sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Sunnuntain pirullisuus

Olen ennenkin valittanut täällä sunnuntain ankeudesta. Se on aina ollut mielestäni viikon ankein päivä, ei suinkaan maanantai. Sunnuntaissa on jotain pysähtynyttä. Maailma tuntuu autioituneen. Minä olen aina rakastanut lentokenttiä ja lehtien toimituksia, koska niissä tuntuu olevan aina elämää. Myös sunnuntaisin. Mutta onneksi Italiassa riittää nähtävää pienimmissäkin tuppukylissä. Ja onneksi minulla on mies, joka nauttii kotiseutumatkailusta.


Suuntasimme nimittäin lähiseudulla sijaitsevalle Ponte del diavololle eli pirunsillalle. Legendan mukaan kyläläiset pyysivät pirulta apua sillan rakennukseen, kun se ihmisvoimin ei meinannut pysyä pystyssä.

Tällaista polkua astelimme sillalle

Ponte del diavolo on vaikuttava näky, vaikka päivä olikin harmaa

Tai ehkä nimenomaan päivän harmaus teki näkymistä niin vaikuttavat. Sillan vieressä oleva kirkko on 1500-luvulta


Nähtävyyksien ihailu on kivaa yhteistä tekemistä koko perheelle.
Neiti jaksoi hienosti kavuta hankaliakin polkuja pitkin
Ei hajuakaan siitä, mikä funktio tällä tornilla on ollut.
Lounasta söimme Lanzon kaupungista löytyneestä kuppilasta. Sitten hetki viereisessä leikkipuistossa ja koko porukka oli valmis palaamaan kotiin. Ettei tämä sunnuntai nyt ihan ankeimmasta päästä ollut. Toivottavasti ei myöskään teillä!

22 kommenttia:

  1. Karun kaunista!

    Muistan miten toimittajana kaksivuorotöissä, pidin juuri sunnuntaityöpäivien tunnelmasta. Siinä oli jotain kotoisaa ja kuitenkin säpinää, kiitos viikonlopun tapahtumien.

    Kun siirryin muuhun työhön ja normaalin työaikaan, sunnuntai-iltapäivät olivat jotenkin ahdistavia, kun tuleva viikko puski jo päälle. Olen aina pitänyt eniten lauantaista eikä se siitä muuksi muutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lauantai on toivoa täynnä, pikku hiljaa se siitä hiipuu, kunnes sunnuntaina... ;)

      Poista
  2. Mä olen ollut pyjamassa koko päivän, nukkunut pitkät päiväunet, katsonut elokuvan, lukenut Suomen Kuvalehtiä... Ajatellut, että lataan akkuja huomiseen. Eilen urheilin, jopa kaksi kertaa. Totaalinen day off, mutta ei siksi, että olisin juhlinut tms. Miltä tämä kuulostaa? Nimim. Sunnuntait on c:stä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa minun ihannepäivältäni :D

      Yleensähän vietän päivät kotityöläisten univormussa eli pyjamassa, mutta leffan katsominen ja päikkärit ovat ylellisyyttä, jonka toivon vielä joskus saavuttavani :D

      Poista
    2. Voin todeta päivän päätteeksi, että tämä tuli tarpeeseen. Työntäyteinen viikko edessä, joten tämä oli hyvä juttu. Meillä muut lähtivät isovanhemmille, kun on hiihtoloma ja jäin yksin kotiin... minulla ei ole lomaa. Ylellistä, mutta ikävä on jo kova :-)

      Poista
    3. Tunnistan tunteen :) Tosiaalta ihana olla yksin, toisaalta kun ei ole siihen tottunut, niin kestää hetki, ennen kuin siitä osaa edes nauttia...! Ja hetken päästä ikävä taas :)

      Poista
  3. Blogistani löytyy sinulle haaste! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Tein aiheesta oman postauksen jo pari päivää sitten, mutta kysymyksesi olivat niin hulvattomia, että yritän vastata niihin joka tapauksessa :D

      Poista
  4. Wau, yhtä aikaa rumaa ja kaunista, nuo maisemat!

    Minulla on muuten usein sama tunne sunnuntaiden suhteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo paikan karuss oli todella puhuttelevaa. Ja sanoin mihelenni noin miljoona kertaa, että haluan takaisin keväällä nähdäkseni miltä näyttää, kun luonto viheriöi :)

      Poista
  5. Mikä toiselle on pysähtyneisyyttä, on toiselle ihanaa tilaa tehdä kivoja asioita ;)
    -Leijona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sunnuntainkin kauneus tai pirullisuus on katsojan silmissä :)

      Poista
  6. Sunnuntaissa on harmaan haikea tunnelma...

    Sain vastailtua kysymyksiisi :)

    VastaaPoista
  7. Kaunista;vähän kuin täällä pohjoisessa ennenkuin vihreä kauneus putkahtaa esille.
    Täällä sunnuntai on arkipäivä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olenkin usein miettinyt tuota sapatti-lauantaita,että kuinka paljon se vaikuttaa ihmisten elämään käytännössä ja esim. aloilla, joissa on paljon kansainvälistä yhteistyötä!

      Poista
  8. Olen kanssasi aivan samaa mieltä sunnuntai päivien ankeudesta. Jotenkin se ajatus että "missään ei tapahdu mitään" (varsinkaan pikkukaupungissa missä asun), on jotenkin ankeaa. Hassua kuinka voin helposti vaikka koko lauantai päivän laiskotella ja olla vain tyytyväisenä kotona, kun silloin kuitenkin tietää että halutessaan pääsee vilinään jos tulee tarve :-)

    Olen aika uusi blogisi lukija, ja kirjasi on tulossa luettavakseni. Kirjailijan arki kiehtoo, ja kuvaustesi perusteella kirjasi on juuri sellaista luettavaa kuin mitä kirjoilta haen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa blogin pariin :) Ja todellakin lauantai on vain niin eri juttu kuin sunnuntai, vaikka käytännössä päivän ohjelma olisi ihan sama :)

      Oi, toivottavasti tykkäät kirjasta, se on viihteellinen dekkari, eli sellaisilla ennakko-odotuksilla lukemaan ;)

      Kirjailijan arki taas... no, sitä täällä blogissa taitaa eniten näkyä, ihan vaan normaalia arkea :)

      Poista
  9. Kauniita kuvia!

    Minä olen joskus pitänyt sunnuntaita jopa viikon lempipäivänäni, ja kyllä se melkein sitä nytkin on. Tietyllä tapaa tietysti lauantai on ihanampi, kun tietää, että seuraavana(kin) päivänä saa nukkua pitkään ja ottaa rennosti, mutta usein lauantai on kuitenkin aika aktiivinen päivä, kun taas sunnuntaina ollaan vain ihan rauhassa. Mie tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvä, pitää sunnuntainkin saada kannatusta :D Sitä paitsi tulin ajatelleeksi, että typykkä syntyi sunnuntaina (sunnuntailapsi) joten kyllähän me ollaan keksitty säpinää sunnuntaiksi aiemminkin ;)

      Poista
  10. Beautiful photos!
    www.rsrue.blogspot.com
    Come say hi! :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!