keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulunviettoa Italiassa

Ulkosuomalaisuus on yhtä tasapainottelua. Kulttuuriakrobatiassakin auttaa positiivinen asenne. Yritän aktiivisesti unohtaa negatiiviset puolet niin synnyin- kuin asuinmaastakin ja nauttia niistä myönteisistä. Esim. se, että jouluna ei kykene repeämään kahteen maahan, on paitsi realiteetti, myös rikkaus. Viime vuonna vietimme ihanan joulun Suomessa, tänä vuonna oli sitten saapasmaan vuoro. Ensi vuonna taas toivon mukaan Suomeen.

Kuvien laatu on iphonella mitä on, mutta livenä liikkuva seimi on todella hieno.


Sen sijaan, että nyyhkisi Varpunen jouluaamuna -biisin tahdissa lumen puutetta Italiassa, voi ajatella toisen maan joulutapojen olevan kiinnostava lisä omiin vanhoihin perinteisiin. Ja oikein viisas voi lluoda ihan omia perinteitä. Me olemme Italian jouluina järjestäneet pikkujouluillallisen lapsen kummisedän perheen kanssa pari päivää ennen joulua, ja niin teimme tänäkin vuonna.


Joulua ennen vietin pari päivää käytännössä kyökin puolella. Erityisesti Sacher-kakku on sellainen jouluperinne, jonka olen valmistanut varmaan joka joulu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Myös kummisedän perhe ja appivanhemmat osaavat jo odottaa omaa kakkuaan joululahjaksi. Minusta leipominen on rentouttavaa, kuuntelen musiikkia ja juonittelen dekkarin henkilöiden päänmenoksi. Milloin en seurustele lapsen kanssa, koska pari kk vajaa 4-vuotias (nykyään vajaa n-ikäisestä tulee vain se Fingerpori-strippi mieleen...) tykkää jo osallistua leipomiseen ja ihmettelee, kun äiti taikoo munanvalkuaisista kovaa vaahtoa, joka uhmaa maagisesti painovoimaa.


Jouluaatto on monille italialaisille normaali työpäivä. Kaupat menevät kiinni vasta seitsemän, kahdeksan aikoihin illalla. Joulunvietto alkaa vasta myöhäisellä aattoillan aterialla, jolloin tarjotaan perinteisesti kalapohjainen ateria. Mies oli poikkeuksellisesti kotona sekä aattona että joulupäivänä, joten me kävimme aattoiltana ihailemassa kylämme hienointa seimeä, johon on kuvattu konainen alppikylä.

 Iso osa hahmoista on mekaanisia, eli liikkuu. Seimi elää yhden "vuorokauden" eli yhteensä muutaman minuutin kestävän kierroksen ajan. Päivä taittuu aamusta iltaan ja yöhön, jolloin joulutähti eli italialaisittain komeetta-tähti lentää taivaan poikki ja ehtiipä yön aikana sataa luntakin. Sitten koittaa taas aamu, ja kylän ihmiset ryhtyvät erilaisiin toimiin lehmän lypsämisestä puunhakkuuseen. Seimen takana on ollut vuosikausien työ, ja ihmiset toljottavat sitä suu auki. Neitikin halusi tuijottaa sitä monen "päivän" ajan.

Kun tulimme kotiin seimeä ihailemasta, mies meni käymään kellarissa. Ja kas kummaa, juuri, kun isä oli poissa, tuli käymään pukki. Italiassa ei ole tapana, että lapset näkisivät joulupukkia. Vanha valkoparta vieraileekin yön aikana, ja jättää lahjat kuusen alle, josta ne sitten löytyvät jouluaamuna. Usein pukille jätetään maitoa ja keksejä tai grappahörppy odottamaan öistä vierailua. Ottaen huomioon, että neiti pelkäsi pukkia ja purskahti hysteeriseen itkuun tämän pelkästään kuulleessaan saattaa olla, että unohdamme suomalaisen vierailuperinteen ja tästä lähtien pukki käy meilläkin vasta yöllä.

Anoppilan vieressä sijaitseva antiikin Rooman aikainen silta on rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskun alusta. Sitä pitkin tallustivat siis Roomasta Galliaan ja pohjoisempaankin matkalla olleet roomalaiset sotilaat, tie pohjoiseen kun kävi Valle d'Aostan ja Alppien halki.


Joulupäivä on siis se varsinainen juhlapäivä Italiassa. Sanonnan "A Natale con i tuoi, a Pasqua con chi vuoi"  mukaan joulu on vietettävä perhepiirissä, kun taas pääsiäisen voi viettää kenen kanssa vain haluaa. Kuitenkin monet leipomot ja baarit ovat auki vielä joulupäivänäkin. Me olemme perinteisesti menneet joulunpyhien tärkeimmälle aterialle eli joulupäivän lounaalle appivanhempien luo. Lounas on italialaisittain älyttömän runsas. Emilialainen perinne tarjota eturuokana joko bolognalaisia tortellineja tai parmalaisia cappelletteja (kumpikin lihalla täytettyjä pieniä tuorepastanyyttejä) levisi 1900-luvulla koko maahan. Parmalainen anoppi tietenkin tarjosi meille cappelletteja kukosta keitetyssä liemessä, pääruoaksi oli kukkopaistia sekä vasikanlihpaistia, alkupaloina itseleivottua pitsaa. Lisäksi tietenkin höysteenä kasviksia, perunoita, salaattia sekä juustoja ja leikkeleitä.

Joulupäivänä oli sumuista, eikä Alppeja juuri näkynyt, hyvä jos näkyi anoppilan läheisyydessä sijaitsevan linnan hahmo.


Jouluisia makeita herkkuja riittää Italiassa. Monet suomalaiset tuntevat jo italialaiset joulukakut, joista yleisimpiä ovat panettone ja pandoro. Näitä kakkuja ei muuten leivota kotona, vaan ne ostetaan valmiina. Ylipäätään Italiassa leivontaperinne ei ole yhtä yleinen kuin Suomessa, vaan kakut ja muut makeat leivonnaiset on tapana ostaa valmiina. Joulukakkujen lisäksi on tapana syödä Toscanasta alunperin olevaa panfortea, lituskaista, makeaa leipästä, jossa on kuivattuja hedelmiä sekä torronea, joka on sokerista ja pähkinöistä tai manteleista tehtyä, kovetettua "tahnaa". Suklaa, pähkinät ja taatelit sun mut kuivatut hedelmät kuuluvat myös jouluun. Ja meillä tietenkin myös se sacher-kakku, joulutortut, piparit ja pullat.

Alpeilla ollaan totuttu veistämään puuta. Tämä puuveistos on anoppilan vieresä sijaitsevassa leikkipuistossa.

Ihan mielenkiinnosta punnitsin itseni joulupäivä jälkeen, ja näemmä vain kilo tullut lisää. Ihme, kun varmaan kaksi kiloa tuli syötyä :D Mitään en kadu! Mutta meninpä kuitenkin Tapaninpäivän kunniaksi hölkkälenkille.

Tapaninpäivänä oli ihastuttavan sumuista.

Täällä on ollut varsin sumuista viime päivinä.

Mielikuvitus lähtee liikkeelle näissä maisemissa


Aika goottisia lenkkimaisemia minulla tänään, vai mitä? Puuttui vain nummilta kuuluva, selkäpiitä karmiva ulvonta, ja kauhutarina olisi ollut valmis.

Aurinkoista loppuvuotta kaikille!

9 kommenttia:

  1. Mahtavat maisemat, varsinkin tuo viimeinen kuva on hyvinkin hyytävä!

    VastaaPoista
  2. Baskervillen koira tulee mieleen noista lenkkikuvista.
    Selka taitaa olla hyvassa kunnossa jos holkka sujuu, kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Baskervilleä minäkin ajattelin. Ja kyllä, selkä on nyt taas "huippukonnossa". No, hölkkä on viirun verran nopeampaa kuin minun kävelytahtini, ei siis todellakaan juoksua, mutta siltikin :D Yritän nyt tsempata ja muistaa, mitä liikkumattomuus tuo tullessaan!

      Poista
  3. Mielenkiintoista kuulla joulunvietosta italialaiseen tapaan! :)

    Kääk, mulle on tullut syksyn aikan 4 (!) kiloa lisää -tosin olen täydellisessä liikuntakiellossa vieläkin :/ Täytyy ilmeisesti alkaa säännöstellä aterioita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä tässä syksyssä on ollut, kun kremppaa riittää ja kilot vain kertyvät...? ;)Toivottavasti pääset pian liikkumaan!

      Poista
  4. Sumuiset maisemat ovat kyllä kiehtovia! Aika erilaista joulunviettoa kuin meillä täällä kammottavassa pakkasessa. Joka onneksi on jo vähän väistynyt. :) Ja oli kiinnostava kuulla italialaisesta joulunvietosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sumu ja usva todellakin kutkuttavat mielikuvitusta, usein tuli Tolfassakin asuessa jonkinlainen satumaa mieleen, kun katsoi usvaan peittyviä kukkuloita, otin niistä kuvankin tuohon yläbanneriin!

      Poista
  5. Kivsku oli lukea italaialaisesta joulunvietosta sunkin kantilta :)
    Mä tykkään sekoitella kulttuureja jouluna, ja miksei muinakin juhlina .. Esim. suomalaiset jouluruoat ovat monelta osalta erilaiset kuin ruotsissa tai tanskassa - taitaa olla rakkaan itänaapurimme perinteitä ;)

    Suomessa oltiin tämä joulu, mutta tuotiin mukanamme vähän sveitsiä (juurikin panettone -kakku! (eli italialaisesta sveitsistä!)), ja tanskaa (risalamande) :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!