perjantai 22. helmikuuta 2013

Halu parant(u)aa

Pitkästä aikaa olen kuumeessa. Ja nuhassa. Yskä sen sijaan ei ole uusi vieras. Pitäisi maata sängyssä, mutta siitä ei tykkää selkä. Niinpä editoin pikku kakkosta. Katselin myös aikani kuluksi kuvia kymmenen päivän takaiselta kävelyltä Aostassa.


Appivanhemmat asuvat Italian pienimmässä maakunnassa, Valle d'Aostassa. Siis Alpeilla Italian ja Ranskan rajalla. Kyllähän Valle d'Aosta sivuaa myös Sveitsin rajaa. Käymme usein appivanhempien luona vierailelssamme myös maakunnan pääkaupungissa, Aostassa. Aostaa kutsutaan Alppien Roomaksi. Se on saanut nimensä keisari Augustinukselta, alunperin nimi oli Augusta Praetoria. Jotkut väittävät sen perustetun kaupungiksi 3000 eläköityneelle pretoriaanille, eli Rooman armeijan jalkaväen sotilaalle.

Tänään Piemonte on lumen peitossa, mutta siitä ei ole paljon iloa minulle ja tytölle, jotka hengittelemme Italiassa suositulla aerosolilla eli höyryhengityslaitteella limaa irrottavia kaasuja.


Editoin siis paraikaa pikku kakkosta. Olenko muistanut kertoa, että sillä on nimikin? Kosto ikuisessa kaupungissa. Näillä näkymin sen pitäisi ilmestyä kesäkuun 6. päivä, mutta aikataulu saattaa vielä aikaistuakin. Pikku kakkosen kehittyminen ideasta valmista lähenteleväksi tekstiksi on ollut sujuvampaa kuin esikoisen kanssa. Minut valtaa välillä kauhistuttava epäily, että olisin jopa kehittynyt tässä välillä kirjoittajana. Pois moiset illuusiot, hus hus. Sellaisesta tunteesta ei ole kirjailijalle kuin haittaa, sehän taittaa terän kehittymisen janolta.


Kirjailijalla pitää olla koko ajan parantamisen nälkä. Minä olen lukenut aika lailla kaikki arviot, joita esikoisesta on kirjoitettu. Olen tutkiskellut myös kaikkea muuta palautetta sisimmässäni. Kustannustoimittajan näkemys on aina tärkein heijastuspinta, mutta myös lukijoiden palautteessa olen saanut peilata omia näkemyksiäni sekä dekkareista yleensä että omasta kirjoittamisestani. Rakentavasta palautteesta on siis ihan käytännön hyötyä. Poimin konkreettiseksi esimerkiksi palautetteen, jota muutamat ovat antaneet KSV:n laajasta henkilögalleriasta. Jotkut ovat siitä nauttineet, mutta varsinkin alussa osa lukijoista on mennyt henkilöissä sekaisin. Itse nautin sekä henkilöiden keksimisestä että heihin tutustumisesta muiden kirjoja lukiessani. Mutta ei palvele ketään lukijaparan hämääntyminen liian monen henkilöhahmon keskellä. Niinpä rakensin pikku kakkosen henkilögallerian tietoisesti hiukan suppeammaksi. En liian pieneksi, koska se olisi oman makuni vastaista. Mutta sen verran, että esikoisen alussa hetkeksi eksynyt koelukija ei tällä kertaa kärsinyt lainkaan samasta vaivasta.



Käytännössä homma toimii siis niin kuin kaikessa muussakin palautteessa, jota saamme elämässämme: jos ulkoatulevat näkemykset osuvat yksiin omien kanssa edes piilotajuisella tasolla, niin niitä ei ainoastaan harkita, vaan ne muistetaan panna käytäntöön. Silloin kuin yksittäisen lukijan maku, mielipide ja näkemys ei sen sijaan vastaa edes piilotajuisesti kirjailijan omia, niistä kiitetään kohteliaasti ja toisen vaivannäköä aidosti arvostaen, mutta mitään konkreettista vaikutusta niillä ei ole kirjoittamiseen. Siis ihan sama juttu kuin lastenkasvatuksessa: luimme sitten lastenkasvatusoppaita, kolumneja tai kuuntelemme kavereidemme mielipiteitä, poimimme neuvoista lopulta vain ne, jotka joka tapauksessa käyvät yksiin ennakkokäsitystemme kanssa. Tämän on aikoinaan todennut Bruno Bettelheim, ja omien kokemuksieni perusteella olen aivan samaa mieltä. Tässä myös yksi selitys sille, miksi kaverimme jatkuvasti kyselevät meiltä neuvoja mitä erilaisimpiin asioihin, mutta tekevät lopulta kuitenkin vain oman päänsä mukaan. Turhauttavaa, mutta ymmärrettävää, jos miettii Bettelheimin sedän näkemystä asiasta. Loogistakin tämä on. Eihän siitä tulisi mitään, jos kirjailija/vanhempi ottaisi onkeensa joka ainoasta mahdollisesta neuvosta tai mielipiteestä. Tuloksena olisi sillisalaattia sekä lapsen että kirjan kohdalla.


 Myös kehut vahvistavat kirjailijan näkemystä, ja ovat siksi kritiikin kanssa yhtä tärkeitä oman äänen kehittämisessä eteenpäin. Ilman kirjailijuuteen liittyvää itseluottamusta kirjailijan energia kuluu puolustautumiseen. Kun palautteessa on ollut myös paljon positiivista, on kritiikkiinkin helpompi suhtautua objektiivisesti. Sen uskaltaa ottaa huomioon, kun ei tarvitse asettua piikit pystyssä puolustuskannalle.



Joka tapauksessa editointia on ollut vähemmän kuin esikoisen kanssa. Ensimmäisen, lähinnä rakennetta koskevan tarkastelukierroksen jälkeen on jo meneillään line editing. Ensin kustannustoimittaja on punninnut käsikirjoitusta sana sanalta ja merkinnyt huomionsa papereihin lyijykynällä. Nyt on minun vuoroni ottaa huomioista kaikki irti. Pilkut ja sisennykset paikoilleen siinä missä liian runolliset lauseetkin. Joo, tämä on yhä vain mielestäni kirjoittamisen tylsin vaihe. Sormet syyhyävät päästä jatkamaan kolmatta Ariannaa. Juonikuvio pyörii päässä aina, kun annan sille luvan, ja tekstiäkin on jo syntynyt, osa jo viime vuoden puolella. Mutta ensin pikku kakkonen julkaisukuntoon. Mamman vauveli. Vielä vaipoissa, mutta kesäkuuhun mennessä jo itsenäinen pikku ihmi  dekkari.

18 kommenttia:

  1. Pikku kakkosen nimi on erinomainen! Odotan kirjaa innolla. :)

    Ihania kuvia, mieli karkaa pakostakin Pohjois-Italiaan. Parane pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja piristävästä kommentista, se tuli juuri oikeaan aikaan nenän niistämisen ja yskänkohtauksen väliin <3

      Poista
  2. Innolla odotan minäkin kakkosta. Sain juuri luettua ensimmäisen kirjasi, ja pidin siitä todella paljon! Kaikki kirjassa toimi minusta tosi hyvin, ja ympäristön kuvauksistasi todella huomaa että tiedät mistä kirjoitat. Täydellistä arjesta irroittautumista, kiitos siitä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Hannah sinullekin ihanasta kommentista <3 Et arvaakaan, kuinka se motivoi jatkamaan pilkkujen viilausta, vaikka monesti tämä kirjoitusvaihe tuntuu kivireen vetämiseltä :)

      Poista
  3. Kaunis kierros Aostassa:)
    En ole vielä lukenut ensimmäistäsi mutta tarkoitus on ostaa se sitten Suomessa ja totta kai aion myös lukea kakkosesi;hyvä nimi!
    Ja paranemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuume on nyt 38,5 astetta, että ehkä se saa viruksen taantumaan :)

      Poista
  4. Tulevan kirjan nimi vaikuttaa hyvin houkuttelevalta, oikein odotan sen lukemista. :)

    Ihana kuvakierros muuten! Tykkään aina katsella kuvia uusista paikoista ja etenkin ulkomailta, kun itse olen käynyt oikein Ruotsissa saakka. :-D Aostassa näyttää olevan jo jotenkin niin keväistä, että sitä alkaa kaivata tännekin vielä entistä enemmän. (meneekö siellä edes vuodenajat samoin kuin täällä? Avuttomuus maantiedossa piinaa jälleen. :D)

    Niin ja vielä: pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että myös virtuaalimatkailusta on iloa. Onhan Piemontessa yleensä kevät muutaman kuukauden edellä, mutta Valle d'Aostassa ilmasto hyvin samankaltainen kuin Etelä-Suomessa.

      Ja kiitos, toipumista odotellessa...

      Poista
  5. Kun luin tuon ekan kappaleen, jossa kerroit, että editoit pikku kakkosta, ajattelin, että mitä ihmettä, oletko päättänyt tuoda Italiaan Suomen Pikku Kakkosen, siis sen lastenohjelman :-).

    En olekaan tainnut muistaa kertoa, että viime Italian reissulla kävin Tolfassa, kirjasi innoittamana:-) Ja pakko myöntää, että oli kuin olisin ollut paikassa ennenkin. Koomisinta oli se, että kun olimme lounaalla eräässä ravintolassa, tuli sinne miesjoukko ja eräs ystävistäni tiesi kertoa, että yksi heistä oli paikallinen pormestari. Muo alkoi ihan naurattaa, kun muistui niin elävästi mieleen kaikki kirjoittamasi:-) Mies varmaan ihmetteli, miksi tuijottelin häntä vähän väliä:-)

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herttileijaa, ei, tuo tieto tolfasa oli ihan uusi <3 Oi kun mahtava kuulla, että olet päässyt sielläkin käymään. Hassua muuten, että kun aloin kirjoittaa KSV:tä, pormestari oli ihan erilainen. Tein KSV:n pormestarista siis tarkoituksella erilaisen. Paha vain, että sittemmin pormestari on vaihtunut, ja pelkään koko ajan, hän muistuttaa vahingossa minun keksimääni :D

      Kiitos, eikähön tämä tästä :)

      Poista
  6. Hienoa että kakkonen on edennyt näin nopeasti jo julkaisuvaiheeseen! Odotan siis ensi kesäksi mukavaa lukemista :) Hienoja maisemia Aostasta, minulta puuttuu vielä kokonaan sen Italian kulman tuntemus. Terkkuja ja paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tosiaan, itseäkin välillä hengästyttää, kuinka nopeasti asiat välillä etenevät!

      Halit Ranskaan!

      Poista
  7. Paranemista sinne! Toivottavasti tauti antaa sinun nukkua - kipeänä on tuplasti kurjempaa, jos yskä pitää hereillä, tai nenän niistäminen. Ja pikku kakkosen nimi on minustakin hyvä! Kesäkuuta odotellessa :). Eikös Cervinia ole jossain tuolla Valle d'Aostan perukoilla? Siellä olen käynyt. Maisemat ihania ja ruoka ihan yhtä ihanaa :). Paranemistsempit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo nukkuminenhan se vaikeinta tässä on. Mutta otan ihan armotta iltaisin nenän limakavojen turvotusta vähentävää lääkettä ja jos yskä ei anna periksi, niin myös yskänärsytystä rauhoittavia pastilleja. Päivällä sitten pyrin selviämään ilman yhtään mitään.

      Ja kyllä Cervinia on nimenomaan Valle d'Aostassa, siellä on tosiaan hyvin kaunista ja upeat rinteet, jos laskettelusta tykkää :)

      Poista
  8. Kauniita kuvia ja tosi mielenkiintoista pohdintaa palautteen vaikutuksesta kirjoittamiseen. Olen itsekin sitä miettinyt kun julkaisupäivä ja mahdolliset kritiikit lähestyy. Jotkut ei kuulemma lue ollenkaan kirjoistaan kirjoitettuja arvioita. Se tuntuis vähän hassulta, erityisesti jos tekee useamman kirjan sarjaa, kuten sinä. Sulla on mukava lukijoita arvostava, jalat maassa -suhtautuminen palautteeseen. Tsemppiä editointivaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän Camilla Läckbergin periaatetta todella järkevänä juuri tällaisen realistisen sarjadekkaristin näkökulmasta. Hän on kertonut lukevansa kirjansa sen ilmestyttyä vielä kertaalleen kriittisin silmin (ilmeisesti kritiikin avaamin silmin?) ja ottavansa kritiikistä ja heikkouksista opikseen niin, että kykenee parantamaan sitten seuraavassa kirjassa. Samanlainen halu kehittyä aina vain paremmaksi on itselläni. Hurjasti tsemppiä arvioiden odotteluun. Jokainen arvio on kuitenkin yhden henkilön henkilökohtainen näkemys, se kannattaa muistaa. Kuten myös se, että jos iso osa lukijoista näyttää lähettävän tietynlaista viestiä, niin silloin kannattaa ainakin harkita, olisiko viestissä vinha perä: pätee sekä kehuihin että kriittisempään näkemykseen! :)

      Poista

Kiva kun kävit!