sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kasvisten rakastajan maa: Italia

Italiaksi hedelmäsalaatti on macedonia, joka saattaa viitata Makedonian niemimaahan tai sitten ei. Eikö Makedoniakin ole melkoinen sekoitus eri värejä ja kulttuureita?


Muistan alkuajat Roomassa, kun ihmettelin lähimarketin HEVI-tiskin valikoimia. Näin kaikenlaisia kasviksia ja hedelmiä, joiden käyttötavoista minulla ei ollut aavistustakaan. Olin kasvissyöjä, mutta söin kasviksia aivan järkyttävän vähän. Osasin laittaa ruokaa porkkanasta ja perunasta. Lähinnä lämmitimme exäni kanssa valmispastakastikkeita. Exä ei siis myöskään ollut kulinaristi, hänen äitinsä edusti sitä uutta sukupolvea, joka kotirouvuuden sijaan oli valinnut akateemisen koulutuksen ja uran. Koska myös naisten työssäkäyminen oli silloin aikoinaan varsin erikoista kotiäitien luvatussa maassa, exän mamma oli ilmeisesti tullut siihen tulokseen, että opiskelu ja työssäkäyminen riittävät eikä vaivautunut koskaan ostamaan edes reseptikirjaa, sellaisen lukemisesta puhumattakaan. Haluamatta ottaa kantaa siihen, onko työssäkäyminen hyvä syy olla uusavuton ja  tyytyä valmispastakastikkeisiin, mainittakoon kuriositeettinä, että exappivanhemmat myös erosivat, ja exän professori-isä meni uusiin naimisiin. Korkeasti koulutetun JA ruoanlaitosta innostuneen naisen kanssa. Joskus aikoinaan pohdin heidän eronsa perimmäisiä syitä. Kun ottaa huomioon, kuinka tärkeää italialaisille on hyvä ruoka...


Exän isänäiti sen sijaan oli loistava kokki. Vanha rouva hääri siskoineen kyökissä tuntikaupalla joka päivä. Me emme kuitenkaan käyneet kylässä niin usein, että jotain innostuksesta olisi tarttunut minuun. Varsinaisesti aloin kiinnostua ruoanlaitosta vasta lentoemäntänä, kun kollegat vaahtosivat tästä tai tuosta ravintolasta. Laskeuduimme minne tahansa, tärkein asia oli löytää hyvä ravintola. Ihan oikeasti, kukaan ei kysellyt seuraa seuraavan päivän turistikierrokselle vaan kenttäbussissa alkoi pohdiskelu parhaasta mahdollisesta ravintolasta.

Suoranainen käännynnäinen minusta tuli tutustuttuani mieheeni. Hänen sukunsa on kotoisin Emiliasta, eli Italian ruokakulttuurin kehdosta. Jos kysyt italialaiselta, että missä osassa maata on paras ruoka, hän nurkkapatrioottina ylistää tietenkin oman maakuntansa ruokakulttuuria. Samaan hengenvetoon yleensä niin venetolainen kuin sisilialainenkin kuitenkin myöntää, että toiseksi paras ruoka on Emiliassa. Tämän perusteella on aika helppoa yleistää, että Emilia rankataan siis italialaisten keskuudessa syömisen kannalta antoisimmaksi maakunnaksi.

Mieheni on tottunut syömään kasviksia joka aterialla. Ja hedelmiä. Nykyään olen itsekin niin tottunut rehujen puputtamiseen, että tuntuu hassulta lukea, kuinka suomalaiset kaverit joskus valittavat miestensä haluttomuudesta syödä jotain tuoretta. Hah, minä valitan korkeintaan mieheni haluttomuudesta syödä silloin tällöin rehellinen kunnon hampurilainen. Näissäkin asioissa on päästy kompromisseihin. Silloin tällöin hampparia, ja muuten sitten roppakaupalla kasviksia ja hedelmiä. Minua välimerelliselle kulttuurille tyypillinen kasvisvoittoinen ruokavalio ilahduttaa siksi, että myös tyttäreni on oppinut syömään varsin hyvin kasviksia ja hedelmiä. Itse en todellakaan 3- tai edes 4-vuotiaana syönyt salaattia, vihreitä papuja tai oikein mitään muutakaan terveelliseltä näyttävää. Mutta niin se maku vain muuttuu. Nykyään rakastan balsamicoviinietikalla, oliviöljyllä ja suolalla ja pippurilla maustettua vihersalaattia! Toivottavasti tämä ei tarkoita, että tyttäreni vastaavasti syö aikuisena vain hamppareita...

8 kommenttia:

  1. Sama juttu täällä;tunnen että asun kasvissyöjän paratiisissa:) Muutenkin salaatit ovat lemppariruokaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut niin uskomattoman upeita ja värikylläisiä kuvia blogissasi paikallisesta HEVI-tarjonnasta, että pelkästään niitä katsoessa tulee mieleen lopettaa lihansyönti kokonaan ja palata kasvissyöjäksi :)

      Mekin syömme lisukesalaatin lisäksi usein myös ruokaisia salaatteja ateriaksi. Varsinkin kuumimpina vuodenaikoina ei juuri mikään muu maistukaan!

      Poista
  2. Avartava bloggaus kaikilla tavoilla. Itse en syö tätä nykyä enää juurikaan lihaa, mutta usein on pakko, sillä esim. kunnon kalaa, tai järkeviä kasviksia ei ole tarjolla, esim. työssä, työtilanteissa syödessä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa ilmasto ja hinnat asettavat melkoisia rajoituksia tuoreiden kasvisten ympärille. Mutta myös kotimaiset juurekset ovat oikein laitettuina selä terveellisiä että herkullisia, vai mitä? Ja hyvä sinä joka todistat vääräksi yleistyksen suomalaismiehistä, joille makkara on paras vihannes!

      Poista
    2. En ole makkaran suurin ystävä, joskin kerran vuodessa sukulaisten mökillä voi grillata tai nuotiolla paistaa, ja maistuu silloin kyllä, mutta ei arkiruokana.

      Poista
    3. Menee nyt vähän kasvisten vierestä, mutta oi, nuotiolla paistettu lenkkimakkara ja Turun sinappi...

      Poista
  3. Kasvisraaka-aineita on tosiaan meillakin saatavilla kiitettavasti, kuten Yaelian tuolla totesi. Mina kylla tykkaan
    syoda salaattini verisen piffin kera!
    Italiassa ollaan kai tosi ylpeita omaan ruokatarjontaan. Pari vuotta sitten kun kiertelimme viikon Sisiliaa, en kylla
    muista etta olisin nahnyt jonku "etnisen", eli jotain muun maalaista ruokaa tarjoavan paikan. Ei mitenkaan valittaen,
    muuten vaan huomiona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, ettei Sisiliasta oikein muuta löydy :) Isoissa kaupungeissa alkaa olla jo kiinalaisten ja egyptiläisten siirtolaisten ravintoloita, mutta aika epäluuloisesti niihin duhtaudutaan :)

      Poista

Kiva kun kävit!