lauantai 16. helmikuuta 2013

Niin kaukana, niin lähellä

Kliseet eivät ole syntyneet tyhjästä. Kliseet ja niiden serkut eli stereotypiat syntyvät todellisuudesta.Aivan kuten pikkuserkut eli sanonnat. Ne heijastavat kollektiivista piilotajuntaamme. Ne ovat lukijalle usein liian tuttuja, koska törmäämme niihin päivittäin elävässä elämässä. Siksi lukija ei välttämättä jaksa kohdata niitä kirjan sivuilla.


Mutta joskus voi turvautua vain todeksi toteamaansa. Niin kuin minä, kun Piemonten peitti hento lumivaippa.


Lumi tuntui ihanalta kädessä. Kun asuin Suomessa, en osannut aikuisiällä juuri enää arvostaa lunta. Se oli vain kylmä, elämää hankaloittava tunkeilija. Mutta nyt, viidentoista Italian vuoden jälkeen, viileä lahja kädellä tuntui ihanalta.


Joskus on mentävä kauaksi nähdäkseen lähelle. Vasta kun menetämme jotain, osaamme arvostaa sitä. Kauneus on katsojan silmässä.

Niin kliseistä, niin totta.

8 kommenttia:

  1. Totta. On monia asioita, joita arvostaa ja ehkä rakastaa sitten, kun niihin on tullut etäisyyttä.

    Ihania maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, valitettavasti aina ei muista arvostaa jokapäivisiä asioita, vaikka niiden muistaminen tekisikin hyvää :)

      Poista
  2. Voi vau, minä lähetän teille lunta, niin lähetä sinä tänne aurinko. Vitsit, nämä postauksesi saavat aikaiseksi matkakuumeen. Olen ollut italiassa vain kerran, mutta tekisipä mieli lähteä reissuun taas jossain vaiheessa. Voisin jopa harjoitella kadonnutta italiankieltäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä hyödyllistä, jos voisi tehdä pieniä vaihtokauppoja aina välillä :)

      Italia on täällä, odottaa löytämistään :) Siitä mahtava maa, että maisemat vaihtelevat niin valtavasti, että todellakin löytyy jokaisella jotakin. Ja italialaiset osaavat arvostaa, jos koku puhuu italiaa, vaikka se aivan täydellistä ei olisikaan!

      Poista
  3. Olen niin onnellisessa asemassa, että näen vähän samankaltaisia maisemia kuin sinä - ja usein! Ei tarvitse kuin kivenheitto matkustaa, ja siellä sitä ollaan. Lumi on kivaa, mutta nyt voisin jo haluta kevään..ja niinhän tuo on, että sitä huomaa arvostavansa jotakin, kun sitä jotain ei enää ole tai on vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun luonani kävi se kevään ensimmäinen perhonen muistuttamassa, että kärsiväälisyyttä, kesä on kohta täällä ;)

      Poista

Kiva kun kävit!