tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kirjailija skarppaa ja karppaa

Jos totta puhutaan, niin kirjoittaminen ja kunnon ylläpitäminen ei ole aivan helppo yhdistelmä. Minulle ainakaan. Kirjoittaessa tulee helposti naposteltua kaikenlaista epäterveellistä. Varsinkin silloin, kun päällä on kirjoitusputki, haluan vain syödä jotain nopeasti niin, ettei arvokasta kirjoitusaikaa kulu ruoanlaittoon. Monesti siis lounaani on ollut verensokereille huonoa tekevä pizzanpala tai pasta-annos light kokiksella tai kahvilla ryyditettynä. Illallinen on jo suunnitellumpi ateria, ja se on meillä harvoin epäterveellinen. Paitsi silloin, kun on huono kirjoituspäivä, ja varsinaisen aterian jälkeen on ihan pakko lohduttautua jollain herkulla. Viime syksynä jätin myös liikunnan aivan liian vähälle, sain liikkumattomuudesta selkäni huonoon jamaan, jonka vuoksi liikunta väheni entisestään. Vaarallinen kierre.

Kirjailija jumppaa, don't do this at home. Enkä näemmä teekään, vaan keskellä peltoja

Kun kirja on valmis, tulokset näkyvät kunnossa. Verensokerit heittelevät ja vaatteet kiristävät vyötäröltä niin, että tutut epäilevät pullan olevan uunissa. Varsinkin tällaisella lantiottomalla ihmisellä maha pullistuu aina ensimmäiseksi silmiinpistävällä tavalla. Ok, olen hyväksynyt ruumiinrakenteeni, eli minulle ei tule koskaan tiimalasivyötäröä eikä tarvitsekaan. Mutta kun en koskaan liho tasaisesti ympäri kroppaa, vaan kaikki kertyy vatsanseudulle. Paisuvassa mahakummussa ei ole kysymys vain estetiikasta: vatsanseutu on epäterveellisin mahdollinen kohta lihomiselle. Minulla jo pari kiloa lisää näkyy heti verensokereissa, kun insuliinintuotanto alkaa kärsiä. Minulle tulee väsymystä, huimausta ja pahoinvointia. Hm.. kuulostaa tietenkin epäilyttävältä, mutta toistan: pulla ei ole uunissa, vaan pelkkänä painolastina vyötäröllä.

Onkohan tullut nautittua jotain kirjailijaa väkevämpää vai mistä moinen maailmaa syleilevä asento? Vai lenkkiseurana ja kuvaajana toimiva mieskö se vain käski vaihtamaan asentoa peruspönöttämisen sijaan?

Kunnes saapuu kevät, ja kirjailijakin skarppaa. Säännöllinen liikunta pitää verensokerit kurissa, mielialan korkealla ja ennen kaikkea se pitää selän kunnossa. Nyt kun flunssakierre on helpottanut sen verran, että olen päässyt lenkille jo melkein säännöllisesti, selkä tuntuu upouudelta. On aika järkyttävää herätä aamulla ja huomata, ettei selkään satukaan, ja että saan puettua päälleni ilman kipulääkkeitä. Kun nyt vain muistaisin käyttää arvokasta kirjoitusaikaa vastaisuudessakin liikkumiseen ja pitää siten itseni kunnossa myös tulevaisuudessa. Pitää varmaan kirjoittaa johonkin lapulle, että olen sen arvoinen. ;)

Liikunnan lisäksi yritän kiinnittää enemmän huomiota myös lounaaseen. Tässä on yksi lempireseptejäni, siksikin, että se on vaivaton valmistaa. Näyttää rumalta, mutta on hyvää ja sopii myös kasvissyöjille ja karppaajille. Zucchine in umido eli kesäkurpitsoja tomaattikastikkeessa on helppo ja nopea ruokalaji. Kun siihen yhdistää proteiinilähteen, kuten kananmunan, siitä tulee karppiruokaa. Vegaanit voivat vaihtaa myös kesäkurpitsat viherpapuihin, jotka ovat jo itsessään mainioita proteiinilähteitä, ja sopivat pavut toki myös lihansyöjille.


Eli kuullota pannulla oliiviöljyssä ohueksi pilkottua sipulia. Itse käytän useimmiten punasipulia, mutta myös normaali käy. Kun sipuli on kuullottunut, lisää ohueksi viipaloidut kesäkurpitsat, n. 1 kesäkurpitsa per nuppi. Kypsennä kesäkurpitsanviipaleita öljyssä, mausta suolalla, pippurilla ja chilipippurilla.


Kuten varoitin, ruoka ei ole mikään esteettinen näky ;) Kun sipuli ja kesäkurpitsat ovat tarpeeksi kypsyneitä, lisää paseerattu tomaattikastike. Anna kypsyä ja kuivahtaa, kastikkeen ei ole tarkoitus olla vetistä, käytän kahteen kesäkurpitsaan vajaan puoli litraa paseerattua kastiketta, paras arvioida määrä oman maun mukaan. Kun tomaattisoossi on kypsynyt tarpeeksi, lisään kaksi kananmunaa, tai siis yhden munan per syöjä. Haudutan kananmunan valmiiksi peittämällä pannun kannella ja panemalla kaasuliekin minimiin, sillä tavalla kastike ei kärähdä, mutta kananmunat hyytyvät. Maustan jälleen suolalla, pippurilla ja chilipippurilla, tykkään itse varsin tulisesta kastikkeesta.


Helppoa ja nopeaa. Tämän reseptin sain aikoinaan ensimmäisen Tolfan asuntomme yläkerrassa asuneelta iäkkäältä rouvalta, Evelinalta. Hän oli aina huolissaan minusta ja syömisistäni, kun mieheni oli matkoilla, ajatteli kai, etten laita ruokaa vain itselleni. Lähetti sitten miehensä tuomaan minulle usein tällaisia kasvisruokia, silloin en vielä syönyt lihaa. Valitettavasti Evelina ei enää laita ruokaa täällä maanpäällä, mutta muistoissani hän elää ja ajattelen huolehtivaista naapuriani aina lämmöllä laittaessani hänen reseptejään.

12 kommenttia:

  1. Elämä on niin hassua. Just tänään viimeksi taas annoin itseni pohtia noita ruokajuttuja... Minä olen karpannut hyvin ja välillä vähän vähemmän hyvin jo kahdeksan vuotta. Elämä on helppoa kun sen vaan ensin keksii... tsömppistä ja onnellisia ruokahetkiä. Vähemmän onnellisia "pitääsaadajustnytihanmitävaansuuhun" -hetkiä. Gyllä se siitä.. vinkkinä: hormonidieetti. kvg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tuohon hormonidieettiin jossain jo törmännyt, ja se alkoi kiinnostaa! Minua ei karppaaminen sinänsä kiinnosta, vaan nimenomaan tasapainon löytäminen. Selvää on, että minulla syy ruokavalion rajoittamiseen olisi juuri hormonaalinen, koska huomaan, että insuliiniresistenssini ei ole normaali. Painoni on ollut aina normaalin rajoissa, mutta verensokerit heittelevät silti. Hm... taidan kvg:ta lisää :D

      Poista
  2. Pystyn skarppaamaan, mutta en karppaamaan;) Olen hulluns pastaan ja leipään! Olimme niitä ilman 16 vuotta pakon tähden, joten pitäisi olla aika ihmejuttu, että nämä herkut nyt jättäisin. Nautin varmuudeksi kromia yhden napin joka päivä. Uudessa Vitamiinit kirjassa 40 vuotta lääkärinä työskenellyt Flykte kertoi sen voivan jopa ehkäistä diabetesta. Liikunta on ihan must mielelle, selälle ja verensokerille.

    Taidankin lähteä puutarhahommiin ja sitten ip päivän jumpat etc.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ehdottomasti yhteinen pastahulluus <3 Ilman leipää pärjään mainiosti, koska minulle maistuu parhaiten ruisleipä, ja sitä on vaikea löytää Italiasta, joten olen jo tottunut elämään ilman leipää. Mutta pasta, aah. Mutta kun nämä verensokerit... mutta kohtuus siinäkin, kokonaan ilman pastaa en pystyisi elämään.

      Ja sinä olet kyllä esikuvani, mitä tulee ravitsemusasioihin, ottaen huomioon jo kaikki aiheesta lukemasi ja blogissasi esittelemät kirjat luulen, että harvalla ravitsemusterapeutilla on yhtä laajoja tietoja!

      Ihanaa viikon jatkoa myös sinulle!

      Poista
  3. Ihana Evelina! Tuossa on taas yksi italian ja suomen ero. Italiassa huolehditaan myös naapurista, täällä suomessa tuskin tunnetaan (ainakaan pääkaupunkiseudulla) kuka naapurissa edes asuu. Hienon muiston sait häneltä, hyvän reseptin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Evelina on jäänyt muistoihimme ihanana ihmisenä <3 Ja reseptien lisäksi sain häneltä muute myös paljon tietoja, jotka auttoivat kehittelemään ekan dekkarin juonta, Evelina oli ehtymätön tietotoimisto ;)

      Poista
  4. Ihana muisto sinulla naapurista. Täällä Suomessa ei kyllä sellaista tapahdu. Selkäsärky on kyllä tosi viheliäistä, se vaikuttaa niin paljon olemiseen ja elämiseen. Minä en ole päässyt pitkään aikaan jumppaan murtuneen varpaan takia, mutta nyt olen päässyt jo kävelylenkeille sen kanssa. Sekin on nyt ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurisopu- ja apu ovat kyllä tärkeitä ja lisäävät elämäntasoa ihan käytännössä!

      Minulla on kolme välilevyn pullistumaa, joten selkä on ikuisuusprojektini. Onneksi just nyt oikein hyvällä mallilla :) Nauti sinäkin liikunnasta, sitä osaa arvostaa täysillä usein vasta sitten, kun se ei enää ole itsetäänselvyys!

      Poista
  5. Evelina :) Sulla on muuten balettisormi! Tunnusta ettà olet tanssinut pienenà balettia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana termi: balettisormi. Olet kyllä melkoinen yksityisetsivä, kun saat selville ikivanhan balettiharrastuksen sormen perusteella :D Complimenti!

      Poista
  6. Testasin tänään tämän Evelinan karppireseptin - aivan loistava! A. ei yleensä pidä kesäkurpitsasta, mutta tämä maistui hänellekin.
    Haleja ihanainen!
    T. Janna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla, isot halit myös sinne <3

      Poista

Kiva kun kävit!