torstai 18. huhtikuuta 2013

Kirjoituskahvila

Kuten sunnuntain postauksessa huomasi, Torinon keskustassa on historiallisesti arvokkaita, elegantteja kahviloita, joissa voi kuvitella 1900-luvun alun hienoston siemailleen eksoottista kahvijuomaa. Useammin käyn kuitenkin pikkukaupunkimme omissa kahviloissa, jotka ovat pikemminkin kodikkaita kuin hienostuneita.



Monet lähikahviloistamme ovat tunnelmallisia ja sopivat erinomaisesti muistiinpanojen tekemiseen kahvin juonnin ohessa. Tämän kahvilan pehmeät värit, valaistus ja maalaustekniikka + puupanelointi ovat aina miellyttäneet silmääni. Pahoittelen iphonen kuvalaatua, eron oikeaan kameraan huomaa, mutta kun harvoin jaksan ottaa kameraa mukaan kaupungille. Totta puhuen jo kännykällä kuvaaminen kiinnittää italialaisten huomion silloin, kun kuvattava kohde ei ole varsinainen turistinähtävyys. Pyydänkin aina luvan kuvaamiseen, sillä italialaiset ovat hyvin tarkkoja privacystaan.


Italiassa baari on jonkinlainen olohuoneen jatke. Siellä syödään usein aamupala siinä missä poiketaan aperitiiville työpäivän päätteksi. Baristojen kanssa ystävystytään, heidän kanssaan vitsaillaan ja väitellään, ja baristat ovatkin usein erittäin hyvin perillä kaikesta siitä, mitä lähikulmilla tapahtuu. Ei siis ihme, että Arianna menee usein kyselemään baristalta, jos hän haluaa tietoja baarin ympäristön tapahtumista tai siellä käyvistä asiakkaista. Kostossakin Arianna hakeutuu aika nopeasti uhrin kantabaariin urkkimaan tietoja ;)



Toisin kuin useimmilla italialaisilla, minulla ei varsinaista kantabaaria, vaan käyn varsin demokraattisesti siellä sun täällä. Saatan kuitenkin käydä hyvinkin kaksi tai jopa kolme kertaa päivässä kahvilla, joten jossain määrin olen tutustunut myös useimpien baarien baristoihin.


Roomaan ja Etelä-Italiaan verrattuna Torinon seudun baareissa on se ihana puoli, että niissä kahvi on tarkoitettu istuallaan juotavaksi. Roomalaisissa baareissa ei aina edes ole pöytiä, koska kaikki juovat kahvin joka tapauksessa tiskin ääressä seisten. Vain turisteille tarkoitetuissa kahviloissa on lisäksi pöytiä ulkona, roomalaista en ole ulkopöydässä nähnyt istuskelemassa ellei tämä sitten ole ollut esittelemässä kaupunkia vierailulle tulleille turisteille. Torinon seudulla taas ulos asetetut pöydät ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.


Ihanaa, että vihdoin on kevät, ja kahvitkin tarkenee juoda ulkosalla!

18 kommenttia:

  1. Aah, tuo kahvila kulttuuri on niin ihanaa ja sitä kaipaisin enemmän myös tänne suomeen. Kiitos kun esittelit ihana kahvilan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä kiva. Suomessa olen käynyt kahviloissa lähinnä Helsingissä ja Seinäjoella, kyllä sielläkin mukavia paikkoja on, varsinkin Helsingissä enemmän valinnanvaraa, Seinäjoella taas minulla on kantapaikkana ihan ketjukahvila :)

      Poista
  2. Kuvat ilahduttavat ja todella minäkin kaipaisin kahvilakulttuuria enemmän muuallekin kuin Helsingin keskustaan. Huvittavaa on, että kun vähänkin kevätaurinko paistaa, on keskustan kahviloiden terassit aivan tupaten täynnä. Siitä voi juuri päätellä sen, että suomalaisetkin ehkä haluaisivat istuskella kahviloissa...baaria ja pubia löytyy joka lähiöstä. Ikävä Italiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ihan muuten totta, että joka ostarilla on pubi, mutta ei todellakaan kahvilaa, se on kyllä sääli.

      Poista
  3. Kahvilassa on todella erikoinen värimaailma. Pistää heti silmään, koska Suomessa joutuu usein kärsimään pakkovalkoisesta. Vielä pahemmalta näyttää harmaa ravintoloiden ja esim. Musiikkitalon sisustusvärinä.

    Vai ovat Italiassa baristat paikallisia tietotoimistoja! Tässäkin huomaa heti kulttuurieron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, baristat ovat yleensä ihmisistä kiinnostuneita ja oppivat siinä samalla jutustellessaan kaikenlaista, pyrkivät myös tervehtimään asiakkaita nimeltä.

      Poista
  4. Ranskalaisetkin tuntuvat olevan aika tarkkoja siitä, etteivät päädy vahingossa filmille. Tai siis nyt puhun lähinnä pariisilaisista. Ehkä he ovat vain kyllästyneitä kaikkialla kamera pitkällä toikkaroiviin turisteihin? Joskus saan kamerani kanssa vähän tylyjä ilmeitä, kun ihmiset luulevat minun kuvaavan heitä, vaikka kuvaan jotain ihan muuta. Joskus on pitänyt oikein erikseen sanoa mulkoilijalle, että hei madame, ei hätää, en kuvannut teitä. Eilen sitten Notre Damen ohi kävellessäni joku nainen otti kuvaa (ilmeisesti kirkosta) kadun toiselta puolelta, kun katua ylittämässä ollut ranskis raivostui ja huusi äkäisiä solvauksia naiselle. Häntä ihan vaan ärsytti, että nainen kuvasi yleisellä paikalla. ;D Ilmeisesti turistiparka ei ymmärtänyt ranskaa, kun ei reagoinut mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan sama täällä, tai siis saattavat ruveta valittamaan, jos alaikäisiä kuvataan, mutta turisteille en ole vielä nähnyt kenenkään sanovat mitään, nähtävyyksiä kuvatessa ymmärtävät kyllä, että muistomerkkiä siinä tallennetaan, eikä kuvata todisteita rakastajatarta salaa tapaamaan menossa olevasta perheenisästä ;)

      Poista
  5. Ja siis se piti sanomani, että ihana kahvila! ;)

    VastaaPoista
  6. Venezuelassa myös oli monta kahvilaa jossa seisottiin ja juotiin kahvit.Itse kaipaan sitä istumista myös.Minäkin olen onnekas kahviloiden suhteen sillä Tel Avivissa on mielettömän monta kahvilaa,vaikeaa ihan valita mutta minulla on muutama suosikki.

    OLetpa löytänyt hyvän paikan Arianalle;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kyllä iso aukko sivistyksessä Tel Avivin kohdalla, kun Alitalian hotelli oli rannalla, eikä miehistö sen kauemmaksi liikkunut kuin lähiravintolaan, eli Tel Avivin kahvilat ovat kokonaan testaamatta :)

      Poista
  7. Ihana tuo baari perinne. Täällä ei ole sellaista ollenkaan. Sinä sen sanoit, vihdoinkin on kevät! Minun vanhemmat ovat Garda järvellä ja hikoilevat siellä ihan älyttömästi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, ja minä en ole ollut koskaan Gardalla, mutta suomalaiset tuntuvat tykkäävän niin, että joskus meidänkin lienee sinne suunnistettava. Eläköön kevät!

      Poista
  8. Hei Vera!
    Ensiksi täytyy kiittää aivan ihanasta blogista! <3 Rakastuin Italiaan heti ensisilmäyksellä matkustaessani 9-luokan jälkeen Gardajärvelle. Nyt aikuisena minulla on ollut onni, kun mieheni jakaa kanssani tämän rakkauden, joten olemme matkustaneet joka kesä Italiaan. Viime kesä jäi tosin välistä, sillä esikoisemme syntyi viime keväänä. Nyt onkin jo hirveän kova ikävä Italiaan, mikä onneksi helpottaa, kun lähdemme kesäkuussa Sardiniaan. :) Olen seurannut blogiasi äitiyslomani ja hoitovapaani aikana, ja olen todella tykästynyt siihen. Kirjoitat niin mielenkiintoisesti (ei ole tietysti yllättävää, kun olet kirjailija :)) ja kuvasi ovat aivan mahtavia! Ihanaa saada pala herkullista Italiaa tänne Suomeen blogisi välityksellä. Nyt täytyy lähteä keittämään päiväkahvit, sillä tunnelmalliset kahvilakuvasi aiheuttivat valtavan kahvinhimon. :) Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista päivää sinulle ihanaan Italiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta ja ilahduttavasta kommentista! Garda-järven lisäksi minulla on aukko sivistyksessä myös Sardinian ohella, kun olen ollut siellä vain työmatkoilla, enkä koskaan ole päässyt rannalle saakka. Sekin siis to visit -listalle.

      Aurinkoa ja hymyjä myös sinun päivääsi!

      Poista
  9. Ihana kahvila ja ihana blogi. Liityin saman tien lukijaksi.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!