keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Esikoisdekkaristi pääkaupungin humussa

Olin tässä taannoin Helsingin kirjamessuilla. Ensimmäistä kertaa, jos totta puhutaan. Minut oli tuomittu Dekkarilauantain puitteissa järjestettyyn esikoisdekkaristipaneeliin. En siis joutunut istuskelemaan yleisön edessä aivan yksin, vaan seuranani oli onneksi kiinnostaviakin kirjailijoita: Tiina Forssman (Annikki Nissinen selvittää murhan), Jyrki Erra (Kaunasin sivut) sekä Jyrki Heino (Kellari). Haastettalijana oli ammattitaitoinen Tiina Torppa, joka onnistui pitämään puoli tuntia kestäneen esityksen rytmin reippaana. Kysymykset olivat kiinnostavia ja kaikki saivat puheaikaa. Tämä jälkimmäinen asia huoletti minua hiukan, koska parantumattomana lörppönä pelkäsin etukäteen monopolisoivani keskustelua, mutta onneksi haastattelija osasi antaa vuoron jokaiselle.

Vau, kun näkee itsensä kuvassa lysähtäneen perunasäkin näköisenä, ei voi kuin olla tyytyväinen, ettei kuvia ole muista kuvakulmista.




Valmistauduin kirjamessuihin huolella. Aloitin psykosomaattisen, hermoja raastavan jännittämisen noin viikkoa ennen itse tapahtumaa. Kuvaan kuuluivat luonnollisesti kynsinauhojen repiminen, katkonaiset yöunet, epämääräiset vatsavaivat, luulotauti sekä lorvikatarri. Tartutin hermoilun siippaankin, joka ilmensi sitä niin armottomana otsalohkon tulehduksena, että kun paria päivää ennen messuja lapsellekin nousi kuume, päätimme lopulta, että puolet perheestä jäisi Pohjanmaalle potemaan. Onneksi löytyi myös terveitä kannustusjoukkoja, ilman heitä tuskin olisin osannut edes oikealle lavalle. Tai muistanut, että millä nimellä minun olikaan tarkoitus esiintyä, valinnan varaa kun on. Ja myönnän, että aivan erityisen helpottavaa oli nähdä kustannustoimittajani Nina ennen esiintymistä. Hänen sijassaan olisin kieltänyt vakaasti tuntevani epämääräisellä aksentilla sönköttävää esikoisdekkaristia, mutta siinä lieneekin se ero epämääräisellä aksentilla sönköttävän esikoisdekkaristin sekä ammattitaitoisen toimituspäällikön välillä. Ei varmaan ihme, ettei minusta tullut koskaan kustannustoimittajaa, vaikka siitäkin urasta joskus aikoinaan haaveilin.


Tässä Gummeruksen rautaiset ammattilaiset sekä ihanat naiset Eeva viestinnästä sekä toimituspäällikkö Nina. Tuo keskellä kuikuileva linssilude tunki jostain syystä joka kuvaan, en tiedä kuka hemmetti se oikein luulee olevansa.
Mietin tietenkin myös vaatteitani. Kovastikin, koska joku pirulainen oli näemmä käynyt kutistamassa kaikki hynttyyt sekaisessa vaatekaapissani. Epäilen Tyylikkäiden Kirjailijoiden Salaliittoa, joka ei halua minua jostain syystä tyylikkääseen joukkoonsa. Niinpä Suomenmatkaa edeltävänä päivänä tungin lopulta matkalaukkuun ainoan mekon, joka päälleni mahtui. Myönnän, että on pieni mahdollisuus, että vaatteiden kutistuminen voisi johtua stressisyksyyn kuuluneen armottomasta syöpöttelystä. Ensi kerralla aion asentaa vaatekomeron eteen valvontakamerat ja tarkistaa asian. Valvontakameroita ei sen sijaan kaivata jääkaapin edustalle.

Onkohan muilla kynäilijöillä tapana napostella jatkuvasti kirjoittamisen ohessa? Vai onko pahe ainoastaan minun? Saattaa liittyä myös siihen, että kirjoitan kotona aina keittiössä. Samalla voi pitää silmällä hitaasti hautuvia palapaisteja ja kastikkeita. Ja napostella. Onneksi mekko venyy ja paukkuu sen verran, että on varaa nauttia vielä Suomiherkuista alias salmiakista ja pipareista. Niin ja ainahan on keksitty spandeksit ja niiden halpisversiot, joilla voi aina litistää vaatteiden alle ainakin pari kahvilla nautittua munkkipossua.

Tässä messuneitseellinen esikoisdekkaristi ennen kuin hän tiesi, mitä tuleman pitää:

Ollaanpa sitä muikeana. Pian hymy hyytyy, kun messutodellisuus alias järkyttävä ryysis konkertisoituu messuhallissa
Paneelissa oli siis kivaa. Suurin osa kirjailijoista kuitenkin nauttii siitä, että saa puhua vauvelistaan alias kirjastaan. Yleensähän kaikille tutuille tulee sellainen pakokauhuinen ilme, kun esikoiskirjailija lähestyy ja alkaa jankata siitä hengentuotteestaan. Vähän sama kuin uunituoreet vanhemmat, jotka tunkevat kuolasuisen huutosuolensa kuvia kaikkien vastaantulevien silmille. Kirjamessuilla kirjasta lavertelu sen sijaan ikäänkuin kuuluu asiaan. Joten kun ihanat kaverit tulevat katsomaan esikoisdekkaristia, he eivät kehtaa haukotella tämän jutuille kovin näkyvästi. Kun itsehän lähdit, kikkelis kokkelis ja niin pois päin.

Kiertelin messuilla jonkin verran, ostin Pekka Töpöhäntiä lapselle, mutta lähinnä nautin ihmisten tapaamisesta. Pikaisetkin moikkaukset ilahduttivat. Perheenjäsenten ja vanhojen kavereiden lisäksi tapasin blogikavereita. Kiitos teille vielä siitä, että tulitte juttelemaan, vaikka epämääräisellä aksentilla sönköttävä hyypiö olisikin voinut pelästyttää aremmat tiehensä. Myös kustantamon väen tapaaminen on aina tärkeä hetki, ei siitä mihinkään pääse.

Jotta messuilu ei kuitenkaan olisi ollut pelkkää hortoilua sinne sun tänne, istahdin myös kuuntelemaan toista dekkaripaneelia. Tästä joukosta halusin tervehtiä erityisesti Mia Vänskää ja Pekka Hiltusta, koska sen lisäksi, että he ovat lahjakkaita ja vetäviä kirjailijoita, he ovat myös hurjan sympaattisia ja kannustavia ihmisiä. Paneelin seuraaminen oli todella antoisaa yleisön ominaisuudessa.

Vasemmalta oikealle: Pekka Hiltunen, Jukka Niskanen, Mia Vänskä, Paulus Maasalo sekä haastattelija Keijo Kettunen.
Eli kova meno päällä oli pohojalaasflikalla, kun ihimisten ilimoolle hiihti. Muuten kuulumiset liittyvät lähinnä käsiksen kakkososaan. Viimeisiä viedään. Sanamäärä on jo ylittänyt Kuolema sypressin varjossa -dekkarin lopullisen version, mutta turhat hiotaan ja höylätään taas pois, jos ja kun kirja pääsee editointivaiheeseen. mitäänhän ei ole kirkossa kuulutettu, kun käsistä ei ole vielä ehtinyt lukea kukaan muu kuin minä. Tosin ensimmäinen koelukija saa sen käsittelyynsä ensi viikonloppuna. Apua. Pitäkää peukkuja!

Ja hauskaa viikkoa sekä messuilijoille että niille, jotka tulevat sinne vasta ensi vuonna.

19 kommenttia:

  1. Kiitos raportista, Vera! Komiasti näyttää menneen. Kirjailijatar on ollut vieläpä oikein tyylikkäänä liikkeellä :-).

    Hyvää viikon jatkoa sinnekin!

    VastaaPoista
  2. Ihana Vera :) mä fanitan sua vaikken oo vielä lukenut tuotoksiasi. ihan vain Sun tyylisi ja persoonasi takia!! Machs gut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olet ihana <3 Minä taas fanitan sinua :) Perustamme keskinäisen fanituskerhon, johon pääsevät vain kaikki Alppien ystävät :D

      Poista
    2. Oh, mukavaa, mihinkäs käyttäisimmekään kerhon jäsenmaksun? Kenties munkkipossuihin vuoristokahvilassa..?

      Poista
    3. Minä hiukan ajattelin samppanjaa, mutta munkkipossut kelpaavat myös ;)

      Poista
  3. Olit just niin valloittava tapaus kuin etukäteen ounastelinkin. Aksenttisiakaan en meinannut millään huomata, mitä nyt korkeintaan yhden lauseen varrella ajattelin pikaisesti "ai niin".

    Ninakin oli ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos Jarkko <3

      Nina ON ihana <3 Minua jaksaa hämmästyttää, kuinka on mahdollista, että ihminen on samalla ihan tosi vaativa ja kunnianhimoinen tekstien suhteen, ja samalla kuitenkin niin empaattinen ja hienotunteinen. Jotenkin ei vain odota, että kustannustoimittaja voisi olla myös sympaattinen, minä ainakin keltanokkana ajattelin, että joko ne syövät heti kättelyssä yhtenä suupalana tai sitten jälkiruokana hitaasti pureskellen. Ja sitten sieltä paljastuukin ihania ihmisiä! :O

      Poista
  4. Upea asu, Vera! Lumoavan punainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi <3 Ottaen huomioon, että oma tyylitajusi on aina pettämättön, voinee arvata, että tämän kohteliaisuuden talletan sydämeeni <3 Jos ei muuta, niin ajattelin verenpunaisen sopivan dekkaristille :D

      Poista
  5. Mahtava woman in red!!! Très chic! (jos se nyt noin kirjoitetaan :)) Kiva lukea kokemuksiasi Kirjamessuilta. Veit varmasti kaikkien huomion.

    Baci!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grazie carissima <3 Ainakin sukulaiset ja kaverit huomioivat minut ihanasti, muusta yleisöstä en tiedä :D

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Olipa jännä tilaisuus sinulla ja eleganttina olit siihen valmistautunut! Voitin lipun noille messuille,mutta tämä välimatka,muuten olisin varmaan tullut kuuntelelaan sinua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävää oli, ja minä aivan täpinöissäni, tietenkin :) Voi että olisi ollut mahtava nähdä, ehkä ensi vuonna, mieli tekisi osallistua, vaikka en esiintyisikään, ehkä pelkästään yleisönä kykenisikin keskittymään paremmin itse messuihin :)

      Poista
  8. Kiitos kun postasit kirjamessuesiintymisesi kuvien kanssa! Arvaa, kismittikö minua kun huomasin että olin missannut esiintymisesi! Tulin messuille muutaman tunnin liian myöhään :-( Tämä postauksesi tosin lieventää vähän pettymystäni. Ihana tuo pre-messukuva, jännittyneen tunnelman voi aistia :-)
    Mahtavaa kuulla, että kakkonen on jo noin pitkällä, peukkuja sille bd!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukuttelut otettu vastaan! Noita muita dekkaristeja oli kyllä kiva ja kiinnostava kuunnella, mutta minun missaamisessa et tainnut paljoa menettää ;) Mutta olisi ollut kiva moikata joka tapauksessa, toivottavasti vaikka ensi vuonna!

      Poista
  9. Harmi kun minulta jäi tänäkin vuonna messut väliin.

    Hihitän täällä noille sun kuvateksteille ;) En mä kyllä mitään perunasäkkiä missään näe vaan pirteän, edustavan naisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susa, tai siis "perunasäkki wanna be no" kiittää :D

      Poista

Kiva kun kävit!