sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Jos olisin julkkis

Olisi ihanaa olla julkkis, koska silloin voisin todeta dramaattisesti tiedotusvälineille, että olen päättänyt vetäytyä julkisuudesta. Koska en kuitenkaan ole julkkis, joudun tyytymään blogissa marisemiseen ja uhkailla somesta vetäytymisellä. Olen jotenkin lopen kyllästynyt myös Facebookiin. Twitteriä en ole koskaan oppinut käyttämäänkään, vaikka saankin sinne näemmä kiinnostavia seuraajia jostain Valkovenäjältä. Eipä silti, että blogi- tai Fb-taukoa kukaan edes huomaisi, sen  verran laiska olen päivittämään. Kunhan nyt vähän kiukuttelen ja yritän saada huomiota niin kuin lapset, jotka uhkaavat karata pois kotoa, mutta päätyvät lopulta piknikille olohuoneen ikkunan alla sijaitsevaan kukkapenkkiin.

Elämä on välillä vaikeaa. Välillä nihkeää ja nahkeaa, välillä tylsää, välillä ihanaa, välillä jännittävää. Vau, miten nerokasta määrittelyä. Välillä elämä kuitenkin vain sattuu olemaan sellaista, että olisi kiva piiloutua korpikuusen kannon alle leikkimään puhekyvytöntä sosiopaattia.

Väsyttää. Meteopaattinen persoona kärsii Suomen loka-marraskuusta. Sorry, mutta niin se vain nyt on. Tarvitsisin jo rautaisannoksen aurinkoa. On aika järkkyä, kun ulkona näyttää olevan ilta aamusta iltaan.

Lisäksi kärsin kuumeilusta. Joka toinen päivä lämpö nousee juuri sen verran, että olo on hutera, mutta ei tarpeeksi tappaakseen ne kropassa jylläävät mikrobit lopullisesti.

Eilen naputtelin taas kahdeksan liuskaa. Tänään ei kiinnosta sekään. Niin kuin ei takuulla kiinnostanut tämäkään valitus ketään sen lukenutta. Kunhan nyt marisen ja kiukuttelen. Parempi kai netissä kuin samalla tavalla marisevalle ja kiukuttelevalle lapselle. Taitaa meillä olla perheen miespuolistakin jäsentä ikävä. Sellaista se on. Elämä siis. Keskiviikkona yritämme mahtua paluulennolle, niin pääsen kiukuttelemaan sitten miehelle teidän sijaan.

Saa sinne tulla joskus moikkaamaan. Siis sinne korpikuusen kannon alle. Voi nimittäin olla, että sosiopaattileikki kyllästyttää pian ja rupean taas lörpöttelijäksi.

Siihen saakka hellureivei!

22 kommenttia:

  1. Hellureivei, mukavia hetkiä korpikuusen kannon alle! Messupyörityksen jälkeen en yhtään ihmettele, että kaipaat omaa rauhaa. Ja aurinkoa.
    Marraskuu on jotenkin ristiriitaista aikaa, toisaalta väsyttää, toisaalta nyt olisi aikaa kirjoittaa. Ainakin minun ystäväpiirini on mukavasti hiljentynyt ja kaikki vetäytyneet koloihinsa, minä muiden mukana. Laskin, että muun elämän hiljentyminen tuo neljä lisätuntia viikkoon. Siinä sitten voi valita, tuhlaako sen kirjoittamiseen, lukemiseen, netissä roikkumiseen vai telkkarin edessä lahnailuun. Liian usein kaksi viimeistä vie voiton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun pistäydyit täällä korpikuusen kannon alla. Erittäin hyviä huomioita. Erittäin hyviä. Kuinka paljon minäkin kirjottaisin, jos unohtaisin kokonaan somen? Pääsisinkö yli 10 liuskan päivätahtiin? Vai tulisinko vain hullummaksi kuin nyt jo olen :D

      Poista
  2. Sulla voi olla joku tulehdus... Kipinkapin lääkäriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä neuvo. Verikokeet eivät varmaan tekisi huonoa, varsinkin, kun miehellä oli CPR korkea ja sai antibioottikuurin ja suunnilleen samaa meillä on ollut vähän kaikilla, yskää, nuhaa ja tuota lämmönnousua.

      Poista
    2. Sitä suuremmalla syyllä. Jos on keuhkoputkessa niin voi olla hyvinkin bakteerin aiheuttamaa ja tarvitset lääkkeet. Jos viruksen niin paranee parissa viikossa itsestään.

      Poista
    3. Puhelin temppuilee joten jatkan toiseen viestiin. Itselläni on nyt tilanne, että elimistössäni hyökännyt oireeton tulehdus on romahduttanut koko terveyden... Tiistaina tulee lopullinen tuomio. Sillä ajattelin suakin muistuttaa. Joskus pienellä alakulolla ja väsymyksellä voi olla syynä juuri joku tulehdus!

      Poista
    4. Nyt kuitenkin yskä ja nuha ovat rauhoittuneet, vilunväreet ja lämpöily vain jääneet.Ärsyttävää. Saunakaan ei ole auttanut. Viinaa ja tervaa en ole ehtinyt kokeilla. Omalääkäri odottaa Italiassa.

      Poista
    5. Oi joi joi, hirmuisesti tsemppiä tiistaille, toivottavasti ei ole mitään vakavaa tai ainakin toivut pian! Minä jo diagnosoin itselleni alkusyksystä sydänlihastulehduksen, kun oireet olivat samankaltaiset rytmihäiriöitä myöden, mutta lääkäri oli aika varma, että syynä oli vain stressi. Sittemmin vähän relasin, ja niin ne sydänoireet helpottivatkin, varsinkin, kun sai nukuttua vähän paremmin. Mutta nyt tuo lämpöily ja heikotus pistää taas miettimään.

      Poista
    6. Minulla on ollut sydämen tykytystä ja rytmihäiriöitä. Olen valvonut käytännössä koko syksyn, kun en tykytykseltä ole saanut unta. Ja siihen aamulla herään. Sydänfilmi ja tutkimukset paljasti, että sydän käy ilmeisesti vajaateholla (mikä nostattaa pulssia). Syynä hoitamaton yleistulehdus! Long story, mutta sanonpahan vain, että stressikin voi sairastuttaa. Siksi asioiden laittaminen stressin piikkiin on vaarallista. Mulla on alkanut nämä ongelmat jo viime kesänä eli pari kuukautta ennen sua, voin Halloweenin kunniaksi pelotella sut hengiltä, kertomalla tapahtuu jos... Ei vaan, keksin muitakin keinoja kiristää sulta lupauksen mennä lääkäriin <3! Jos odotat paluuta Italiaan niin varaappa aika jo tänään.

      Poista
    7. Niin ja kiitos tsempistä!

      Poista
  3. Voi Veera, meillä kaikilla on tällaisia tuntemuksia! Kyllä täällä Itävallan alpeilla myös välillä tökkii ja piimeetä on täälläkin jo klo 17 lähtien. Nyt ihan toiseen asiaan: Olet niin eleganttina siinä punaisessa mekossa ja mustassa vyössa ja vielä punaiset kynnet ja huulet. Very chic! Taidat olla jo puoliksi Italialainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä se on, että välillä on synkeää, mutta toisaalta helpottavaa, kun tietää, että ei tarvo puolipimeydessä aivan yksin :D Ja kiitos ihanista kehuista, tällä kertaa muistin huulipunankin :D Ja sinä huomasit kynnetkin <3

      Poista
  4. Hei! Pimeys on meille kaikille sama marraskuussa. Niin olen yrittänyt ajatella. Siten ei tule niin yksin kärsivä olo. Lisäksi psyykkailen itseäni, että jos joka ikinen vuosi ahdistuu vuodenajan mukanaan tuomasta mustuudesta, niin sehän on sitten neljännes elämästä masentuneena. Ei sellainen sovi, ystävä hyvä! Voimia sinne! (Mutta tietoista on tämä tällainen itsensä pimeydessä manipulointi, tsempataan tsempataan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika haaskaukselta kuulostaa systemaattinen kärsiminen pimeän vuodenajan vuoksi. Yleensä ottaen yritän vaalia zeniläistä filosofiaa, jonka mukaan oma asenne määrittelee maailman ja sen mukana myös elämämme. Eli jos pimeys voi olla joko helvetti tai paratiisi tai jotain siltä väliltä, riippuu omasta asenteesta, mitä siitä haluaa ajatella. Jostain syystä zeniläisen filosofian harjoittaminen on kuitenkin helpompaa kesällä, hah hah :D

      Tsempit meille! Onhan pimeässä vuodenajassa paljon kaunistakin, Suomessa sentään toivoa myös kauniisti valoa heijastavasta lumesta.

      Poista
  5. Vera, kyllä se siitä!
    Mulla on ristiriitaiset tunnelmat pimeyden suhteen. Välillä (aamuisin) tökkii pahasti, välillä (iltaisin, kun valot syttyvät) tykkään paljon! Enemmän häiritsee kylmyys ja paleleminen (ja pukeudun sään mukaan tai jopa yli, hih)!
    Some-ähkykin on tuttu juttu. Facebook kyllästyttää, siksi perustin blogin, heh (en tiedä, mikä logiikka tässä sitten on). Tervetuloa kyläilemään!
    p.s. Oon "mainostanut" sun kirjaa tutuille ja aikuisoppilailleni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla menee kausittain someilu: välillä olen viihtynyt paremmin blogin puolella, välillä facessa. Nyt väsyttävät kummatkin. Paitsi ei blogi näemmä just nyt ;)

      Kiitos mainostuksesta :D

      Poista
  6. Miten niin JOS olisit julkkis ;D
    Pikaista paranemista (lääkärireissu paikallaan), sairastamisen piikkiin kaikki alakulot.
    -Leijona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah, olet oikeassa, ehkä soitankin nyt STT:lle ja kerron sinne vetäytyväni julkisuudesta :D

      Joo, terveys on ollut vähän haperolla tolalla, mutta vaikea sanoa stressaako sairastelu vai aiheuttaako sairastelu stressiä, munakanamuna -ongelma.

      Pirtsakkaa loppusyksyä sinulle!

      Poista
    2. Munakanaongelmaan sen verran, että itseäni on masentanut suunnattomasti tämän sairasteluni aikana oma voimattomuus. Olen puskenut eteenpäin, vapaa-ajat ollut kanttuvei. Olen ollut todella apaattinen ja stressannut huonoa kuntoani (en niinkään mitään muita asioita). Yksi suurin masennuksen aiheuttaja tänä syksynä on ollut liikunnan harrastamattomuus, vaikka halua olisi ollut. Aloitekyvyttömyyteni takana on tällä kertaa kuitenkin elimelliset syyt. Tunnollinen ihminen usein syyttää ja sättii itseään ennemmin, kuin näkee, että omassa kropassa voisi tapahtua jotain omasta tahdosta riippumatonta. Terveisin nimimerkki "Nolla poissaoloa"

      Poista
    3. Voi tämä olisi voinut olla omalta näppikseltäni: se, etten ole päässyt pitkään aikaan juoksemaan, aiheuttaa syöksykierteen. Ei jaksa liikkua ja sitä vähemmän on energiaa liikkua ja vielä vähemmän jaksaa. Ja koko ajan pieniä tulehduksia sun muuta, jotka laskevat yleiskuntoa. Itse pelkään aina sydänlihastulehdusta, joten siksi pyrin lepäämään flunssan aikaan. Ja kun flunssia on ollit paljon, niin liikunta ja sen mukanaan tuoma energia ovat olleet aika lailla nollilla tänä syksynä :(

      Toivottavasti saamme tilanteen pian paremmaksi kumpikin!

      Poista
    4. Mä olen luullut, että huono kunto johtuu liikunnan puutteesta! Sittenhän mä painoin kolme lenkkiä täysillä, että loppuu tämä "vetelehtiminen". Olin vielä reilu viikko sitten ihan varma, että kaiken takana on huono kunto ja hivenaineiden puute. Juu ei ole. Onko sulla jatkuvasti jano?

      Poista
    5. Minulla on myös hyvä yleiskunto ollut oikeastaan aina, koska olen kuitenkin juossut varsin säännöllisesti pidempiäkin lenkkejä. Mutta nyt on vain sellainen kausi, että ei meinaa riittää energiaa.

      Janoa ei ole ollut sen kummemmin. Jos on tuntuu, että janottaa paljon, niin kannattaa tarkistaa verensokerit, koska vaikkei vielä olisi diabetesta, niin ongelmat insuliinintuotannossa saattavat kuitenkin aiheuttaa oireita jo vuosia aikaisemmin. Minulla on välillä ollut vaikeuksia verensokereiden kanssa, ja silloin väsyttää ihan hirveästi. Mistä tulikin mieleen, että taitaa olla aika käydä taas tarkastuttamassa ne itselläkin, koska ne voisivat selittää monen monituista oiretta. Huoh. Taitaa olla taas edessä paluu ruotuun alias hiilihydraattien tarkkailuun: minulle eivät höttösokerit kerta kaikkiaan sovi, ja niitä on tietenkin tullut vedettyä viime aikoina aivan liikaa.

      Poista

Kiva kun kävit!