perjantai 12. huhtikuuta 2013

Juoksu on muutakin kuin auringonlämmittämiä askeleita

Selkävaivainen osaa arvostaa näitä päiviä, jolloin on juoksukunnossa. No, ainakin hölkkäkunnossa. Lenkkeily ei ole minulle pelkkä harrastus, vaan fysioterapeutin määräämä ja tehokkaimmaksi osoittautunut tapa pitää selkä vetreänä. Kovaa en voi enää juosta, mutta kevyt juoksu/hölkkä ei rasita selkää liikaa, vaan nimenomaan auttaa pitämään sen kunnossa. Erityisesti ylämäkeen juoksu treenaa selän tukilihaksistoa, eli vatsa- ja pakaralihaksia.


Fysiikan lisäksi juoksu pitää huolta psyykestä. Olen ihan eri ihminen, jos pääsen säännöllisesti lenkille kuin silloin, kun liikkumattomuus näyttäytyy mielen levottomuutena.


Lisäksi juoksu on minulle yksi tehokkaimmista inspiraationlähteistä. Lähes jokaisella lenkillä saan ideoita juonta varten. Joskus ehdin lenkin aikana käymään useita kohtauksia ja dialogeja sanasta sanaan läpi.


Jos haluan uusia ideoita, on minun kuitenkin kuljettava tuttua reittiä. Aivot pääsevät tuotteliaimpaan mahdolliseen tilaan silloin, kun en erityisesti kiinnitä huomiota ympäristöön ja asioihin, joiden ohi kuljen. Uudessa ympäristössä keskittyminen omiin ajatuksiin herpaantuu helpommin.


Joskus taas käytän koko lenkin zenmeditointiin. Silloin pyrin tyhjentämään mielen kaikista ajatuksista. Keskityn vain liikkeeseen. Lopulta keskittyminen liikkeeseen on niin intensiivistä, että kadotan tunteen koko ruumiista. Jollain tavalla sitä sulautuu yhdeksi maailman kanssa. Ei ole enää ihmistä ja maailmaa, on vain kaikkinaisuus. Tällaiset hetket eivät tietenkään kestä kauan, korkeintaan sekunnin tai pari. Zen-munkit kykenevät varmasti oikeisiin zenvalaistumisen tiloihin useamminkin ja saavat kestävään ne kauemmin. Mutta minulle riittävät nämä satunnaisetkin hetket.


Sekä liikunta että nämä ohimenevät meditaatiohetket saavat ruumiissa aikaan mielettömiä endorfiinipurkauksia. Endorfiinit auttavat osaltaan myös selviämään erilaisista kivuista ilman lääkitystä. Siinäkin mielessä juoksu auttaa myös moniin fyysisiin vaivoihin. Jos pääsen aamulla lenkille, minun tarvitsee vain harvoin turvautua myöhemmin päivällä särkylääkkeisiin.


Joskus taas on ihan hyvä keskittyä vain etsimään kauneutta ympäristöstä. Kauneuslenkeistä tulee myös hyvälle tuulelle. Ja jokaisessa maisemassa on aina jotakin kaunista.


Kuten tämä tienvarsikappeli ja sen edessä kukkivat luonnonkukat.


Tai ensimmäisenä kukkivat magnoliat...

Välkehtiviä hetkiä ja kevätiloa kaikkien viikonloppuun!

23 kommenttia:

  1. Oi miten ihania kuvia, niin tuli kesää ikävä! No onneksi meilläkin täällä suomessa alkaa tulevalla viikolla vihdoinkin terminen kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tulee, valoa kuitenkin on jo niin paljon Suomessakin! Ja kevätmieli, seh'än se tärkeintä ;)

      Poista
  2. Oi noita magnolioita! Ainoa magnoliakevääni oli kun asuin kolmetoista vuotta sitten yhden kevään briteissä. Magnoliat ovat niin ihania. Etenkin sellaiset suuret, valtavat puut täynnä kukkia <3! Lucky you, kun saat nauttia niistä joka kevät :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, magnolia on ollut aina yksi lempikukistani ja tuoksu akaasian ohella yksi ihanimmista. Niitä on tosiaan paljon erilaisia lajikkeita, hiukan myöhemmin kukkivat ne tooosi isot ikivihreät, joissa on sellaiset vahapintaiset lehdet ja usein pinkit kukat.

      Poista
    2. http://www.youtube.com/watch?v=9D2nuzhIfHY ...

      Poista
    3. Vera, "minun magnoliani" ovat aina noita, joissa ei ole lehtiä lainkaan silloin kun ne kukkivat (tai sitten lehdet ovat vielä niin pientä, etteivät näy ollenkaan). Jotenkin tuo paljas puunrunko kukkineen tekee jättimäisestäkin magnoliasta herkän ja kevyen näköisen :).

      Poista
    4. Heh, itse asiassa piti vielä tarkistaa yli kymmenen vuoden takaisista valokuvista, ja kyllähän niissä "minun magnolioissani" oli lehdet, kun ne kukkivat, mutta hyvin pienet lehdet, joten ihan paljas runko oli näköjään mielikuvituksen tuotetta :). Mutta yhtä kaikki, ihania puita!

      Poista
  3. MUkava lenkkipolku:) yritän kävellä (tosin nopeasti) aina kun säät sallivat mutta helteellä en siihen pysty.Astmani vuoksi,kortisonikiekosta huolimatta,väsyn nopeasti jos juoksen joten kävelen sitten reippaasti.Pitää tosiaankin selän kunnossa:)
    Mukavaa ja kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle juoksu on nykyään aika harvinaista herkkua erinäisten terveysongelmien vuoksi, joten käyn sitten kävelemässä, Kävely pitää hyvin peruskuntoa yllä, joten muutos hölkkään ei tunnu samalla tavalla kuin jos lähtisi ihan tyhjästä liikkeelle.

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  4. Oh miten kaunista! Ja mullakin on vähän samaa "vikaa": juoksulenkit ovat aivoriihilenkkejä ja näin siis ideointia pullollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mahtava tapa saada oikea aivopuolisko pulppuamaan? :)

      Poista
  5. Tuo on niin totta, että varmaan ainoastaan henkilö, jolle liikkuminen ei aina ole itsestään selvyys, osaa arvostaa sitä ihan eri tavalla. Mä olen viimeksi saanut/voinut juosta alle kymmenvuotiaana! Rajoitteita asettaa sekä reuma, että tekonivel polvessa. Eli ainoastaan kävelylenkit onnistuvat. Eikä aina nekään, sillä nyt on toinenkin polvi uhkaavasti menossa samaan kuntoon kuin tuo "risa". Olen aina rakastanut uimista, mutta nykyään onnistuu enää vesijuoksu eikä sitäkään kovin pitkää treeniä kerralla. Ärhäkkä nikamakuluma saa aikaan sen, että jos yritän tehdä perusuintiliikkeitä, selkä menee aivan hirveään kuntoon. Muistan jouluaaton parin vuoden takaa, kun pitkän tauon jälkeen päätin kokeilla uintia. 5 minsan jälkeen iski selkää aivan hirveä kipu ja se joulu menikin lähinnä lattialla mahallaan maatessa:-) Se kun oli ainoa suht' kivuton asento. Pakko myöntää, että joskus tunnen pienen kauteuden piston, kun tapaan ihmisiä, joilla ei ole mitään rajoitteita. Joskus olen jopa vihainen, kun huomaan, että he eivät halua käyttää mitenkään hyväksi liikkumisen lahjaa, joka heille on annettu.Tekisi mieli ravistella heitä, että hei haloo, ettekö tajua, että tuo ei ole mikään itsestään selvyys. Toisaalta yritän sitten taas ajatella, että voisivat ne asiat olla vieläkin huonommin. Pääsen kuitenkin omin jaloin liikkumaan :-) Tsemppiä selkävaivojen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja sinne myös! Minä muistan, että jo 2-kymppisenä, kun pyrin harjoittamaan zeniä, pyrin myös olemaan ottamatta itsestäänselvyytenä asioita, ja tsemppasin itseäni juoksemaan juuri sanoilla: juokse niin kauan kuin kykenet. Aivan kuin olisin aavistanut, ettei se tosiaan aina ole itsestäänselvyys.

      Mutta näistä kerroista, jolloin kroppa toimii, nautin sitten tuplaverroin :)

      Poista
  6. Itse vasta muutama viikko sitten aloitin hölkkäilyn, tavoitteena olisi ens syksynä osallistua Istanbulissa puolimaratonille, saas nähdä :) Aika upeeta kuulla, että hölkkäily on hyväksi selälle, istumatyöläisenä kun selkä ei aina parhaassa mahdollisessa kunnossa ole. Onneksi täälläkin on hieman kumpuilevia reittejä, vaikka ei lainkaan sun lenkkimaisemiin verrattavissa :) Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mahtavalta projektilta tuo Istanbulin puolimaraton, tsemppiä treenaukseen! Hölkkä on sen verran kevyttä, ettei se rasita selkää juoksun tavoin, joten kolmesta välilevyn pullistumasta huolimatta ortopedinen kirurgi sanoi siunaavansa hölkän ilman muuta. Fyisoterapeuttini suosittelee selkävaivaisille ennen kaikkea uintia ja pyöräilyä, mutta hänkin sanoo, että tärkeintä on, että liikut. MIkä tahansa liikkuminen aktivoi mikroverenkiertoa, ja se taas auttaa pitämään selkää kunnossa.

      Liikunnan iloa!

      Poista
  7. Lenkkeillessä pystyy tosiaan käymään asioita läpi ihan eri tavalla kuin vaikka paikallaan istuessa. Itsekin monesti suunnittelen kaikenlaista kävellessäni ja saatan esimerkiksi "kirjoittaa" jonkin blogikirjoituksen päässäni. Sitten kun pääsen koneelle, tarvitsee enää kirjoittaa ne valmiiksi mietityt ajatukset ylös. Toivottavasti selkäsi pysyy kunnossa ja saat nauttia lenkeistä jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama minulla, olipa kirjoitettavana kolumni, blogikirjoitus tai omaa kaunokirjallista tekstiä, ajatukset liikkuvat parhaiten samalla, kun itsekin liikun. :) Ja näin on ollut ihan pienestä pitäen, jo alle 10-vuotiaana minulla oli tavalla kävellä metsässä ja kirjoittaa päässäni tarinoita!

      Ja selkää kannattaa vaalia, liikunta on paras lahja, minkä selälleen voi antaa!

      Poista
  8. Lenkkeily on henkireikä! Jos on stressaantunut, ärtynyt yms, yleensä lenkin jälkeen olo on parempi ja vapautuneempi. :)
    xx J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, tänäänkin toikkeiloin hyvin heräillyn (lapsella yskää) yön jälkeen puolinukuksissa pikalenkille, ennen kuin mies lähti töihin, koska muuten päivä olisi ollut paljon raskaampi kohdata.

      Poista
  9. Minulle Vera ihan sama juttu, juoksu on elämän a ja o. Parasta psyykelääkettä ja tekee ihmeitä keholle! Juoksutytöt tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ihme, että juoksuun kehittyy helposti riippuvuus, vai mitä? Mutta sanoisin, että kaikista maailman riippuvuuksista juoksu yksi parhaimmista mahdollisista terveyden kannalta ;)

      Poista
  10. Hear, hear! Hienosti kirjoitit juoksemisesta. Jos ei joskus tee mieli lähteä lenkille (huono sää, väsyttää, hyvä kirja kesken, laiskottaa...), mielessäni on pysynyt jonkun juoksijan joskus vuosia sitten lehdestä lukemani lausahdus (huonosti käännettynä) 'lenkille lähtö ei ole koskaan kaduttanut jälkikäteen, mutta lenkin jättäminen väliin on'. Se on ihan totta. Vaikka 'vain' kävelisi, uskallan väittää, että lenkin jälkeen on AINA parempi olo kuin sitä ennen.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!