lauantai 9. helmikuuta 2013

Helvetistä voi tulla paratiisi

Erityisesti vanhaa La Dolce vita -blogiani lukeneet tietävät, että olen pyrkinyt sisäistämään zeniläisen filosofian osaksi elämääni jo vuosien ajan. Miellän zeniläisen asenteen erittäin elämänmyönteiseksi. Se on pyrkimys olla onnellinen siitä, mitä meille on annettu sen sijaan, että miettisimme vain sitä, mikä meiltä puuttuu tai mikä voisi olla toisin.

Ei, en todellakaan väkertänyt 2,5 kilon kakkua itse. Italiassa on enemmän kuin normaalia tilata synttäreille ja muihin juhliin valmis kakku ja muutenkin valmiit tarjoilut. Helpottaa kummasti juhlanjärjestäjän stressiä.
Ennenkaikkea zeniläisyys välttää katkeroitumista. Ei ole rakentavaa haikailla menneen perään tai katua vanhoja valintoja. Zeniläisyys tähdentää nykyhetken tärkeyttä. Ei ole vääriä valintoja, on vain erilaisia valintoja. Jos joku päätös menneisyydessä ei tunnu enää parhaalta mahdolliselta, on turha vatvoa sitä, mitä olisi voinut aikanaan tehdä toisin. Sen sijaan on tärkeää toimia juuri nyt. Juuri tällä hetkellä on mahdollisuus tehdä uusi päätös, kääntää tiettyyn suuntaan mennyt asia uudelle raiteelle. Jos taas asiaan ei voi mitenkään vaikuttaa, sen kanssa voi oppia elämään. Kysymys on omasta asenteesta. Jos opettelet rakastamaan helvettiä, siitä voi tulla paratiisisi.

Tyttäreni täytti neljä vuotta. Me emme ole mitään innokkaita isojen juhlien ystäviä, aiempina vuosina olemme juhlineet synttäreitä järjestämällä illalliset muutamille ystäväperheille, mutta jokaiselle perheelle kerrallaan. Se on mukava tapa tavata ystäviä, ja nautin muutenkin ruoanlaitosta. Tänä vuonna tyttö alkaa kuitenkin ymmärtää jo ihan synttärijuhlien päälle, ja niin halusimme järjestää hänelle "oikeat" kaverisynttärit. Ongelmana oli vain, että minä en ole mikään pullantuoksuinen ihmetäti, joka askartelee paskartelee lapsosille naamiaispuvut omin käsin, leipoo "vuoden kakun" ja viihdyttää lapsia taukoamatta neljä tuntia putkeen ohjelmalla, jonka voisi esittää vaikka Monte Carlon kuninkaallisessa sirkuksessa.


Mutta juhlat tyttäremme oli mielestämme ansainnut. Fakta, joka oli hyväksyttävä. Mietin zeniä ja tulin siihen tulokseen, että on mahdollista astua epämukavuusalueelle ilman totaalista katastrofia, jos asenne vain on oikea.  Minun käsitykseni hauskanpidosta ei tarkoita hermoromahduksen partaalla keikkumista joko lasten viihdyttämisen tai tarjoilun vuoksi. Italiassa on onneksi täysin normaalia hankkia kaikki lastenkutsujen tarjoamiset valmiina. Kotona tarjottavilla aikuisten illallisilla emännät hääräävät keittiössä tuntikaupalla, mutta lasten synttäreiden tarjoilun suhteen päästään vähällä. Kakku tilataan pasticceriasta eli konditoriasta ja pikkusuolaiset leipomosta. Kun vielä valitsimme juhlapaikaksi paikallisen hoplopin, ei tarvinnut edes miettiä lasten viihtyvyyttä tai murehtia, kuinka saada alle kouluikäiset viihtymään useamman tunnin yhdessä ilman tappelemista.


Kun lapsivieraita oli kymmenkunta ja heidät tuoneita aikuisia samanverran, oli myös aikaa rupatella kaikkien vieraiden kanssa. Vedän tietysti kotiinpäin, mutta kaikkein kivointa oli tavata uudelleen italialais-suomalaisia perheitä, joista osaan olimme tutustuneet vasta viime vuoden puolella, osan kanssa olemme leikkineet yhdessä ihan Torinoon muuttomme alkuajoista alkaen. Tarjoilut olivat lapsia silmällä pitäen, mutta toisaalta myös aikuisille oli tarjotta olutta ja kuohuviiniä. Sellainen voi tuntua hassulta suomalaisesta näkökulmasta, mutta Italiassa yksi olut tarkoittaa todellakin vain yhtä olutta ja kuohuviini pientä lasillista kakun kanssa juotavaksi.


Lasten pomppumaa on harvoin aikuisen suosikkipaikkojen listalla. Päinvastoin, monille metelikynnykset ylittävän älämölön täyttämä paikka on suoranainen helvetti. Mutta kun näkee lasten riemun ja osaa nauttia toisen onnellisuudesta, tulee helvetistäkin paratiisi. Introvertti sosiaalisten tilanteiden stressaaja ei juuri nauti kekkereiden järjestämisestä, mutta kun laskee valmistelustressin mahdollisimman matalalle delegoimalla järjestelyt ammattilaisille, on ainakin yksi stressinaihe vähemmän. Ja kun vieraiden määrä pysyy kohtuullisena ja ennen kaikkea vieraat ovat jo entuudestaan miellyttäväksi ja piristäväksi seuraksi todettuja, juhlissa on suorastaan kivaa. Oikeastaan ihanaa, kun näkee lasten odottavan innokkaina kakun leikkaamista. Ja sitten taas juostaan. Ja pompitaan. Ja liu'utaan.

Zen todellakin toimi. Hyväksyin tilanteen ja astuin epämukavuusalueelleni. Jos olisin päättänyt tehdä kaiken vaikeamman kaavan mukaan, olisin pilannut juhlat omalla stressilläni. Mutta kun päätin tehdä asian mahdollisimman helpoksi itselleni, epämukavuusalueestani tuli mukavuusalue. Myönsin kaikille avoimesti olevani täysi aloittelija juhlien järjestämisessä, eikä kukaan tuntunut tuomitsevan, vaikka juhlat eivät ehkä vuoden hohdokkaimpien listalle päässeetkään. Mutta lapsilla oli hauskaa ja aikuisilla ainakin mukavaa, luulisin. Minulla ainakin oli. Oikein zeniläisen mukavaa.

Zeniä ja seesteisyyttä myös teidän viikonloppuunne!

8 kommenttia:

  1. Elämänmyönteinen zen on hyvän kuuloinen. Minulla oli kyllä zen tänään täysin kateissa, oli suursiivouksen aika ja 6-vuotiasta ei huvittanut laittaa leluja takaisin paikoilleen sitten yhtään. Toivottavasti huomenna ollaan taas paremmin tasapainossa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, osanottoni. Meidän zenimme hyväksyy myös uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan: jos tyttö ei auta panemaan tavaroita paikoilleen, hän ei myöskään katso tv:tä jne. :D Mutta mitä tulee siivoamiseen yleensä, niin se on juuri niitä asioita, joissa joudun todella työskentelemäön zenin löytääkseni... ;)

      Poista
    2. Onnea Gretalle! Ihanaa kun sieltä löytyy tuollainen pomppulinnapaikka. Täälä kun nuokin paikat puuttuu tai tulevat vain kyläilemään päiväksi ja sitten katoavat. Kivat synttärit olit Greatalle järjestänyt ja hyvä ette joututunut stressaamaan tai ainakin se pysyi ihan minimissä :D

      Poista
    3. Kiitos, Ciacy! Tuollaiset pysyvät rakenteet ovat kyllä onnenpotku, käymme tuolla usein sunnuntaisin, jos muutakaan ohjelmaa ei ole. Kaikki sujui lopulta oikein lupsakasti, kivaa oli.

      Poista
  2. Hyvä zeniläinen ratkaisu;D
    Muistan että helpoimmat järkkäämäni synttärikutsut pojalle oli sellaiset,jotka vietettiin Mäccärissä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mäkkärijuhlat varmaan tulevat myös joskus ajankohtaisiksi, jos juhlakalu ymmärtää sellaisia pyytää :)

      Poista
  3. Oh, hyvä postaus. Onneksi Suomessakin on jo normaalia järjestää lastenkutsut kodin ulkopuolella ja tilata tarjoilut - ainakin kakku - ammattilaisilta. Minä toisaalta järjestän juhlia mielelläni (vaikka arjessa olen vähän erakko, vaikkakin sosiaalinen erakko), enkä ole kokenut pienten lasten kotijuhliakaan ikinä pahana rasitteena. Ja ainakin meillä on myös ilman muuta aikuisille viiniä tarjolla. Ei ole tullut ikinä edes mieleen, että joku joisi liikaa ja alkaisi käyttäytyä huonosti tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottaa, jos ei tarvitse kokea huonommuutta siitä, ettei tehnytkään kaikkea aivan itse :) Ja voi sinua onnellista, jos kuitenkin kutsujen järjestäminen luonnistuu. Ehkä sekin on lähinnä itsetuntokysymys, ehkä minäkään en enää epäröi, jos nyt harjoittelen ahkerasti..? Ja huojentavaa kuulla myös, ettei meidän alkoholitarjoilut aiheuta sen kummempia kulmien kohotteluja rappiolla olevista vanhemmista :D Jotenkin näinä aikoina sitä tulee ylivarovaiseksi kaiken suhteen, kun koskaan ei tiedä mistä asiasta syntyy kauhea polemiikki internetissä. Tai ainakin itselleni jotkut kalabaliikit ovat tulleet ihan yllätyksenä.

      Poista

Kiva kun kävit!