. Pelkään, että rauha palaa vasta sitten kun olen rikkonut liikaa. Mutta toisaalta välillä, kun kaikki sujuu hyvin, kun mieli, sielu ja ruumis ovat sopusoinnussa keskenään, kun rakkaus ei satu, kun laulattaa kun en välitä siitä mitä muut ajattelevat...silloin ehkä huomaan että harmonia on palannut. Toisaalta keväisin on aina vähän tällaista kohdallani. Kiitos kuitenkin, tämä sisäisen rauhan pohdiskelu on nyt enemmän kuin tarpeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan uuden kirjan julkaisukin lisää rauhattomuutta? Pintanaarmuja on vielä saanut enemmän huomiota kuin aikaisemmat, ja vaikka huomio on periaatteessa upeaa, niin se tuo mukanaan juuri rauhattomuutta tai ainakin tarvetta tulla sinuiksi tilanteen kanssa ja saada se uudelleen tasapainoon! halit <3

      Poista
  3. Samaa mieltä olen ja sisäiseen rauhaan sitä itsekin pyrkii :-) Mainitsemiesi asioiden lisäksi itseäni on helpottanut se, että on pyrkinyt luopumaan sellaisten asioiden hermoilusta ja stressaamisesta, joihin ei itse voi mitenkään vaikuttaa. Lisäksi pyrkii keskittymään hetkeen, ettei liikaa ajattelisi eteenpäin. Toisaalta kevyempi pitkän tähtäimen visiointi ja haaveilu on toki sallittua :-) Itsetunto, mutta myös armollisuus itseä kohtaan on onneksi kehittynyt iän myötä. Tunnistan heikommat ominaisuuteni, mutta pystyn elämään niiden kanssa pääsääntöisesti. Vaikka elänkin hyvin tavis-elämää, olen loppujen lopuksi saavuttanut omassa mittakaavassani enemmän kuin nuorena osasin tai uskalsin edes haaveilla :-) Pyrin myös vaikeinakin aikoina rauhoittamaan itseni sillä, että (lähes) kaikilla asioilla on joku tarkoitus joka jossain vaiheessa itsellekin kirkastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin kiinnostavaa ja lohdullistakin pohdiskelua, kiitos tästä!

      Poista
  4. Tuomo kiittää hienosta postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lennonjohto kuulee, ole hhhhyvä vaan, ja asettelu raikista <3

      Poista
  5. Tosi moni seikka elämäntaidossa liittyy jollain tavalla hyvään itsetuntoon. Justiinsa toi, ettei anna pienten tai isompienkaan negatiivisuuspuuskien heilauttaa itseään juuriltaan. Tai että luottaa alitajuisesti siihen, että asiat muuttuvat paremmiksi ennemmin tai myöhemmin.

    Se kaikki antaa syvemmälle ulottuvaa seesteisyyttä, jota ei oikein tietoisesti voi mielestäni opetella. Voihan sitä itsetuntemustaan kehittää ja tiedostaa, miksi kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja se jo saattaa auttaa monia.

    En tosin tiedä, voiko hyvää itsetuntoa oppia tietoisesti, ellei sitä ole sieluunsa saanut tallettaa jo lapsena - taas yksi asia, joka kaartaa lapsuuden kautta pumerangina nykyisyyteen.

    Jos minunkin pohdiskeluihini käyttämä aika ja syvyys saataisiin joskus taltioitua, yksi talous saisi siitä vuoden sähköt ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, tosiaan jos näihin asioihin käytetty henkinen energia olisi muutettavissa joksikin konkreettiseksi, niin olisi lokoisat oltavat :)

      Poista
  6. Mä lähetin sulle viestin facebookissa ja koska me ei olla kavereita niin se viesti menee todennäköisesti sellaiseen kansioon, kun muut viestit. Mulle itselle on käynyt niin, ettei niistä aina tule ilmoitusta, joten katsoin asiakseni ilmoittaa tästä viestistä erikseen!

    Mä ajattelen, että ihmisellä on oikeus kokea kaikki ne tunteet, mitä joku asia herättää. Jos on tapahtunut vääryys niin on ihan ok tuntea ne negatiivisetkin tunteet esim. kiukku. Seesteisyys ei ole sitä, että kieltää tunteet typerinä tai väärinä. Tiettyihin asioihin ei kuitenkaan pidä jäädä kiinni, kun tunteet on koettu, niistä pitää voida päästää irti. Se on mun käsitys seesteisyydestä. Jatkuva muutos ja merkityksenmuodostus. En tarkoita muutoksella sen kummempaa, kuin sitä, että antaa elämän virrata. Joidenkin asioiden ja kokemusten työstäminen vie enemmän aikaa, jopa vuosia, mutta jos ihmisellä on rohkeutta kohdata vaikeitakin asioita niin siinä se seesteisyys kasvaa.

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiinnostavasta ja viisaasta kommentista <3

      Poista
    2. Tuo oli kyllä niin kauniisti ja viisaasti sanottu, Johanna. Olen lueskellut viimeaikoina joitakin positiivisen ajattelun blogeja, joissa ajatuksena näyttäisi olevan, että negatiivisilta tapahtumilta ja ajatuksilta voisi jotenkin välttyä kokonaan, jos osaa ajatella oikein. Jokin tuossa ajattelussa mättää mielestäni ja tuntuu, että ne pulppuavat varsin rajoitetusta elämänkokemuksesta. Minusta huonotkin asiat kuuluvat elämään/maailmaan ja inhimillisten tunteiden skaalaan siinä missä muutkin ja on (oliskin) hienoa osata käsitellä ne rakentavasti.

      Minua on elämässä auttanut kaksi ystävien lausahdusta, jotka ovat sattuneet osumaan juuri oikeaan kohtaan elämässäni. Hyvin yksinkertaista ja epämahtipontista: "Just try your best" ja "It will all be ok". Voimansa ne saavat siitä tavasta, jolla ne sanottiin, sanojien elämäntavasta ja niistä tilanteista, joiden kourissa olin aikoinaan.

      Rauhoittava "Just try your best" on aina mielessäni, jos asiat eivät vain toimi, erityisesti asiat, joihin en itse voi vaikuttaa. Kun olen oman osuuteni tehnyt parhaalla mahdollisella tavalla, ei kannata stressata ja sureksia, jos asiat eivät etene vaikka teknisten tai muiden henkilöiden työtapojen vuoksi. Asiat etenevät jos ne etenevät. KAIKKEA ei voi tehdä itse. Parhaansa tekeminen on myös armollista, eli ei kannata alkaa stressaamaan siitä onko ihan varmasti tehnyt ihan kaiken, ja entä jos olisi tehnyt asiat toisella tavalla. Se on hyväksyntää siitä, että koko tilanteen huomioonottaen on tehnyt asiat parhaan tietonsa ja kykyjensä mukaan, itsestään ja muista huolta pitäen.

      "It will all be ok" on taas selainen turvariepu, kun elämä kolhii tunteiden tasolla. Ihana uusi ystäväni (nykyään jo vanha sellainen) kirjoitti sen puoliksi yllättäen sähköpostin loppuun ja tuon pienen lauseen ansiosta sain taas nukuttua erittäin hankalassa elämänvaiheessa. Kun yöllä mustat ajatukset uhkasivat vaania mielessä, tuon pikkuisen lauseen valo ajoi ne pois ja toi rauhan mukanaan.

      Poista
    3. Taas ihanan viisas kommentti, kiitos Sannabanana <2

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!