torstai 7. helmikuuta 2013

Terve sielu

Ruumis on hengen temppeli. Mens sana in corpore sano. Meidän tulisi kunnioittaa kehoamme, mutta usein ruoskimme sitä äärimmäisyyksillä. Kiellämme itseltämme mielihalut, maut, tuoksut. Joskus työnnämme sen kuilun reunalle odottamaan romahdusta läkähdyttävän rääkin jälkeen. Aina itsekurin ja kivusta nauttimisen välinen ero ei ole selvä itsellemmekään. Tai vaihtoehtoisesti ahmimme lohdutusta toivoen sisällä ammottavan mustan aukon täyttyvän saadessaan sokerikuorrutteisen uhrilahjansa. Työnnämme suuhumme mitä tahansa siinä toivossa, että sisällä vaikenisi ääni, jota emme halua kuunnella.


Mutta jos sielussa on kipua kaikuva kuilu, se ei täyty rankaisemalla ruumista. Kaipuuta kumiseva aukko ei hiljene täyttämällä temppeli vääristä jumalankuvista. Tyhjästä, arvottomasta ruoasta. Roskasta, jonka tiedämme lyhyen mielihyvän jälkeen vain kasvattavan pahaa oloa.

Sekä sielu että ruumis kaipaavat lempeyttä. Hyväksyntää. Entä jos antaisimme sen sijaan, että kiellämme?


Vahvoja rakennusaineita keholle murenevan laastin sijaan. Lempeän sykkeen ja askelten ilon halvaannuttavan pysähtyneisyyden tai tuskan rajalle vievän rääkin sijaan.


Sielu tyyntyy, kun rakastamme ruumistamme. Kun arvostamme henkemme temppeliä. Kun ymmärrämme olla lempeitä itsellemme.


Entä jos pyrkisimme hyväksymään sielumme? Hyväksymään ruumiimme. Rankaisun sijaan ymmärtämään mitä ruumis todella tarvitsee. Mitä sielu todella kaipaa. Mens sana in corpore sano.

2 kommenttia:

  1. Terveellinen ruokakin voi olla tosi herkullista,jos osaa tehdä siitä sellaista:)Syön terveellisesti (ja herkullisesti)mutta välillä pitää saaa myös sellaisia vähemmän terveellisiä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voi olla ja usein onkin, ainakin italialainen on usein tehty hyvistä raaka-aineksista ja kohtuullisessa määrin terveellistä :) Kohtuullisuus muutenkin on mielestäni se avainsana, kultainen keskitie on yleensä paras useimmille...

      Poista

Kiva kun kävit!