tiistai 7. elokuuta 2012

Kirjailijabrändi ja brändikirjailija

Tätä asiaa on sivuttu viime vuosina kirjallisuuskeskustelussa. Siis kirjailijan brändäämistä. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä kirjailijan brändäys aivan tarkkaan ottaen tarkoittaa, mutta moni on sitä mieltä, että pahalta se kuulostaa. Kyllä se omaankin korvaan vähän särähtää, jos joku puhuu Hotakaisen brändistä. Ei kai kukaan halua, että pakana-alttarinsa ja viikoittaisten mom*-harjoitustensa (*mumiseminen on must) keskipistettä nimitetään brändiksi?

Olimme lounaalla vuoristossa. Ah, ihana viileys tasankoa piinaavien helteiden keskellä.


Brändihän liitetään perinteisesti tuotteisiin ja tuotemerkkeihin. Coca-cola on brändi, samoin Nike. Ja Mokia, anteeksi, siis Nokia. Joka on oiva esimerkki siitä, kuinka tuotteen brändi on katoava luonnovara, mihinkään sitoutumaton käsite, joka keikkuu markkinamenestyksen ja irtisanomisten mukana. Koskaan ei voi olla varma siitä, että hyvän maineen saavuttanut brändi ei kadottaisi dollareiden kiillottamaa gloriaansa yhdessä yössä jonkun vähemmän imartelevan uutisen päästettyä Infernon irti. Eikä tämä ollut intertekstuaalinen viittaus Danteen vaan Naamakirjaan, jonka markkinarvosta on pudonnut viime kuukausien aikana noin tsiljoona dollaria, eikä syöksykierre varsinaisesti ole vahvistanut kyseisen palvelun brändiä. Brändin myönteisen kaiun voi siis menettää, ainakin siihen odotettuun comebackiin saakka, jolloin leveät lahkeet ovatkin yhtäkkiä taas muotia. Kyllä minä mieleni pahoitin, kun ajattelin, että joku kirjailijakin voisi olla muotia. Koska kirjallisuus on taidetta. Ja taide on ikuista. Vaikka joidenkin mielestä kirjallisuus onkin kuollut taidelaji. Eikä kuolleista saa puhua pahaa.

Tämä alppiravintola on hyvin suosittu. Osoite: Pian della Mussa, valle di Lanzo.
Mutta kirjailija ja brändi. Brändi ja kirjailija. Periaatteessahan brändi ei tarkoita kirjailijankaan yhteydessä muuta kuin että kirjailijan julkisuuskuva eroaa persoonallisella tavalla muiden kirjailijoiden julkisuuskuvasta. Kovin moni ei varmaan sekoita Anja Snellmannia Riikka Pulkkiseen tai Reijo Mäkeä Ilkka Remekseen. Viimeksi mainitun brändi eli julkisuuskuva on tietenkin kuuluisa ennen kaikkea siitä, ettei miehellä rajoitetun julkisuudessa esiintymisen vuoksi oikeastaan ole julkisuuskuvaa. Brändi kuitenkin sekin.

Alppimaisemassa silmä ja sielu lepää

Sain tässä hiljakkoin tietää, että minullakin on kuulemma brändi. Tai ainakin anonyymin nettikommentoijan mukaan blogini on keskittynyt brändäykseen ja tekee minusta siten brändärin. Alun äimistyksen jälkeen alkoi hymyilyttämään. Ajatella, että minullakin on jonkun mielestä brändi. Anteeksi, nyt hymyilyttää taas. Minä kun olen ajatellut väliin ihan alakuloisena, ettei tällaisesta hattara-aivoisesta hölöttäjästä voi ikinä tulla konkarikirjailijoiden kaltaista mediaseksikästä lausuntoautomaattia tai edes suunnilleen ihmisen oloista haastateltavaa koululaislehteen, ja nyt jonkun mielestä minulle onkin ihan huomaamatta kehittynyt brändi.

Aloin oikein miettiä, että mikähän tässä blogissa ilmentää tätä brändäämistä? Kirjoittamista koskevat jutut? Toisaalta ne kai ovat peruskauraa kenen tahansa kirjoittamista harrastavan blogissa. Ei varmaan siis riitä brändiksi saakka. Eli ehkäpä se onkin tämä Italian tunkeminen joka halvatun postaukseen? Mutta jälleen, ulkomailla asuvan bloggaajan yleensä odotetaankin kertovan asuinmaastaan. Mitään fiksua tai nokkelaa näissä sepustuksissani ei taatusti ole olemattoman pään ja vielä olemattomamman hännän välissä, joten postauksien tarjoamasta hengenruoasta ei kertakaikkiaan taida riittää brändiksi saakka.

Sitten välähti. Kyse täytyy olla näistä poseerauskuvistani, joissa kiemurtelen yleensä vaikeista ruoansulatusvaivoista kärsivän näköisenä.


Myönnetään, tällaisiin kuviin kykenee vain joku, joka haluaa tehdä epäluonnollisista poseerauksista tavaramerkkinsä. Ihan samaa sarjaa kuin se virallinen kirjailijakuvakin, jossa näytän kauppaavan sumppia salapoliisiromaanin sijaan.



Mutta ajatella. Minullakin on brändi. Ainakin jonkun mielestä. Älkää nyt vain tulko pilaamaan päivääni ja väittämään, ettei minulla mitään brändiä ole. Kerrankin sain joulahjan etukäteen, ja vielä ilmaiseksi. Tai siis ainakaan toistaiseksi siippa ei ole veloittanut erityisiä taksoja näistä poseerauskuvista. Pian voin ehkä ruveta ansaitsemaan ylimääräistä pitämällä brändikursseja tai jotain. Kai brändistä nyt ainakin jotenkin täytyy hyötyä, sen verran kaupalliselta se kuulostaa. Kun en oikein uskalla luottaa siihen, että tämän blogin luomalla brändillä myytäisiin ainakaan kirjoja. Mutta kenties ruoansulatuslääkkeitä?



Mutta minuapa kiinnostaa, millainen on teidän brändinne jos ja kun sellaista jossain yhteydessä saattaisitte tarvita. Niin kuin vaikka kirjailijana. Ihan varmuuden vuoksi. Jos joku vaikka kysyisi. Olettepa ainakin varautuneita siihen päivään, kun teidät määritellään brändätyiksi ettekä joudu kuluttamaan aikaanne miettimällä, että mikä tässä häikäisevän puolihutiloidussa tavassani pitää blogia oikein on se brändäyksen ydin.


Loppuun tarkkaan harkittu ja kaupallisuudestaan huolimatta täydellisen ympäripyöreä loppukaneetti. Kuvitelkaa minut lausumaan se kuuluisan lentoemo-hymyni kera:

Antaa kaikkien kukkien kukkia. Varsinkin huumorinkukan. Kun se on kuitenkin kaunein niistä kaikista.

29 kommenttia:

  1. Kauniita kukkia, etenkin huumorinkukkia ;-) Juu, törmäsin tuohon brändikirjoitteluun ja aluksi hämmästyin. Ja tulin ajattelleeksi pihlajanmarjoja ja kettuja. Mutta hetken ajateltuani kyllä totesin, että onhan sinulla brändi. Eli onneksi olkoon! Ei brändit aina synnyt väkisin vääntämällä ja tarkoitushakuisesti. Eli jatka jatkossakin brändäämistäsi täällä blogissa ihan vapaasit kukkien :-) Tämä on yksi suosikkiblogeistani edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos Rina <3 Hämmästyksestä toivuttuani päätin, että jos brändääminen on näin vaivatonta, niin sitä täytyy ehdottomasti jatkaa :D

      Poista
  2. Ilkka Remeskö syrjässä mainonnasta tms. Kun menimme kirjamessuille Hesaan viime syksynä, Bessu näki heti Remeksen bootseissaan ja siihen Bessu jäi;-) IR. istui kuin korotetulla tarjottimella, jalat rehvakkaasti levällään ja bootsit jalassa. No, minä siirryin seuraamaan ihailemaani Don Rosan luojaa...

    Sun brändi voi olla vaikka sitä, että sinulla on kyky nauraa myös itsellesi! Se jos mikä on tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, saas nähdä jämähdänkö minäkin paikoilleni samalla tavalla, jos satun näkemään Hotakaisen :D No, messuesiintymisiltä Remeskään ei voi välttyä, mutta ei mies kyllä lehden päällä juuri ole olohuonettaan esitettlyt, se on myönnettävä ;)

      Haa, ehdottamasi brändi kuulostaa perin mainiolta. Ja olen niin samaa mieltä siitä, että ikinä ei saisi menettää kykyään nauraa itselleen. Saa tulla muistuttamaan heti sitten, kun rupeankin vahingossa tosikoksi :)

      Poista
  3. Sinun brändisi on ihanalla tavalla lörpöttelevä kirjoitustyyli blogissa. Rentous. Mukava lämmin höselöys, joka tekee sinusta helposti lähestyttävän. Olet vähän niin kuin anti-Sofi Oksanen. ;->

    Minullakin on nyt brändi, kiitos Karjalaisen, Iltalehden ja parin muun aviisin. Olen nyt se 12 vuotta kuumeessa -tyyppi. Jos joskus päädyn vaikka haastateltavaksi kirjamessuille, sielläkin epäilemättä otetaan aihe puheeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin kommentista, joka sai heti hymyn huulille. <3 Höseliys on sana, jonka voin ehdottomasti ottaa heti osaksi brändiäni. ;) Ja Oksanen on juuri niitä kirjailijoita, joita ihailen samalla kun tiedän, ettei meissä ole oikein mitään samaa. Mutta vaikka ihailenkin Oksasen cooliutta, loppujen lopuksi olen ihan mielelläni myös impulsiivinen hömppä. Paitsi miljoona kertaa päivässä, jolloin ehdin toivoa, että olisin vähän harkitsevaisempi. Ja coolimpi. :D

      Hih, mua rupesi naurattamaan tuo ilmaisu "12 vuotta kuumeessa -tyyppi", vaikka se mikään naurunasia olekaan. Mutta kun ajattelen sinua enemmän monipuolisena kirjailijana, joka kaunon lisäksi on kirjoittanut tietokirjallisuutta, niin kaiken pelkistyminen sairauteen olisi aika... no, pelkistettyä todellakin. Mutta eihän sille voi mitään, että tällainen asia kiinnostaa, ja siksi siitä tulee ainakin osa julkisuuskuvaa.

      Poista
  4. Maisemakuvat ovat ihan parhaita, mutta mulle olet varmaan jatkossakin Italian takapihat =D

    Tuo on kyllä niin salakavalaa, että omaa brändiään ei voi hallita, vaikka kuinka haluaisi luoda fiksun ja söpön kuvan, niin kuitenkin yleensä muistetaan siitä, että kompastui jossain hienoissa juhlissa tai jotain vastaavaa.

    Kirjailijoista sen verran, että Reijo Mäki on niin paljon puhunut Turusta ja Vanhasta Apteekista, että aina se sama katu on mulla mielessä, kun kuulen tai luen Mäestä. Joistain sellaisista, jotka on livenä nähnyt tai muuten seuraillut läheltä tai kaukaa, ei osaa brändiä tehdä tai ajatella. Mulla on ongelma Jukka Pojan suhteen, joka tuli vastaan päivittäin päiväkotireissulla ja lähikaupassa - en sitten ollenkaan pysty fiilistelemään, kun ko. henkilö laulaa isolla lavalla ja kaikki heiluvat mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että mä rupesin nauramaan noille takapihoille :) Ne itse asiassa taitavat pelkistää tämän brändini: vähän sekava ja ränstynyt, mutta aina löytyy joku, joka osaa arvostaa "sitä tettyä pittoreskiutta" :D

      Ja on todellakin hyvin kiinnostaa ollut seurata ihmisten brändin kehittymistä, koska joskus näyttää siltä, että jollekulle yritetään luoda tietynlaista brändiä, mutta sattuu jotain ja muuttaakin julkisuuskuvan ihan päinvastaiseksi. Minä olen just tällaista potentiaalinen katastrofimateriaalia: kun ihmisellä on hyvin epäilyttävä huumorintaju, niin siitä on hyvin helppo vetää jotain vetäviä otsikoita. Olenkin aina sanonut, että älkää koskaan käskekö minua olemaan oma itseni, vaan pikemminkin ihmisiksi :D

      Poista
  5. Sinullahan on ihan valmis brändi, ollut alusta asti, jo silloin kun kustannussopimus oli vasta unelma. Se on juuri sellainen kuin Maija tuossa jo kuvasi: rento, humoristinen, vähän sarkastinenkin. Olet avoin ja helposti lähestyttävä. Valmis paketti kerta kaikkiaan:) Meikäläisen brändi on kai tämä: kirjailija, josta tuli kirjailija, koska tarotkortit käskivät. Hakkaa Maijankin brändin mennen tullen, eikö vaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 noin kiltisti kirjoitettuna se ei todellakaan kuulosta niin pahalta kuin ensiksi tuntui :)

      Ja kieltämättä nuo tarot-kortit tuovat oman mielenkiintoisen lisänsä julkisuuskuvaasi, mutta eikö tämänpäiväiset uutiset lyö jo senkin: ESIKOISkirjailija, joka pääsi ensimmäisen myyntikuukauden aikana eniten myytyjen teosten listalle!

      Ihan oikeasti, kun olen maininnut sinusta miehelleni, olen nimennyt sinut "se kirjailija, joka teki ihan mahdottomasti töitä romaaninsa eteen" (minulle mm. se villan kehräyskurssi vai mikä se nyt oli jäi todellakin mieleen loistoesimerkkinä työlleen omistautuvasta kirjailijattaresta), mutta taidan vaihtaa sen nyt kiteytykseen "menestyskirjailija heti alusta asti". :)

      Poista
  6. Näistä kommenteista ja asiaa hiukan ajatelleena voisin sanoa, että brändi on vähän kuin persoona. Kaikkea itsestä ei kerrota julkisuuteen eikä edes parhaalle kaverille, mutta se mikä näkyy ulospäin voi olla brändi. Se voi olla aito ja vilpitön ja kiva (niin kuin sinulla) tai salaperäinen (niin kuin Remeksellä) tai Turun Apteekkissa hengaava tyyppi (niin kuin Mäellä).

    Eikö Facebook ole tavallaan semmoinen brändikirja? Jokainen sielläkin antaa itsestään sellaisen kuvan kuin haluaa. Brändää itseään. Joten miksei blogissaankin voi brändätä itseään kertomalla semmoisia kivoja juttuja tai jos haluaa vaikka olla "salakavalan mysteerinen", niin sitten salakavalia mysteerijuttuja? Minusta tärkeintä on se, että on aito.

    Minä olen tänään näköjään jaarittelutuulella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kun olet jaarittelutuulella :) Enpähän ole ainoa ;)

      Erinomaisia huomiota, kummatkin. Periaatteessa kenellä tahansa on brändi, koska yksityisilläkin ihmisillä on kuitenkin itsestään minäkuva, jonka he esittelevät muille vain rajoitetusti.

      Ja hyvä huomio naamakirjasta, koska monillahan se voi olla noin, uskon. Varmaan olisi itsellänikin, jos jaksaisin päivittää useammin (niille, jotka eivät ole fb-kavereitani tiedoksi, että olen kaiken muun pahan lisäksi laiska ja saamaton FB-päivittäjä, vaikka kommentoinkin muiden päivityksiä. Sellainen äänekäs stalkkeri, vähän niinku :D). Yrittäisin olla vähemmän tylsä kuin olen. Nyt en jaksa edes yrittää.

      Jos ihan totta puhutaan, niin kyllä minusta olisi aina silloin tällöin kivempi, jos oma brändini olisi sellainen cool, hillitty ja hallittu. Kirjoittaisin fiksuja postauksia ajankohtaisista yhteiskunnallisista epkohdista. Tai sitten vaihtoehtoisesti olisin salaperäinen kamelianainen, joka tuijottelee huokaillen kaukaisuuteen samalla, kun antaa monitulkinnallisia lausuntoja eksistentiaalisista kysymyksistä.

      Mutta ilmeisesti minussa on ainesta lähinnä naispuoliseksi Duudsoniksi. Toisaalta, eikö heitä pidetä ihan symppiksinä? Ja pääsevät Kimin luo bailaamaan, niin että turha kai tässä valittaa :)Party on!!! :D

      Poista
  7. Voin helposti olla kaikkien edellä kommentoineiden kanssa samaa mieltä. Olet rento ja kevytkynäinen, hauska ja terävä. Italia kuuluu mielikuvaan myös, itsestäänselvästi.

    Brändi mielletään varmaan helposti tehdyksi, jopa muoviseksi? Yhtä hyvin brändi syntyy itsestään, kuten kirjoitatkin: brändi voi olla sekin, ettei anna itsestään minkäänlaista kuvaa. Ei brändin tarvitse olla mitään ikävää.

    Kyllä, olet totisesti saanut joululahjasi etukäteen! :-D Sitä ei voi pois viedä.

    En lähde tässä arvailemaan, minkälainen brändi mulla voisi olla tai edes millainen se kannattaisi olla. Mä oon niin vakava ;-).

    VastaaPoista
  8. Apua, nyt minä kyllä punastun tai vaihtoehtoisesti menen nurkkaan häpeämään sitä, että kalastelen täällä näin häikäilemättömästi kehuja brändistäni :D Ei kun oikesti, kiitos, ihana Paula. <3

    Sinulla on jo bloggari-brändi: vaikutat älykkäältä, objektiiviselta, sydämelliseltä ja huumorintajuiselta ihmiseltä. Aidolta. Ei ole ihme, että blogistasi tuli nopeasti suosittu, sinua on kiva seurata. Kirjailijana kehität sitä sitten vähän eteenpäin genren mukaan, mutta nuo ominaisuudet säilyvät kyllä mukana :)

    VastaaPoista
  9. Jos brändi ei ole aito, niin sitä on aika vaikea pitää yllä. Siksi kai kaikille toivoisi brändiä, joka olisi lähellä totuutta. Mitä ed. on sanottu, pätee myös tosielämässä, joten olet ilmeisesti onnistunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne <3 Ja luulen kanssa, että kovin pitkälle en jaksaisi leikkiä fiksua ja filmaattista, joten mennään näillä naispuolinen Uuno Turhapuro -eväillä :D

      Poista
  10. Sinun blogiasi jo yli vuoden seuranneena voin sanoa, että jos sinulla on brändi, se on symppiskirjailijabrändi :D Olet niin aidon oloinen kuin olla voi. Ja oih...Alpit ovat henkireikä. Pääsen sinne viikonloppuna :) Voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, symppiskirjailijabrändi <3 Olet aina yhtä kiltti <3 Nauttikaa Italian reissusta. Toivottavasti kuumuus vähän hellittää, minä jo haaveilen Suomen viileydestä!

      Poista
  11. Kiinnostava kirjoitus.

    Voin paljastaa, että minulla moni julkisuudessa ollut kirjailija on aiheuttanut ennakkoluuloja, esim. Jari Tervo, Kari Hotakainen sekä Sofi Oksanen.

    Tältä triolta olen lukenut monia teoksia,(tai Oksaselta vain 2) ja ne ovat täysin kumonneet ennakkoluulot, hyviä kirjoja ovat olleet, ja loistavia kirjailijoita.

    Julkisuuskuva, joka tulee median kautta, ei minulla välttämättä lisää kirjailijan kiinnostavuutta.

    Hotakaisen kirjoja aloin lukea vasta, kun olin lukenut Tervon Kallellaan, josta sain Hotakaisesta mukavan kuvan. Kallellaan teoksen taas luin sattumalta. Tervolta ja Hotakaiselta olen lukenut molemmilta kolme teosta.

    Sinun kirjojasi en ole lukenut, mutta blogistasi voin jo päätellä kirjoitustyylin ja se sopii varmasti kirjoihin, myös kirjailija-nimi on osuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa, joka sanoo, että kirjailijan julkisuuskuva vain häiritsee tuotantoon tutustumista, on minulla itsellänikin ennakkoluuloja joitain kirjailijota kohtaan, joita toiset kehuvat vuolaasti. Vaan minkäs teet, nykyään kirjailijan ammatti on varsin julkinen, joten ellei kirjoita puolipimeässä kaapissa omaksi huvikseen, jonkinlainen brändi muodostuu vähän kaikille. Mutta kun minä esim. ihasuin Hotakaiseen vuonna 1993, ei sillloin miehellä ollut minkäänlaista julkisuuskuvaa, ellei se sitten ollut marginaaliin joutuneet vaihtoehtokirjailijan, Hesarin kolumnitkin löysin vasta luettuani ekat kirjat. Ehkä hän ei niitä vielä 1993 kirjoittanutkaan...?

      Ja iiks ja apua, itse asiassa en osaa oikein sanoa, voiko näistä blogikirjoituksista päätellä dekkarin tyyliä. Kun nämä minä kirjoitan aina noin niin kuin vasemmalla kädellä ja pilke silmäkulmassa, kun taas dekkari on niin kovin, kovin vakava ja sen eteen on uurastettu ihan oikeasti...

      Olen kirjoittanut myös dekkarikäsiksen, jonka oli tarkoitus olla humoristinen, mutta kun sain palautetta, että huumori on kuule harvinaisen vaikea laji, en enää uskaltanut edes yrittää, ja valitsin sellaisen vakavamman sävyn.

      Mutta yhdelle henkilöhahmolle jätin oikeuden puhua omalla suullani. Siis yksi sivuhenkilö on perinyt minulle omaisen puhetyylin. Kiinnostava nähdä, tunnistaako kukaan häntä alteregokseni :)

      Poista
  12. Mun brändiin varmaan kuulusi romantiikkaa ja lampaita. Tosin ei samassa lauseessa.

    Brändihän on tosiaan tasan se, mitä itsestään haluaa paljastaa. Sulla se on toki kovin Italia-painotteinen, mutta hyvä juttu vain. Eksoottisuus on eksoottista.

    Tosin, mieluummin brandya kuin brändejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, piti tulla ihan erikseen vinkkaamaan, kun sinä harmittelit niitä bloggerin sanavahvistuksia.

      Ne toimivat sumealla logiikalla, toinen on varmistussana, toinen se mitä etsitään. Eli nyt varmistussanana on se numero. Jos saat numeron oikein, ei haittaa vaikka typoat sanan. Olen koettanut useampaan kertaan, ihan tahallani.

      Poista
    2. Heh heh, on tosiaan ehkä parempi pitää lampaat erillään romantiikasta, vaikka toisaalta eläinromanssit saattavatkin olla seuraaava kirjallisuuden johtava trendi :) Ranska kuultaa kyllä myös brändistäsi, varsinkin, kun brandya suosittelet. (vai onko se ranskalaista...?)

      Hei, mä olenkin ihmtellyt, että miksi mä pääsen monissa blogeissa kommentoimaan, vaikka en saa sanasta selvää. onneksi numerot sentään on selkeitä :D

      Poista
    3. armanjakit, calvadokset ja konjakit ovat kaikki brandyja, mutta sana itse tulee hollannin kielen sanasta brandewijn, "poltettu viini"

      Poista
  13. En ole lukenut tätä alkuperäistä brändäämiskommenttia, mutta kirjailijoilla itsellään kyllä on aika skitsofreeninen suhtautuminen brändäämiseen. Toisaalta brändi nähdään merkityksessä "kirjailijakuva", jolloin brändi on se, millainen ihminen kirjailija nyt ylipäätään on ja mitä hän sattuu höpisemään julkisesti. Harmitonta siis. Toisaalta yksikään kirjailija ei suostu myöntämään julkisesti, että hänellä olisi brändi, tai jos onkin, se on syntynyt täysin sattumalta, ilman minkäänlaista hämärää brändäämistä. Ja kuitenkin kyseessä on ammattikunta, joka on anaalisen tarkka sanojen merkityksestä. Kun kirjailija ilmaisee itseään kirjallisesti, hän tekee sen paljon tietoisemmin kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät kirjoita työkseen. Kirjailija pohtii, millä tavalla hän asiat ilmaisee, mitä sanoja hän käyttää, miten rakentaa lauseensa. Mihin kohtaan hän tällää pilkun, jotta haluttu efekti on mahdollisimman täydellinen. Mitä vaivattomammalta ja selkeämmältä kirjailijan ilmaisu vaikuttaa, sitä enemmän sen kehittämiseen on nähty vaivaa.

    Parikin kommentoijaa on maininnut aitouden tärkeydestä. Mun on vaikea kuvitella, että nykypäivän median läpäisemässä maailmassa kirjailija voisi olla muuta kuin aito. Millainen olisi epäaito kirjailija? Tässä yhteydessä huom: Mä oletan, että jokainen järjissään oleva aikuinen ihminen tajuaa mun kirjailijapersoonani olevan tarina muiden joukossa. Kirjailijana ja ihmisenä koen integriteettini olevan ihan kohdillaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kirjailijoiden vastahakoisuus puhua oman kirjailijuutensa brändäämisestä liittyy myös siihen, että parhaat brändit (kuten Sofi Oksasella tai vaikkapa Riikka Pulkkisella) ovat todennäköisesti syntyneet ajan kanssa, luonnollisesti, kun jotkut ominaisuudet heidän persoonissaan ovat korostuneet toisten kustannuksella ilman, että kumpikaan olisi sen kummemmin tietoisesti lähtenyt niitä korostamaan. Kun taas jos sanotaan, että joku brändää itseään, niin se voi kuulostaa nimenomaan sellaiselta, että on istuttu kokouspöydän ääreen miettimään, että millainen imago nyt sinulle rakennetaan.

      Kuten totesit, kyse on todellakin sanoista ja sanojen merkityksestä, jokainen tulkitsee sanan brändi ja brändäys negatiivisemmin, toiset positiivisemmin, jotkut puhtaan neutraalisti. Aika harva kirjailija nykypäivänä enää kuitenkaan on markkinointia täysin vastaan, useimmilla ongelmana ei todellakaan ole julkisuuden rajaaminen vaan se, ettei kirja saa lukemattomien muiden joukossa lainkaan julkisuutta ja löydä sitä kautta tietään lukijoille.

      Ja voin uskoa, että useimmille julkisuudessa on vaikea olla muuna kuin omana itsenään, ellei nyt sitten satu olemaan ammatiltaan näyttelijä :)

      Poista
  14. "Periaatteessahan brändi ei tarkoita kirjailijankaan yhteydessä muuta kuin että kirjailijan julkisuuskuva eroaa persoonallisella tavalla muiden kirjailijoiden julkisuuskuvasta."

    Juuri näin Vera. Koko vastakkainasettelu on mm. tuosta syystä kummallista. Kahden vastapoolin ajatus on erikoinen. Koska jos joku yrittää olla täysin bränditön, eli minimoi julkisuuden eikä yritä luoda itsestään mielikuvia, siitäkin tulee ns. brändi.

    FB:ssa kiersi vasta vitsi, jossa rantojen miehet sanoivat, että kaikki brändit on aina juotu, mitä on eteen tuotu. Siinä merkityksessä olen itse nykyään täysin bränditön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, mielestäni Ahmu kirjoitti hyvin, kun kehitti ajatusta, että periaatteessa myös yksityisillä ihmisillä on brändi. :) Joillakin se erottuu toisista helpommin kuin toisilla, mutta ei kukaan paljasta itseään ja ajatuksiaan 100% kaikille tuntemilleen ihmisille, useimmilla on jonkinlaisia salaisuuksia ainakin ajatuksen tasolla perheenkin sisällä. :)

      Poista
  15. Näin kauppatieteilijän ja markkinointi-ihmisen näkökulmasta tämä on mielenkiintoinen keskustelu! Meillehän koulussa opetetaan, että vaikka brändiä voi rakentaa ja kehittää, niin se on loppuen lopuksi jokaisen asiakkaan henkilökohtainen mielikuva tuotteesta/palvelusta tai vaikkapa sitten kirjailijasta. Voisikin sanoa, että meillä kaikilla on jonkun sortin brändi, haluamme sitä tai emme, koska jokaisella meillä on omat mielikuvamme toisistamme. Toisin sanoen kirjailija Vera Vala voi olla tuotemerkki, mutta brändi on se, mitä me muut sinusta ajattelemme, ja johon sinä voit halutessasi yrittää vaikuttaa. Jos teet sitä (vaikuttamista siis) tietoisesti, niin voidaan puhua brändäyksestä.

    Ja sitten päästäänkin suosikkiaiheeseeni eli kulttuuriin ja markkinointiin! Mielestäni kun markkinointi ei vie taiteelta yhtään sen uskottavuutta taikka vaikuta suoraan laatuun. Ihan turhaan markkinointia, johon tämä brändäyskin luetaan, pidetään jonain bisnesmaailman mörkönä, josta puhutaan vain kuiskaten ja anteeksi pyydellen kulttuuripuolella. Koska hyvänen aika, jos minulla on laadukas ja hieno juttu, niin kyllähän siitä on muidenkin syytä tietää ja kuulla. Ja jos siinä samalla tienaa leikkelettä ruisleivän päälle, niin hyvä niin.

    Joten rohkeasti vain brändiä rakentamaan: näissä kommenteissahan sinulla on jo hyvä pohja mielikuva-analyysille!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!