tiistai 27. marraskuuta 2012

Paareilta partyilemaan

Tiedättehän tunteen, kun jalat eivät kanna? Kun makaatte sängyssä kykenemättä liikkumaan. Siis ihan oikeasti pystymättä liikkumaan, ette kykene edes kääntymään kyljeltä toiselle. Tiedättehän, kun yritätte nousta pystyyn ja jalat tärisevät ja romahtaisitte alas, jos se romahdus ei sattumoisin aiheuttaisi tunnetta, että selkäranka katkeaa hetkellä millä hyvänsä. Niin, että jos olette jollain ihmeellä hinanneet itsenne ylös, tyydytte seisomaan kylmää hikeä valuen, lähimpään tuoliin tai pöytään tukeutuen ja toivotte joko nuijanukutusta tai ihmettä pelastamaan teidät.

Joo, näissä tunnelmissa odotin viime viikon maanantaina miestä työreissusta. Minulla on ollut välilevyn pullistumia iän kaiken, vaikka magneettikuvaukseen ehdinkin vasta kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran. Liikunnalla olen pitänyt keskivartalon ruodussa niin, että kivut ovat olleet siedettäviä. Minä en juuri esim. iskiaksesta valita, koska se on ollut elämässäni jo niin peruskauraa vuosikausia. Koska pullistumien kanssa oppii siis sietämään myös kipua, tajusin aika pian viime maanantaina, että nyt ei ollut normikivuista kyse. Kodeiinista oli apua kuin ksylitolipastillista, kortisonipiikeillä kraanaveden vaikutus.

Yhden yön sinnittelin sairaanhoitajan piikittämän kortisonin avulla. Seuraavana päivänä kivun aiheuttama lihasspasmi oli edennyt jo siihen vaiheeseen, että pääsin Vihreän Ristin ambulanssikyydillä ortopediseen sairaalaan, jossa vietin yön tarkkailussa. Suoneen työnnettiin monenmoista mömmöä, vihdoin Valiumin ja uuden kipulääkkeen avulla saatiin lihasspasmi laukeamaan ja sen alunperin aiheuttanut kipukin alkoi taintua.

Perinteinen synttäripotretti ja huojentunut olo kirurgikäynnin jälkeen.



Magneettikuvauksessa havaittiin yhden normipullistuman levinneen aika rumasti ympäriinsä, siitä oli syntynyt tämä akuutti kiputila, tulehdus ja minut käytännössä halvaannuttanut lihasspasmi. Eilen tapaamani kirurgi kuitenkin vakuutti, ettei pullistuma paina hermoa vaarallisesti, eikä näin ole tarvetta leikkaukselle. Eli ei muuta kuin fysioterapiaa ja taas ruotuun, mitä liikuntaan tulee. Tämän akuutin kiputulehdus-spasmin syyt ovat moninaiset. Genetiikalle ei voi mitään, mutta se, että olin unohtanut aina aktiivisesti harrastamani liikunnan ja tukilihaksiston vahvistamisen on anteeksiantamatonta minun ikäiselleni.

Niinpä, täytin nimittäin tänään 36 vuotta. Siis lähempänä jo 4- kuin 3-kymppiä. Ja vielä pitää kaikki opetella kantapään kautta, prskele. Olen viettänyt koneen äärellä väliin 8-12 tuntia päivässä, jättänyt lenkit ja jumpat väliin ja kaikenlisäksi mussuttanut sokereita, jotka tunnetusti eivät tee hyvää myöskään elimistön tulehdusreaktioille.

Tässä vilauksia neljän ruokalajin synttärilounaalta, joka jäänee historiaan herkullisuudessaan. Pihviä varten tuotiin neljää eri suolalajia mausteeksi. Pannulla paahdettu mustekala oli aivan huikeaa, suklaakastikkeen kanssa tarjotusta pistaasivaahdosta puhumattakaan.


Notta. Oppia ikä kaikki. Maanantaina alkaa jälleen kerran fysioterapia, onneksi on tuttu ja taitava dottoressa valmiina hoitamaan. Joka muuten muistutti minua jo viime vuoden (minulla selkä näemmä oireilee aina synttäreiden tienoilla) niska-hartia -episodin yhteydessä, että minun on oltava varuillani, etten siirrä kipuja ylhäältä alas. Ja nyt on taas riskinä alakipujen siirtäminen ylös, jossa on myös siis pullistuma.

Mutta en nyt valita. Paras synttärilahja oli hyvät uutiset perheenjäsenen terveyden suhteen sekä oman olotilan paluu lähes normaaliin. Eilinen kauppareissu oli upeaa luksusta viikon vuodelevon ja piikitysten ja kipujen jälkeen. Joulupukille lupaan olla nyt kiltti ja pitää huolta itsestäni paremmin. Liikunta ei ole pelkkä kiva  harrastus, vaan selkäongelmaiselle välttämättön lääke.

Josko pakkolevossa ihminen oivaltaa jotain elämästään, se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä osaan olla kiitollinen siitä, että kykenen ripustamaan pyykkejä ja viemää lapsen hoitoon. Pysäytys oli lyhyt, mutta pelottava.Toivottavasti muistan olla kiitollinen myös huomenna, kun ei millään jaksaisi käydä taas kaupassa tai tyhjentää tiskikonetta.

Ihania hetkeen arkeen ja juhlaan kaikille!

17 kommenttia:

  1. Voi Vera...kuin lukisin omaa tarinaani tältä syksyltä, niitä päiviä, kun en voinut kääntyä sängyssä ja R. jäi kotiin, sillä en voinut mitään ilman häntä. Minä syytän nyt kaikesta sitä,e ttä olen myös istunut 10-12 tuntia per päivä. Sainkin sellaisen opetuksen, että nyt eivät ice bugit nurkaan jää. Lihasrelaksanteilla sain nukuttua, mukana myös kaikki kipulääkecoctailit...

    Sinä vain toit tämän esiin, minä yritin vaieta, mutta kanssakärsimys avaa hanoja.

    Ei se katso ikää! Paras ystäväni on 42 vee ja hänellä on ihan sökönä sekä niskat että selkä, joten unelma-ammattikin meni vaihtoon. Nyt hän on vakuuttunut, että issikkaratsastus pelastaa hänet. Huomaan, että hänen psyykkinen vahvuutensa on kohonnut kovasti issikoiden myötä eli sekin saattaa auttaa. Vielä vuosi sitten lääkräit sanoivat, että pitää leikata. Kun hän kysyi halvaantumisriskiä, niin vastaus oli, että se on 50/50 kummassakin tapauksessa!

    Tiedätkö muuten mikä on paras lihasreláksantti, mutta siitä ei hoitohenkilökunta paljon huutele: punaviini!

    Toivon nyt sinulle sisua, iloa ja toivoa! 'Asioilla on tapana järjestyä' sanoi paras ystäväni viikolla, jolla hän kieltäytyi selkäleikkauksesta...ja vaeltaa nyt joka toinen päviä lumisessa metsässä omalla issikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena rohkaisusta ja avautumisesta, nyt ymmärrän, mihin väliin olet viitannut! Ihan hirvittävää, onneksi sinulla on R! Isot isot halit sinne ja päättäväisyydellä kohtaamme nämäkin vaikeudet. Ja lupaamme olla hellempiä itseämme kohtaan fyysisen kurituksen kautta, vai mitä ? <3

      Poista
  2. Voi kurjuus,toivottavasti saat selän kuntoon fysioterapialla ja oikean laatuisella jumpalla.Itse olen jo vuosia kärsinyt selkäkivuista,joka alkoi ollessani töissä IT-alan yrityksessä (tietokoneen ääressä liikaa....);selkä menee helposti jumiin mutta 1-2 kertaa viikossa pilatestunnilla pitää selkäni aika hyvin kunnossa,ja jos fuskaan ,niin heti alkaa taas selkä oireilla ja muutun vinoksi ja vaivaiseksi.
    Synttärionnittelut sinulle Vera ja olipa herkullisen näköinen synttärilounas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Yaelian! Nyt todellakin on tsempattava ja palattava entiseen marssijärjestykseen. Pilatesta minäkin olen harrastanut, se tukee mahtavasti keskivartaloa, kuvittelin vain voivani luistaa velvollisuuksista liian pitkään!

      Poista
  3. Hui, en osaa edes kuvitella kuinka kipeä olet mahtanutkaan olla. :s Itselläni oli joskus todella pahoja alaselkäkipuja, juuri sellaisia etten päässyt kävelemään, en kyennyt istumaan ja jouduin olemaan kuin jokin puupökkelö selkä tikkusuorana ja kylmä hiki otsalla: pyörryin 7-vuotiaana koulun portaikkoon, löin alaselkäni pahasti ja kukaan ei ymmärtänyt tutkia meikäläisen selkää, kaikkia huolestutti vain pyörtymisen syy. Olen vakuuttunut siitä, että pahat kivut (jotka vaikuttavat nyt lähinnä hyvin köykäisiltä sinun kokemuksistasi luettuani) johtuvat kohdallani siitä, että selässäni hajosi jokin, vaikka ikinä mitään kuvia ei ole otettu. Liikunnalla on kyllä ihmeellinen vaikutus, sillä kivut ovat viime vuosina kadonneet oikeastaan tyystin, kun aloin liikkua enemmän ja säännöllisemmin. :) Mutta eipä se siis ikään katso, jos selkä on sökönä, nimimerkillä 20 vuotta mittarissa. :D

    Ja toivottavasti sinäkään et enää joudu noin pahojen kipujen valtaan, ja onneksi pääsit sentään viettämään synttäreitäsi oikeasti. Olisi varmaan ollut aika tylsää viettää synttäreitä petipotilaana! :o Niin ja tietysti onnea päivänsakarille! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, melkoinen kolina on käynyt sinullakin! Ja ihan varmasti voi olla alaselkä ongelmia nuorella iällä myös. Itselläni ei edes ole erityisiä onnettomuuksia taustalla, ainoastaan kahdesta eri perimästä saatu geneettinen alttius. Minulla magneettikuvattiin selkä ekan kerran 26-vuotiaana, mutta olin silloin kärsinyt jo vuosia samoista kivuista, joten vaikka pullistuman todettiin ekan kerran virallisesti silloin, oli selvää, että ne olivat ilmestyneet jo paljon paljon aikaisemmin.

      Ja kiitos onnitteluista ja tsempityksistä. Nyt olo onkin kuin voittajalla, kun olotila on jo lähes normaali :) Pidä myös sinä itsestäsi huoli hyvinkin juuri liikunnalla, nimittäin vaivat eivät ainakaan helpotu iän myötä ;)

      Poista
  4. Lämpimät synttärionnittelut vielä tätäkin kautta. Ja voimia sekä tsemppiä kuntoutumiseen. Onneksi dottoressa on sinulle tuttu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja sekä onnitteluista että tsempeistä <3 Olen hyvin luottavainen dottoressani suhteen, toivottavasti en odota liikoja, mutta viime vuonna hän osoittautui todella pelastavaksi enkeliksi :)

      Poista
  5. Ei varmaan tuo kirjoittaminen (tai siis se istuminen) tee hyvää selälle, onneksi kumminkin pääsit asiantuntevaan hoitoon. Pidä nyt edes hieman jumppataukoja siinä kirjoittamisen lomassa. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, juuri tämän koneella istumisen kanssa on oltava tarkkana ja tauotettava istumista venytelyllä ja muulla! :)

      Poista
  6. Kumpa miehenikin ymmartaisi tuon liikunnan tarkeyden. Muttakun se on niin TYLSAA!
    Uimista han inhoaa ja muukin liikunta on tylsaa. Vaikka kuinka yritan muistuttaa
    miten se viimeisin kipukausi 2.5 vuotta sitten vasta olikin tylsaa ja ikavaa, niin
    ei auta. Ja han ajaa tyokseen taksia (ja alkoi vasta taman viimeisen kipuilun jalkeen!)
    niin kylla pitaisi vastapainoksi liikkuakin. Silloin talloin kaymme patikkaretkilla mutta
    se ei ole tarpeeksi. Joskus lahetan hanet kauppaan muka ostamaan jotain tarkeeta etta
    vahan liikuttaisi jaseniaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä ja liikunnan iloa myös miehellesi! Minä olen yleensä aina ollut kova liikkumaan, mutta tänä syksynä vain taåahtui jotain, huoh...

      Poista
  7. No mutta hyvä että olet pystyssä! Ehdoton edellytys meille kirjoittajille on se, että liikumme. Viime viikolla en juuri liikkunut, ja sen kyllä huomasin loppuviikosta selässä. Istuminen ja seisominen tekivät kipeää. Okei, liikun neljänä päivänä viikossa töissä, mutta silti tuntui. Ja sinulla raukalla kun on vielä istumatyö. En toivo muuta kuin että saat kaiken kuntoon! Ja muista nousta välillä tuolista, vaikka murhamysteerit eivät antaisikaan sitä mahdollisuutta ;)

    VastaaPoista
  8. Onnea!!

    Oi ja auts selkäongelmiin :/ Ovat minulle liiankin tuttuja. Keväällä kesken kauppareissun selkääni iski niin kivulias ja invalidisoiva kramppi, etten päässyt enää kävelemään ja liikuttamaan käsiäkään juurikaan, päivystysreissuhan siitäkin tuli..

    Tsemppiä siis tuttuihin vaivoihin <3

    VastaaPoista
  9. Auts! Pikaista paranemista! Totta tuo, että näyttöpäätetyöskentely on vihoviimeistä kropalle. Normaalissa toimistoduunissa tulee yleensä liikuttua edes vähän päivän aikana, mutta kirjoittaja (kuten vaikka kirjailija, kääntäjä tai oikolukija) jumittaa helposti koko päivän paikallaan. Ja kun flow iskee, ei malta edes nousta siitä tietokoneelta.

    Noh, joka työssä on omat varjopuolensa... ;)

    VastaaPoista
  10. Minä ymmärrän liikunnan tärkeyden, mutta en silti välitä. Ympärilläni on välilevynpullistumatapauksia enemmän kuin tarpeeksi. Osa seisoo työpisteellään, kun ei enää oikein pysty istumaan sellaisia määriä, kun tällaiset it-hommat vaativat. Itse taistelen niskaongelmien kanssa, mutta olen kokenut myös alaselkäkipujen ihanuudet. Kerran suoliristiluu tulehtui ja reumaoireitakin on ollut (molemmat ovat suolistotulehduksen sivutuotteita). Paskaa se o, ei siitä mihkään pääse!

    Tsemppiä Veralle ja pehmeämpiä aikoja :)

    VastaaPoista
  11. Mitäs me kipuiset :) mutta kun kipukohtaus on päällä, se hyydyttää hymyn kyllä aika tehokkaasti. mä en voi kun toivottaa oiken paljon tsemppiä. Elämä voittaa -kaikesta huolimatta :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!