tiistai 5. helmikuuta 2013

Hetkien hauras verkko

Elämä on epävarmaa. Epävarmuus on ahdistavaa. Ihmiset suunnittelevat, kuvittelevat, haaveilevat, pelkäävät, toivovat. Turhaan. Tulevaisuus on pelkkä illuusio. Elämä on pelkkiä yksittäisiä hetkiä, jotka liittyvät toisiinsa niin hauraiden lankojen välityksellä, että verkon koossa pysyminen on suurempi ihme kuin sen särkyminen.


Aina on varauduttava yllätyksiin. Perhosen siipien iskuihin. Asiat eivät mene aina niin kuin on suunniteltu. Usein ne menevät paremmin kuin oli ajatellut. Jos tapahtumiin ei voi vaikuttaa, niitä on turha vatvoa. Pitää vain tarttua siihen, mitä on annettu. Tarrautua hetkeen. Arvostaa yllätyksiä. Luottaa siihen, että asiat solahtavat omiin lokeroihinsa. Vaikka emme lokeroa oikeaksi tunnistaisikaan ennen kuin jälkikäteen.


Kun oppii katsomaan asioita myönteisestä näkökulmasta, huomaa elämän menneen niin kuin pitikin. Jos etsii jokaisesta asiasta jotain hyvää, ymmärtää kaiken sujuvan aina niin kuin pitikin. Asioilla on tapana järjestyä. Yllätyksiä ei tarvitse kavahtaa. Niihin voi oppia luottamaan. Asiat eivät sujuneet suunnitellusti, vaan lopulta vielä paremmin. Lopulta. Pitäisi luottaa elämään. Kohtalo kantaa pitkälle, ellei yritä haroa vastaan. Jos tekee parhaansa pysäkseen maanpinnalla, omilla jaloilla, itse suunnittelemalla reitillä, ei ehkä pääse lentämään. Jos taas luottaa kohtaloon kuin mukaansa tempaavaan tuuleen, pääsee mukaan seikkailuun. Saa palkinnoksi koko maailman.


Kävelyretkellä yllätyin. Tavallisesti liikkumaton, muuttumaton maisema väreili, määki ja söi ruohoa. Yllätys. Hauraan verkon toisiinsa liittämiä hetkiä. Elämä.

17 kommenttia:

  1. Vera, mitä sulle on tapahtunut, sähän kirjoitat niin viisaita :D Tai siis olethan toki viisaita aiemminkin kirjoitellut, mutta jotenkin olen taas sävähtynyt blogitekstisi takia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti :D Varmaan nämä nappailemani taikasienet, tai jotain :) No ei sentään, aivan ekassa blogissani kirjoitin aika paljonkin elämänasenteestani, mutta sitten perustin sen kirjoittamisblogin ja päiväkirjablogi ja henkilökohtaisten ajatusten julkituominen hukkui jotenkin sitten kirjoittamismeuhkaamisen alle. Nyt, kun en juuri tällä hetkellä työstä käsistä, tuntui sopivalta hetkeltä aktivoitua. Huomaamattani kai halusin palata "juurilleni" ja kirjoittaa samaan tyyliin kuin silloin vuonna 2010 aloittamassani blogissa. Sen nimi oli La dolce vita - elämä on suloista. Se ei enää ole julkinen, kun siellä oli tosiaan paljon päiväkirjamaista meininkiä, vaikka oli silläkin tuhansia lukijoita kuukaudessa.

      Poista
    2. Siis ei tuhansia lukijoita, vaan tuhansia näyttöjä, erillisten lukijoiden kuukausittainen määrä kieppuu aina siinä tuhannen tienoilla blogissa kuin blogissa.

      Poista
    3. Grazie Vera per i tuoi pensieri bellissimi ed anche verissimi!
      Auguri per il tuo futuro,come scritrice!
      Annikki

      Poista
  2. Ihania kuvia. Varsinkin viimeinen. Pystyy kuvittelemaan taivaan korkean ja tuulen ja lampaat ja nuo puut näyttävät pitävän taivasta ylhäällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nykyään olen oppinut kantamaan mukana edes kännykkää, vaikka en usein kameraa. Kun aina jossain silmänräpäysten päässä odottaa kuvaksi tallennettava hetki.

      Poista
  3. Hienosti ja viisasti kirjoitettu! Ja kuvat kertovat omaa tarinaansa.

    VastaaPoista
  4. Ihanasti kirjoitit, samansuuntaisesti olen päätynyt ajattelemaan elämänkulusta täällä. Elämä on kaikessa (joskus näennisessä) epätäydellisyydessään uskomattoman mahtavaa, ja kun ajattelee maailmanlaajuisesti sitä, millaisia elämiä ja oloja ja mahdollisuuksia tällä pallolla on, alkaa pyörryttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ja kun nostaa katseensa kohti öistä tähtitaivasta, niin silloin vasta huimaakin...

      Poista
  5. Kohtalokasta.

    Tykkään etenkin tosta Hetkien hauras verkko -ideasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet jälleen mukana skenessä!

      Poista
    2. Kiitos, tärkeä vaikutin oli se kun kehuit mun kirjotuksia kirjamessuilla. Mulla ei myöskään ole normikavereissa ketään kenen kanssa voisin jutella syvemmin kirjoittamisesta, niin kyllähän tällasta jäi kaipaamaan.

      Toi sun uus (?) profiilikuva on kiva.

      Poista
    3. Jes, no hyvä kun uskalsin pyytää encorea :D Ja kiitos, piti vähän apdeitata kuvaa, kun edellinen oli jo pari vuotta vanha :)

      Poista
  6. Kiitos, Vera, kuvista ja sanoista.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!