perjantai 1. maaliskuuta 2013

Joskus tarvitaan myös kyyneleitä

Joillekin ihmisille itkeminen on vaikeaa. Varsinkin toisen ihmisen seurassa itkeminen. Ehkä on pelottavaa paljastaa oma haavoittuvaisuus niin ilmeisellä tavalla. Sitten on näitä minun kaltaisiani ihmisiä, jotka itkevät varttitunin välein, oli joku näkemässä tai ei. Koska lukevat Kari Hotakaisen Ihmisen osaa. Tai Jari Tervon Laylaa. Tai Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Tai katsoessaan Bruce Willisin elokuvaa. Tai koska mies haluaa vaihtaa pienen kauppakassin suurempaan perheautoon. Tai koska Martti Ahtisaari voittaa Nobelin rauhanpalkinnon. No, kaksi viimeistä pannaan raskaushormonien syyksi, ne yhdeksän kuukautta olivatkin käytännössä pelkkää vollotusta. Mutta joka tapauksessa, minusta itkeminen on ihanaa. Ja kaikki syyt ovat hyviä itkemiseen. Erityisen hyvä syy on ruoanlaitto.


Purjosipuli raukka. Tunnustakaa, moniko kulkee HEVI-osastolla tuon aliarvostetun kasviksen vierestä? Ensi kerralla säälikää reppanoita ja ostakaa niistä kaksi mukaanne. Teette sitten purjosipulikeittoa, joka on erinomaista lohturuokaa. Ja itkettää myös.

Nimittäin purjoa leikatessa ilmaan erittyy samanlaisia kyyneleentirsauttajia kuin sipuliakin leikatessa. Mutta keitto on niin hyvää, että se on kyynelehtimisen arvoista.

3-4 hengen annokseen:

2 purjoa
oliiviöljyä (voita)
1 l kasvislientä
leivän pehmeää sisusta
philadelphian kaltaista tuorejuustoa n. 200g

Leikkaa puhdistamasi purjon varsi ohuiksi renkaiksi. Kiroa, ja huuhtele haava, joka syntyi, kun mietit seuraavan kirjan juonta tai jotain muuta, ja veitsi lipesi. Toivo, ettet saa kasviksista mitään jäykkäkouristuksen kaltaista tappavaa tautia.

Kuumenna pannulla oliiviöljyä, kuullota purjosipulirenkaat pehmeiksi. Halutessasi lisää nokare voita ihan vain lällätelläksesi kaikille kovien rasvojen vaarallisuudesta puhujille. Irvistele samalla purjosipulin väkevissä höyryissä, etsi silmät sirrissä jostain nenäliinä, pyyhi siihen kyyneleet ja niistä nenä. Pese kädet nenän niistettyäsi ja heitä nenäliina roskikseen, älä jätä ajelehtimaan pöydälle.

Kuumenna litran verran kasvislientä, itse käytän niitä Knorrin valmiita mölttejä, jotka sulavat veteen. Käy keskustelemassa miehesi ja lapsesi kanssa siitä, missä My Little Ponien äiti on ja pitääkö 4-vuotiaan jo tietää elämän kovat faktat taivaaseen matkanneista poniäideistä. Puhu epäselvästi kierrellen, kun sinulta tivataan, mihin Bambin äiti on joutunut, entä Simban isä. Muista pannulla kuumentuvat purjosipulirenkaat ja pakene diplomaattisesti paikalta.


Leikkele täysjyväsämpylöistä reunat irti. Revi sisus pehmeäksi höytyväksi ja leikkele kuoresta krutonkikuutioita, jotka paistetaan rapeiksi öljyssä pannulla. Sekoita kasvisliemi pehmenneiden purjosipulirenkaiden joukkoon. Lisää joukkoon leipähöytyvä. Sekoita ankarasti, että leipähöytyvä muussaantuu tasaisesti. Anna kiehua puolisentuntia, riippuu siitä, oletko älynnyt lisätä kasvislientä vähän kerrallaan, vai humautatko sinne koko litran miettimättä, onko se nyt sittenkin liian vetistä. Kun olet saanut keitettyä sopan vähän tiiviimmäksi, lisää tuorejuusto. Huomaa, että keitto on yhä liian vetistä, joten jätä se höyrystymään vielä hetkeksi.

Käy rasvaamassa kylvystä tullut tyttö ja yritä taivutella hänet pukemaan päälleen. Kesken alkavan itkupotkuraivarin (sekä äiti että tytär), käytä Sun Tsun sotastrategiaa ja vetäydy paikalta marssijärjestyksessä: anna miehen pukea lapsi joskus, mitä väliä, vaikka vaatteet eivät matsaisi yhteen. Huomaa keittiössä, että keitto on palamassa pohjaan. Huokaise helpotuksesta, kun hälytys olikin väärä, mutta tähdennä miehelle, ettet tässä vaiheessa voi poistua hetkeksikään keiton luota. Älä puutu lapsen pukeutumiskalabaliikkiin, vaikka äänitehot ylittäisivät laissa sallitun rajan.


Lahjo lapsi syömään muutama lusikallinen aikaisemmin hyväksi havaituilla konsteilla ja ota tyytyväisenä vastaan siipan kehut, joiden mukaan purjosipulikeitto on ainoa keitto, josta hän ihan rehellisesti sanottuna tykkää. Älä kysy, eikö hän siis tykkääkään edellisen päivän kasvissosekeitosta, vaan tunne, kuinka pehmeän makuinen, lämmin lohturuoka tekee tehtävänsä.

Joskus vain tarvitaan kyyneleitä.

21 kommenttia:

  1. Ihana, sympaattinen purjokeitto :-)

    Minäkin tirautin kyyneleitä tänään seurassa, työtapaamisessa vielä. Onneksi molemmat kyynelehdimme ja vielä samasta syystä. Oli kivaa, sekin :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos reseptistä! Minä rakastan purjoa, esim. kasvissosekeitossa se on ehdoton ja eilen herkuttelin letuilla, joiden täytteenä oli purjosta, raejuustosta ja savukalasta tehtyä täytettä.

    Pieni itku silloin tällöin tekee sydämelle hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih ja slurps, nuo letut kuulostavat herkulliselta!

      Ja kyllä, ilo myös pienestä itkusta :)

      Poista
  3. Kuulun "en itke vaikka itkettäisi" ryhmään . Purjo ostoksille vie tieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D pitäisikö mun tulla sinne sekoittamaan soppa tirauttamalla pari kyyneltä? :D

      Poista
  4. Minultakin tulee joskus välillä helposti kyyneleet mutta sipuli saa minut AINA itkemään! Nami,rakastan purjoa!

    VastaaPoista
  5. Täällä myös yksi itkupilli. Aivan pieninkin mielenliikutus tuo kyyneleet silmiin, oli kysessä sitten postiivinen ja tai negatiivinen juttu. Ajasta ja paikasta viis. Kerran mm annoin työkamulle posiitivistä palautetta ja huomasin, että työkamu ilahtui ja hänelle tuli tippa silmään. Enkös jo minäkin sen jälkeen silmäkulmia pyyhkinyt.

    VastaaPoista
  6. Minä vollotin tänään Leenan eilisen linkin takia. Brokkolirisottoa tehdessä sipulivaiheessa tuli kans tipat. Ihana kirjoitus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Sininen uniko? <3 Kyllä broccolirisotonkin eteen voi ihan hyvin tiristää ;)

      Poista
  7. kuulun niihin jokapaikassamilloinvain -itkijöihin
    ja oon ilonen että teen susta tutkielman koulussa! :--) -kun pitää tehä jostain suomalaisesta kirjailijasta ja jostain sen yhdestä kirjasta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis on maailma läpi kyynelten :) Ja ihanko totta minusta ja KSV:stä tutkielma? Olen aivan otettu <3

      Poista
  8. Mina olen aika huono itkemaan. Korkeintaan itsesaalista.
    Purjokeitto kuulostaa herkulliselta ja helpolta. Taytyy kokeilla.

    VastaaPoista
  9. Hei, minä ilmoittaudun itkijänaisten joukkoon! Itken ilosta, surusta, musiikista, tunnelmasta, elokuvista nyt puhumattakaan. Itku puhdistaa ja helpottaa oloa :o).

    Sain viikko sitten luettua dekkarisi ja odotan innolla uutta! Milloin saadaan uusi dekkari luettavaksi? Kuolema sypressin varjossa oli hyvä. Rakastan italiaa ja siksi rakastan lukea kirjoja jotka sijoittuvat italiaan.

    Ihanaa kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkijänainen kiittää ihanasta palautteesta! :D Kosti ikuisessa kaupungissa ilmestyy näillä näkyminen kesäkuun alkupuolella, tiedotan varmaan täälläkin tarkemmin, kunhan tiedän itsekin :)

      Poista
    2. Siis Kosto ikuisessa kaupungissa, huoh ;)

      Poista
  10. Mä olen miettinyt että liekö mahdollista, että siniset silmät olisivat tummempia silmiä herkemmät niin valolle, roskille, kuin sipulihuuruillekin?! Itselläni on myös oikeat herkkissilmät jotka kyynelehtivät noista em. syistä... ja toki liikutuksestakin! :) Minäkin olen oikea nyyhky, niin ilosta kuin surustakin, tai vaikka sitten vaan elämän kauneudesta ja kauniista muistoista! :)

    On kiva lukea blogiasi (ja pitkäänhän sitä olenkin lukenut) etenkin nostalgian vuoksi, kun viime kesään asti asuin vuosikausia Torinossa, puhumattakaan siitä että olen korviani myöten rakastunut Valle d'Aostaan! Oletteko koskaan miehesi kanssa nauttineet talvisesta minilomasta Pré-Saint-Didierin kylässä, jossa on se iiiihana kylpylä? (http://termedipre.it/) Itse kävin tänä vuonna Bormiossa, joka oli toki upea myös, mutta olisiko ollut liikaa porukkaa liikkeellä, kun ei jäänyt sellaista luksus-oloa ylle niinkuin Prén jälkeen on jäänyt..?! Suosittelen kaikille, lukijoita myöten!

    Poikkesin sivuraiteille, mutta kun on vähän ikävä Italiaan :) Tilapäisesti asun Keski-Euroopassa nyt, mutta enköhän mä täältä pian tule palaamaan saapasmaahan.

    P.s. Ajattelin et susta vois olla kiva kuulla (tai sitten ei mutta mun tekee mieli kertoa kuitenkin), että usein kun näen kuvasi, automaattisesti kuvittelen sulle lyhyen polkkatyylisen tukan! Jotenkin se ihan luonnollisesti tulee mieleeni ja luulen että se sopisi sulle tosi hyvin! Eikä se mun visio ole mikään kirjastontäti-polkka, heh heh, (tai Anna Moroni Prova del Cuocosta!) vaan sellainen taidokkaasti leikattu (kyllä ne italialaiset kampaajat osaa!) tyylikäs "veistos". Ehkä idea tuntuu susta vieraalta, mut ajattelin kuitenkin kertoa kun kerta toisensa jälkeen mielikuva syntyy ajatuksiini! :)

    Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanan pitkästä kommentista <3 Ja vinkeistä myös, tuo kylpylä on kyllä varmasti jossain vaiheessa tarkastettava! Ja polkkatukka - kommentti oli myös kiva, eihän sitä tiedä, vaikka jonain päivänä... ;)

      Poista

Kiva kun kävit!