sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pullantuoksuinen psykopaatti

Sain taannoin toisen käsiksen raakaversion valmiiksi. Kustannustoimittajan kommenteilla varustettu versio on nyt postin hallussa. Kun paketti saapuu saapasmaahan, alkaa käsikirjoituksen muokkaaminen julkaisukuntoon. Raakaversion valmistumisen ja editoinnin välissä on kuitenkin siis pieni tauko, jolloin ehdin leikkiä pullantuoksuista äitiä sen sijaan, että tyytyisin tarjoamaan pelkästään Ikean pipareita.

Joulukoristeet kaivettiin esiin Itsenäisyyspäivänä.
 Leivontakeiju löi halolla päähän ja parissa päivässä leivoin Suomesta tuotujen mausteiden avulla pipareita, sacher-kakun, muffinsseja (meillä EI syödä mitään muffineita) joulutorttuja sekä amerikkalaisia suklaa-cookieita. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin pipareiden leipomisesta vastasivat taikinan valmistamista lukuunottamatta siippa sekä Neiti, joka oli suureksi avuksi myös sacher-kakkua leivottaessa: munien kaataminen kulhoon, jauhojen annostelu sekä vatkaaminen ja taikinakulhon rapsiminen ovat loistavaa puuhaa vajaa neljävuotiaalle.

Ikean piparielementeistä koottu tönö symboloi täydellistä hienomotoristen taitojen puutettani

Onneksi lapsi ei ole visuaalisesti vaativa tapaus. Jos olisi, olisin pahassa pulassa. Minähän olen kuuluisia keskellä kämmentä kasvavasta poropeukalostani. Siis ihan oikeasti, edes tikku-ukkoni eivät näytä tikku-ukoilta, vaan kalanruodoilta. Kun joskus koulaikoina jouduin neulomaan villasukat, ne muistuttivat enemmän muotopuolia pipoja. Leivonnaiseni ovat objektiivisesti arvioituina ihan helkutin herkullisia, mutta saamerin surkean näköisiä. Käteni ja aivojeni välillä on jonkinlainen oikosulku, enkä vain saa sormia toimimaan niin kuin olisi tarkoitus. Se ei kuitenkaan vähennä leipomisesta nauttimista, huom! Ja Sacher-kakut ovat yleensä suunnilleen syötävän näköisiäkin. Leipominen on vielä rentouttavampaa touhua kuin ruoanlaitto.

Ruoanlaittohan on minulle yksi inspiroivimmista hetkistä, mitä kirjoittamiseen ja juonen suunnitteluun tulee. Nyt huomasin myös leipomisen toimivan oivana keinona miettiä henkilöhahmoja ja heidän elämänkertaansa. Tämä vaihe kirjoittamisessa on kiusallinen, sillä yksi käsis odottaa siis yhä editointia, mutta mieleen tuppaa jo elementtejä uudesta käsiksestä. Kolmaskin käsis on jo nimittäin alulla, siitä on viitisenkymmentä liuskaa jo kirjoitettunakin.

Vähän punaista lisäämään joulutunnelmaa.
Niinpä huomasin miettiväni psykopaattisen persoonallisuuden ilmenemistä samalla, kun vatkasin valkuaisia vaahdoksi. Suklaan sulaessa mietteisiin sekoittui lisää väkivaltaan liittyviä ajatuksia. Siinä vaiheessa, kun vatkasin sokeria ja huoneenlämpöistä voita vaahdoksi, mieleen juolahti kyllä tietty ristiriita leipomisen ja psykopaattiin samastumisen välillä. Psykopaateillahan on normaalia ihmistä huonompi hajuaisti, joten suklaasokeriset tuoksut alkoivat hetken kuluttua häiritä ajatuksia, ja oli pakko siirtää pohdinnat miellyttävämpiin henkilöhahmoihin.


Joulukoristeita hankimme ulkosuomalaisille uskolliseen tapaan Ikeasta. Vaikka olipa vanhoja, Suomestakin roudattuja koristeitakin laatikollinen kellarissa jemmassa. Meillä ei siis askarrella joulukoristeita itse. Jos yrittäisin, meillä todennäköisesti juhlittaisiin joulunä Pääsiäistä tai jotain Mämmikourien paskartelu-partya. Mutta toisaalta, eivät kaikki käsistään kätevät kykene samastumaan psykopaatteihin, niin että olen kai vielä voiton puolella, mitä kykyjen jakautumiseen tulee? (huomaa hienoinen itseironia, joka on lahja sekin).

Joulukuisia maisemia Alppien juurella

Rentoa ja pullantuoksuista, vähäpsykopaattista pikkujouluaikaa niin askartelijoille kuin meille vähemmän käteville tontuille.

14 kommenttia:

  1. Haha, mäkin syön ehdottomasti MUFFINSSEJA, en mitään muffineja! Sen sijaan ne esim. Laduréen kauppaamat sokerileivonnaiset ovat ehdottomasti macaroneja, eivät mitään macaronsseja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, muffinssi-koulukunta jyrää! :D Macaron-leivonnainen taas on hankalampi tapaus, kun en ole niistä juuri suomeksi puhunut :)

      Poista
  2. Mikää ihana otsikko!

    Kuule: Heti kun pystyt lue kirja Pöytiin ja vuoteisiin, niin saat tuta, mitä kaikkea ruanvalmistukseen ja etenkin suklaaseen voi liittyä.

    Kaipaan niin siitä tehtyä filmia eli Suklaata iholla (Aqua para chocolate). Kun vain saisin sen suomalaisilla teksteillä, en osaa yhtään espanjaa. Elämäni paras elokuva!

    Leipominen on syvältä, joten minä vain niitä tiikerikakkuja, R. leipoo meillä. Minä laitan koko ajan ruokaa tai ellen sitä tee, suunnittelen sitä. Mikään ei voita kirjaa, jossa on ruoanlaittoa ja myös resepti! Yhdessä Bo Carpelanin kirjassa on täydellinen lammaspata ja vielä minä senkin valmistan...

    Kaikki psykopatia on dekkarille bonusta;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa erittäin hyvältä ja houkuttelevalta sekä kirja että filmi ;)

      Psykopatia on olennainen osa seuraavaa dekkaria, mutta olen jo pyytänyt kustannustoimittajaa arvioimaan, meneekö meno välillä liiankin rankaksi, haluan kuitenkin kirjoittaa hyvänmielenkirjan enkä mitään ahdistavaa yhteiskunnallista analyysia syrjäytyneistä, ne luettakoon ruotsalaisten tuottamina ;) Mutta sisäinen psykopaattini tosiaan pääsi tässä taannoin valloilleen, heh heh :D

      Poista
  3. Psykopaatit kiinnostavat myös minua. Ei niin, että välttämättä haluaisin tutustua, mutta voin lukea kirjoja niistä ja katsoa dokkareita. Äskettäin huomasin Ylen sivuilla jutun, että psykopaatit eivät kykene tunnistamaan juuri mitään perushajuja, kuten appelsiini, kahvi tai nahka. Mielenkiintoista! Psykopaatteihin samastuminen on kieltämättä haastavaa. Itseäni en sentään pidä tunnekylmänä psykopaattina eikä kukaan ole sellaista koskaan väittänyt.

    Ylen sivuilla oli juttu myös istumisen vaarallisuudesta. Sehän koskettaa tietysti erityisesti kirjailijoita ja bloggaajia! Jutussa ei vain suositeltu mitään ratkaisua ongelmaan. Ehkä pitäisi muistaa nousta ylös säännöllisin väliajoin tai sitten pitäisi ehkä opetella kirjoittamaan seisoessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ovat aina kiinnostaneet kaikki psyyken häiriöt ja ns. normaaliskaalaankin luettavat psykologiset ilmiöt, sosiaalipsykologian opiskelu oli yhtä oivaltavaa nyökyttelyä, kun kaikki luennoilla ja kirjoissa esiin tullut oli niin selkeästi nähtävissä oikeassa elämässä. Tuo hajuaisti-uutinen oli aikoinaan helpotus, minulla on liiankin herkkä hajuaisti, joten vaikka mitä muita ongelmia olisi, niin psykopatia ei ainakaan vaikuta todennäköiseltä :D

      Ja kyllä, istuminen on yhtä myrkkyä selälle. Meillä on nyt fysioterapeutin kanssa sopimus, että nousen ainakin puolen tunnin välein ylös, kävelen viitisen minuuttia ja usein myös venyttelen, varsinkin yläselkää, vaikka myös alaselän venyttely on ihan välttämätöntä päivän mittaan. Enkä enää jämähdä liikkumattomuuteen, vaan vähintään tunnin kävelylenkki on pakollinen osa ohjelmaa :)

      Poista
  4. Sainpas päivän naurut, loistavaa sanankäyttöä kerrassaan! :D Ja itseironia on "huumorimuotona" aivan loistava, käytänpä sitä itsekin usein. :D

    Minua itseäni psykopatia on aiheena aina hieman kammottanut ja jotenkin ehkä jopa ahdistanut. Jotenkin on niin kamalaa, jos johonkin ihmiseen ei kerta kaikkiaan saa minkäänlaista "otetta". Ja ehkä olen katsonut liikaa poliisisarjoja tv:stä, mutta psykopaateista mieleen tulee vain ennennäkemätön raakuus ja tunneköyhyys. Hyhhyi. Aihe voisi sinänsä olla mielenkiintoinen, mutta tuo median värittämä kuva ei oikein houkuttele. Ehkä en edes kunnolla osaa määritellä psykopaattia, katsoin äsken wikipediasta... ':D Ehkä seuraava dekkarisi opettaa minulle jotakin uutta aiheesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan tällaiset aiheet aina vähän ahdistavia. Itse asiassa puhdas psykopaattinen persoonallisuus voi henkilöhahmona olla turhankin yksioikoinen, kun taas tietyt psykopatian kanssa yhteiset piirteet tekevät ns. normaaleista ihmisistä kiinnostavampia :)

      Poista
  5. Hih,nauratti tuo otsikko! Onnea vaan siitä ,että toinen kirja on purkissa! Mun täytyy leipoa torstaiksi monta joulutorttua,kun kirjastolla pidetään itsenäisyyspäiväjuhlat,vähän jälkijunassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aivan vielä ei ole purkissa, vaan nyt alkaa se varsinainen raataminen eli pilkun viilaus ;) Hyvää Itsenäisyyspäiväjuhlaa!

      Poista
  6. Hee, teillä on samanlainen jakkara (joulukuusen vieressä) kuin meillä!!

    Olipa olennaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähintään yhtä olennaista kuin mikä tahansa muukin asia blogissani :D Minä muuten salakuljetin ihan itse tuon kamelinsatulan, kun lentoemäntänä kävin Kairossa. Mulla oli tapana käydä aina sukissa tinkimässä ja ostelemassa kaikenlaisra tooosi hyödyllistä. ;)

      Poista
  7. Oletpa ollut ahkera kirjatyöskentelysi kanssa! Onnea sille! Olet pullasi ja tuoksusi ansainnut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunokainen. Ja kyllä mies ja lapsikin on pullantuoksun ansainnut, sen verran "poissaoleva" olen tainnut viime kuukaudet olla...

      Poista

Kiva kun kävit!