maanantai 4. helmikuuta 2013

Ainutlaatuisuus

Vietin lukuvuonna 2005-2006 paljon aikaa Suomessa. Tarkoitus oli saada edes toinen Helsingin Yliopistossa aloitetuista maisterintutkinnoista loppuun. Kolmannenhan olen aloittanut Rooman La Sapienzassa.


Kahdeksan Italiassa vietetyn vuoden jälkeen välivuosi Suomessa teki hyvää. Näki hiukan objektiivisemmin kummankin maan hyvät ja huonot puolet. Oli myös tärkeää huomata, että joustava luonne sopeutuu ihan minne tahansa. Oli kiva myös esitellä miehelle hiukan Helsinkiä, vaikka hän pääsikin vain pikapyrähdyksille. Lopulta kahden maan välillä reissaaminen kävikin liian rankaksi ja luovuin suomalaisesta tutkinnosta. Eipä silti, vielä siitä italialaisestakin puuttuu tentti ja gradu. Siinä minulle projektia eläkepäiville.


Opintojen ohella opetin italiaa Hyvinkään kansalaisopistossa. Kokemus oli hurjan antoisa. Motivoituneita aikuisoppilaita oli mukava opettaa. Lisäksi opettaminen tuntui mielekkäältä, kun opiskelin kerran pääaineenani italialaista filologiaa. Kurssin päättyessä ja meikäläisen päätettyä palata takaisin Italiaan sain oppilailta lahjaksi itsetehtyjä astioita, joihin ihastuin suinpäin.


Lahjaksi saamani astiat ovat kaikkia Arabian sinänsä kauniita astiastojani viehättävämpiä. Jokainen astia on uniikki. Yksikään ei ole tarkalleen saman muotoinen. Jokaisen väritys on erilainen. Pinnoilla näkyy paljon epätasaisuutta ja värissä epäpuhtauksia. Siis ainutlaatuisia. Ei ole virheitä, on vain erilaisuutta. Joku on muovaillut ja maalannut ne käsin. Ajatellut itseään ja elämäänsä niitä tehdessään. Välittänyt muotoon ja väriin jotain itsestään.

Ainutlaatuisia, niin kuin mekin. Miksi pyrkiä anonyymiin täydellisyyteen, kun säröistä ja tahroista muodostuu paljon rikkaampi kokonaisuus? Japanilaisilla on kintsugi (kintsukuroi). Siinä särkynyt astia korjataan entistä kauniimmaksi kultapölyllä värjätyllä lakalla (?). Mitä enemmän säröjä, sitä arvokkaampi astia.

Ihminen löytää kultapölyn itsestään, eikä tarvitse ketään muuta liimaamaan paljoa yhteen. Vaikka toisen ihmisen lämpö ja hellyys saattavatkin helpottaa työtä.

Kultapölyä ja ainutlaatuisen kauniita säröjä viikkoonne.

14 kommenttia:

  1. Oi miten kaunista! Ihanaa tekstiä näin ankeana maanantaina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilonhetkiä alkuviikon ankeutta särkemään! <3

      Poista
  2. Vera, juuri tällaisia astioita olen kaivannut jo pitkään. Nythän tehdään ainakin yhtä sarjaa. joka 'näyttää käsintehdyltä', mutta oikeasti käsintehty on aina käsintehty.

    Täydellisyys ja sen tavoittelu on syvältä. Minulta on mennyt puoli elämää yrittäessäni kadottaa itsestäni perfiktionistin ja suorittajan.

    Tuo väriyhdistelmäkin natsaa makuuni...oi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama minulla, Leena. Pitää muistuttaa itselleen säännöllisesti, että täydellisyys on pelkkä harha ja kaiken lisäksi vielä tylsä sellainen ;)

      Tiedätkö, ajattelin nimenomaan sinua, kun kuvasin kulhoa... jostain syystä arvasin... :)

      Poista
  3. Epätäydellisyys on hyvin kaunista niin astioissa kuin ihmisissäkin. Kiitos ihanasta tekstistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän ajatuksen hyväksyminen helpottaa suunnattomasti elämää. Ja kiitos <3

      Poista
  4. Kolme viimeistä kappaletta olivat uskomattoman kauniisti kirjoitettu. Voi kun muistaisi tuon kultapölyn kun tuntuu, että palat ovat irti ja asiat huonosti. "Mitä enemmän säröjä, sitä arvokkaampi" - tuon turvin uskaltaa elääkin!

    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, silloin kun olo on repaleinen ja viiltoihin koskee, kun sielu on väsynyt ja maailma nurinpäin: silloin nimenomaan tarvitsee eniten kultapölyä. Ja silloin sitä on vaikeinta löytää. Mutta japanilaisetkin harjoittelevat ja harjaantuvat mestareiksi ajan myötä...

      Poista
  5. Voi Vera, ihanat sanasi ovat hunajaa haavolleni! Voi, kunpa tämän kauniin ajatuksen jaksaisi aina muistaa. Säröt ja poikkeamat rikastuttavat - oikeastaan tämä elämä ja evoluutio taitavat aika pitkälti juuri perustua niihin.

    Upeita astioita, tuo sinisen sävy on upea ja värien leikkauskohta suorastaan maaginen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainutlaatuinen, erilainen, erityinen, ihminen...

      Poista
  6. Ihana kirjoitus ja terveellinen asenne, kun niiltä säröiltä ja kolhuilta ei voi elämässä välttyäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä elämä ilman niitä edes olisi elämää. Itse ainakin olen oppinut eniten juuri niistä kolhuista!

      Poista
  7. Oh olet Vera ainutlaatuinen kyllä. Ihana piristyspostaus. Minäkin pidän itsetehdyistä asioista. Lempikulhoni on käsin tehty, kaunis kuin mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainutlaatuiselle Maarialle ainutlaatuiset halit Italiasta <3

      Poista

Kiva kun kävit!