keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kun kameliat kukkivat

Mies on taas vaihteeksi reissussa. En kyllä viitsi valittaa, kun vanhat ajat, jolloin mies oli kotona joskus vain viisi päivää kuukaudessa, ovat vielä tuoreessa muistissa. Sitä paitsi harmaan sadekauden jälkeen aurinko on palannut. Tänään oli kevättakkikeli, lapsella oli pelkkä huppari, kun menimme leikkipuistoon.

Siellä on nykyään outoa, kun minä vain istun penkillä ja lapsi viihdyttää itse itseänsä. Ei enää vauhdin antamista keinussa, ei enää perässä juoksemista siltä varalta, että teloo päänsä tai että teloo jonkun toisen pään. Minä istuskelen, lapsi käy säännöllisesti raportoimassa toimistaan, muuten voin jopa kirjoitella muistikirjaan mieleen välähtäviä ideoita kolmatta dekkaria varten.

Kaikinpuolin keväistä siis, ja katukuvaa kaunistavat kukkaan puhjenneet kameliat.



Ja minua piristää upouusi väri geelikynsissä.


Jos järkytyitte pinkeistä barbie-kynsistäni, ei voi auttaa, sillä pahempaa on luvassa: ostin myös pinkkiä huulipunaa, ihan kevään kunniaksi! Ja turkoosit legginsit! Olen ostanut muutakin turkoosia vaatekaappiini, on pakko kun kerrankin tällaista haaleeta vaaleta pukeva väri on muotia.

Kuvasin erästä sisäpihaa, kun vein lasta leikkikouluun aamulla.


Kevätaamut ovat ihania. Valo lupaa lämpöä iholle ja sieluun. Auringonsäteistä tulee aina mieleen Kieslowskin Punainen, kun vanha asianajaja sanoo tytölle: "Jää vielä hetkeksi, valo on niin kaunis".


Valoisaa loppuviikkoa!

6 kommenttia:

  1. No onpa pirteät kynnet, sopivat hyvin kukkien kanssa! Voi jos täällä Itävallassakin olisi jo tuollaista kukkaloistoa...Nauti siitä että lapsi kasvaa ja osaa olla jo "itsekseen"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kevät sinnekin pian! :) Ja kyllä, nautin ihmettelyn lomassa :D

      Poista
  2. Onpas kaunista siellä. Minusta on mukavaa nyt kun leikkipuistovelvollisuudet ovat vähentyneet. Otan aina hyvän kirjan mukaan, niin molemmat viihdymme erinomaisesti :-)

    Nuo kukat ovat todella kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, elämä muuttuu ihan ihmeellisesti, kun yhtäkkiä onkin aikaa istuskella, eikä tarvitse juosta koko ajan pitkin poikin :)

      Poista
  3. Se on aina ihme kun lapsi kasvaa ;) Se yhtäkkinen vapaus kun lapsi ei tarvitsekaan minua koko aikaa...ensin miettii mitä ihmettä nyt tekisi ja sitten siitä osaa myös nauttiakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aina vähän haikeaa ja pelottavaakin, kun napanuora löystyy. Sitten pikku hiljaa siihen tottuu, ja alkaa huomata, millaisia etuja lapsen itsenäistyminen tuo :)

      Poista

Kiva kun kävit!