perjantai 17. elokuuta 2012

Ensimmäinen blogiarvio ja toinen haastattelu + edit

Esikoisdekkaristin elämä on ollut kyllä yhtä täpinää viime päivät. Melkein liikaakin, jos totta puhutaan. Toteemieläimeni on laiskiainen, joten minulle ominaisin olotila kulkee jossain horteen ja laiskottelun välimaastossa. Täällä "lomalla" taas olen kulkenut tukka putkella ympäriinsä. Toisaalta on niin antoisaa tavata uusia ihmisiä ja tehdä uusia juttuja, etten kyllä kehtaa pahemmin valittaa. Mutta kirjoittaminen kärsii, kun rutiineihin tulee poikkeuksia. Pian varmaan pääsenkin palaamaan normaaliin päivärytmiin ja seuraavan käsiksen kimppuun.



Mutta asiaan! Kirsi Kirsin kirjanurkasta on ollut ihanan kannustava koko kirjan julkaisuprosessin ajan. Hän on ollut yksi niistä upeista blogituttavuuksista, jotka tekevät bloggaamisesta niin palkitsevaa. Kirsi teki minulle ihkaensimmäisen haastattelunkin, nimittäin dekkariseuran blogiin. Ja nyt Kirsi on aivan ensimmäisenä julkaissut KSV:stä myös blogiarvion. Siitä suuri kiitos Kirsille! Kuten dekkariseurankin haastattelussa kerroin, kirjoitin dekkarin, koska halusin antaa lukijoille mahdollisuuden "pieneen pakoon arjesta". Kirsinkin arviosta varmaan tulee hyvin ilmi KSV:n perusolemus, eli halusin tarjota lukijoille murhamysteerin värittämän nojatuolimatkan Italiaan, ja olen todella iloinen, jos myös Kirsi matkasta on nauttinut.

EDIT: Myös Rachelle Rakkaudesta kirjoihin -blogista on ehtinyt kirjoittaa arvion, hänellekin sydämelliset kiitokset. 



Muutoin olin haastateltavana YLE Pohjanmaan radiossa. Huh, että jännitti etukäteen, mutta jälleen toimittaja Pauliina sai olon niin rennoksi ja mukavaksi, että koko juttutuokio sujui ilman, että edes tajusin puhuvani radiossa. Haastattelu tulee ilmeisesti ulos joskus ensi viikolla. Pälätin tietenkin taas läpiä pääni niin kuin yleensäkin, mutta suunnitelmissa on muuttua hillityksi ja hallituksi viimeistään joskus eläkkeellä. Sitä ennen en varmaan osaa tarjota muuta kuin höpöttelyä siitä, mitä päähän pälkähtää, joten jos joku saattuu olemaan kuulolla, niin saa sen radion sulkeakin kesken haastattelun.


En tiedä, onko teistä monikin käynyt radion toimituksessa, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen. Siksi otin tapani mukaan näitä kuviakin, itsestäni on tosi kiinnostavaa kurkkia "kulissien" taakse. Noilla miksauspöydillä on ihan hillittömät määrät kaikenlaisia nipukoita ja napukoita, mutta Pauliina tunnusti, ettei radiotoimittajan tarvitse aivan niitä kaikkia osata käyttää.

26 kommenttia:

  1. Siitä se lähtee, kohta pyöritellään Veraa haastattelusta toiseen :)

    Muuten, minusta ihanin otsikko koskien kirjaasi on tämä: "Italia tulvii iholle Vera Valan jännittävässä esikoisdekkarissa"

    VastaaPoista
  2. No, nämä haastattelut taisivat olla suurimmaksi osaksi tässä, mutta arvostan kyllä, että Pohjanmaalla on kiinnostuttu oman kylän flikan jutuista :)

    Ja eikö olekin kaunis tuo lause, tykkäsin siitä itsekin hurjasti ja oikein kyselin, että kuka kustannustoimittajista sen keksi, kun se oli niin ihanan runollinen. <3

    VastaaPoista
  3. Huii mitä pyöritystä. Koitahan jaksaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välillä on kyllä suoranainen stressitila päällä, mutta minä stressaannunkin aina hyvin helposti kaikesta, oli se sitten positiivista tai ei. Mutta varmaan tämä tästä hyvinkin pian tasaantuu :)

      Poista
  4. Olit sä Pohjalaisessakin tänään! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muuten vinkistä, en olisi huomannutkaan, ellet olisi maininnut! Nyt on varmaan koko Pohojammaa kyllästetty Vera Valalla, kun pukkaa joka tuutista :D

      Poista
    2. Oot tehnyt kovan työn kirjan kanssa, hyvä että se huomataan. Onnea vielä kirjan johdosta!

      Poista
  5. Todella mahtavaa, Vera! Tsemppiä ja iloa kaikesta tästä! :-)

    Kirsin arvostelu vahvisti käsitystäni sun esikoisesta. Jotenkin tämän (tai siis sen entisen) blogisi kautta siitä tuli jo sellainen takuuvarma laadukas kuva. En itse pysty sitä ihan heti lukemaan, mutta toivottavasti jossakin välissä! Haluaisin niin kovasti nimittäin pakoon sinne Italiaan! ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula-kulta, sinä olet kanssa niitä ihmisiä, joka jaksaa kannustaa. Minä tsemppaan parhaani mukaan ja iloitsen, mutta salaa toivon, että pian minulla on taas ihan tylsää ja saan vain istua naputtelemassa koneella :)

      Hih, toivotan hyvää "pakomatkaa", kunhan sen aika koittaa ;)

      Poista
  6. Vau! Ihkua! Minulla on mennyt kirjan ilmestyminen ihan ohi, en ole taas jotenkin seurannut maailmaa. Pitää heti laittaa varaus vetämään kirjastoon! Ei kun tuo on kyllä pakko saada omaksi, koska hyllyssäni on yksi hyllyväli blogiystävien kirjoille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on mahtava kerätä blogiystävien kirjoja, mutta jos ihan totta puhutaan, niin esikoiskirjailijana olen vain todella otettu, jos haluat ja jaksat lukea kirjani, oli se sitten oma tai lainattu :)

      Poista
  7. Mahtavaa! Tuskin maltan odottaa, että saan kirjan luettavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, hyvää "Italianmatkaa" :)

      Poista
  8. Onnittelut kirjasta! Nautihan kirjailijuudesta täysin siemauksin!

    Käväisin juuri Kirsin blogissa lukemassa arvion kirjastasi ja vaikka en luekaan juuri dekkareita, taidanpa tämän napata joululukemistoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosin kuten taisin jo paljastaa, nautin kirjailijuudesta ihan eniten koneen ääressä pyjama päällä :D

      Ja kieltämättä syksyisten sateitten ja talvisten pakkasten suojaksikin kirjaa olen ajatellut :)

      Poista
  9. Minäkin olen koko ikäni harjoitellut tuota viileä lady like -tyyliä;-) Mitä hemmettiä sitä tekisi tälle äidin puolelta tulleelle karjalaisverelle. Olen kyllä tosi cool, kun olen loukkaantunut, mutta muuten mieheni mielestä enemmän slaavitar, vaikka minussa ei ole mitään venäläistä perimää - tiettävästi.

    Taidan poistua takavasemmalle, ottaa ison annoksen KERMAvaniljajäätelöä (nougat) ja uppouta Ariannan tutkimuksiin...

    VastaaPoista
  10. Hah, minä säännöllisesti päätän, että nyt vedän esiin coolin minäni, joka hyvin hillitysti ja hallitusti käyttäytyen punnitsee sanansa jne. mutta kuinkas sitten kävikään...? :D

    VastaaPoista
  11. Aivan mahtavalta kuulostaa, onnea ja iloa! Vihdoinkin se kirja sitten tuli kauppoihin, onhan sitä jo keväästä asti kieli pitkällä odotettu ;-) Omani tuossa odottelee lukuvuoroa ja minä yritän pikalukea edellistä loppuun.
    Hurjasti nappuloita, piuhoja ja tietokoneita tuollla radiossa, ihan yllätyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytti ihan lentokoneen ohjaamolta, odotin koko ajan, että pian alkaa vilkkua ja hälyttää ja pitää mennä maahansyöksyasentoon :)

      Poista
  12. Live-haastattelut on jänniä! Itsellänikin on aina sellainen olo, että pompin asiasta toiseen, unohdan puolet mitä oli tarkoitus sanoa ja pointti katoaa jonnekin käsittämättömän älämölön alle. Mutta sitten kun jälkeenpäin on kuullut, että ihmiset ovat kuitenkin kuulleet siellä välissä jotain järkevää ja kiinnostavaa, niin täytyyhän se uskoa. Ehkä tässä ajan kanssa kehittyy omasta mielestäänkin paremmaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen etukäteisjännittäjä. Sitten kun lämpenen unohdan, että onkin joku "haastattelu". Jälkeenpäin mietin kovasti, että mitähän tuli taas möläyteltyä... :)

      Poista
    2. Hei! Olin yksi onnekkaista henkilöistä, jotka voittivat esikoiskirjasi.
      Olen vasta aloittanu blogin pidon ja kirjoitin sinne pienen arvostelun kirjasta, arvosteluni on kyllä todella kökkö ja huono mutta harjoitus tekee mestarin. Niin ainakin toivon!
      http://laiskanpulskea.blogspot.fi/2012/08/vera-vala-kuolema-sypressin-varjossa.html

      Poista
    3. Oi kiitos Hedi, että teit luit kirjan ja teit siitä blogiarvion! Tuohan oli mainio alku kirjabloggaajan uralle! Varmasti huomaat jo aika pian, että kirjoitus sujuu aina vain helpommin ja helpommin, mitä enemmän kirjoitat, sitä sujuvammin kirjoitat!

      Poista

Kiva kun kävit!