keskiviikko 22. elokuuta 2012

Blogiarvioiden tärkeydestä, pieni pyyntö+eka lehtiarvio

Tässä viime kuukausina on kirjablogeissa puhuttu blogiarvioiden tärkeydestä. On puhuttu kirjabloggareiden roolista, vastuusta, vallasta ja asemasta ammattikriitikkojen ja tavislukijan välimaastossa. Kirjabloggaus on sen verta uusi ilmiö kirjallisuuden kentällä, että vielä kirjabloggaajan rooli ei ole vakiintunut. Eikä ehkä vakiinnukaan, niin monimuotoista kirjabloggaus on. Se on myös kirjablogien rikkaus: mukaan mahtuu kaikenlaisia lukutoukkia ja blogien lukijoilla on täysi valta valita, ketä haluavat seurata säännöllisesti. Joidennkin bloggaajien kanssa maut käyvät paremmin yksiin kuin toisien.

Itse olen rinnastanut kirjabloggareita kirjavinkkareihin. Vaikka rooleissa on eroa, niin kumpikin levittää pohjimmiltaan kirjallisuuden ilosanomaa. Omaa sydäntäni lähinnä on erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuus. Luen aina tyytyväisenä niitä koskevat arviot, koska luen lasten- ja nuortenkirjoja ihan omaksi ilokseni joka tapauksessa siinä missä aikuistenkin kirjallisuutta. Ihminen on niin vanha kuin itsensä tuntee.

Minä olen hurjan kiitollinen siitä, että oma kirjani on saanut jo nyt arvostamissani kirjablogeissa huomiota, ja minulla on kutina, että muutama muukin kirjabloggaaja esittää kirjasta vielä arvionsa. Esikoiset varmaan kiinnostavat ihmisiä enemmän jo uutuudenviehätyksenkin vuoksi: minkälainen kynäilijä kirjamaailmaan on nyt uskaltautunut?

Toiselle kirjalle huomiota ei aina löydy samalla tavalla, varsinkaan, jos kyse on sarjasta. Nyt välitänkin lahjakkaan kirjailijakollegani Hanna van der Steenin pyynnön: olisiko joku kiinnostunut bloggaamaan hänen Tähtisilmät-trilogiansa toisesta osasta, Kirouksesta?

Minä olen viihtynyt kirjan parissa aivan yhtä hyvin kuin sarjan ensimmäisen osan, Ennustuksen. Riemastuttava ja kaikinpuolin kutkuttava matka fantasiamaailmaan. Pidän itseäni mielikuvitusrikkaana ihmisenä, mutta Kirousta lukiessani en ole osannut kuin ällistellä Hannan kekseliäisyyttä niin sanojen kuin olentojen luomisessa. Uskon kenen tahansa leikkimielisen ja huumorintajuisen ihmisen nauttivan Kirouksesta ilman ikärajoituksiakin. Eikä Hanna todellakaan pistä pahakseen, vaikka joku ei kirjaan jostain syystä hullaantuisikaan, kirjailijat osaavat kyllä arvostaa hyvin perusteltuja arvioita, vaikka niissä nousisi esiin kysymysmerkkejä tai kritiikkiäkin.

Tässä on linkki Hannan postaukseen. Kiitos ja nautinnollista lukumatkaa jo etukäteen kaikille, jotka tarjoukseen tarttuvat!

EDIT: Tuonne arvio-sivulle on linkittänyt myös ekan lehtiarvion, kun Kuolema sypressin varjossa arvioitiin Ilkassa.

13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun tarjoat meille muille lukuelämyksiä. Ja naurua, sitä ei ole koskaan liikaa!

      Poista
  2. Voih, osuitpa arkaan kohtaan! Nimittäin tunnen jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että Hannan kirja on lukematta ja esittelemättä. Luin ja kerroin blogissanikin Ennustuksesta, josta pidin ja jonka kakkososan voisin siis aivan mainiosti lukea ja esitellä myös. Mutta aika ei vain yksinkeratisesti ole riittänyt. Mielessä asia on ollut ja koetan tehdä sille jotain ja pian!
    Kunpa ihmisellä olisi oikeasti mahdollisuus jakautua useammiksi. Yksi lukisi täällä kotona, kun toinen minä olen töissä.

    VastaaPoista
  3. Hih, muitakin aamunvirkkuja näemmä liikenteessä :) Niinhän se on itse kullakin, luettavien kirjapino kasvaa kasvamistaan, ja minä en edes joudu miettimään niiden arvioimista julkisesti. Jos kuitenkin aikaa riittää, niin tiedä, että se on iso juttu kirjailijalle päästä arvioitavaksesi. Siis jälleen itse kullekin ;)

    VastaaPoista
  4. Harmi jos näet bloggareiden kirja-arviot kirjavinkkauksina. Aivan yhtä tärkeää on kirjoittaa kirjoista, joita ei välttämättä halua suositella. Samalla tulet rinnastaneeksi blogien arviot lehtien buffeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiinnostava kommentti, kiitos siitä :)

      Kuten kirjoitin, tiedostan, että kirjavinkkareiden ja kirjabloggaajien rooleissa on eroja. Kirjabloggaus on kuitenkin niin monimuotoista toimintaa, ettei yksiselitteistä kirjabloggauksen filosofiaa ole tietääkseni edes keksitty. Jotkut kertovat mieluummin mielipiteensä kirjoista, joita voivat suositella, mutta vaikenevat niistä, joita eivät halua suositella. Tällaiset kirjabloggaajat ovat hyvinkin lähellä kirjavinkkaajia. Toiset kirjoittavat milteimpä perinpohjaisemmin kirjoista, joita eivät halua suositella, ja tällaisia bloggareita onkin vaikea rinnastaa kirjavinkkaajiin.

      Jokaisella kirjabloggajalla on omat, yksilölliset periaatteensa. Jokainen arvottaa omalla tavalla kirjoista kertomisen, olipa kyseessä sitten suositus tai varoitus. Kirjavinkkauksen maailmassa kasvaneena minulle tärkeä periaate on juuri lukemisen vieminen eteenpäin harrastuksena, ei niinkään yhden kirjan tai kirjailijan arvottaminen paremmaksi kuin toisen. Joku toinen taas saattaa pitää nimenomaan kirjojen pisteyttämistä tärkeänä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. ;) Taide, johon kirjallisuuskin yleensä luetaan, ei ole koskaan absoluuttista vaan jokainen kokee sen omalla, yksilöllisellä tavallaan.

      Il mondo e' bello, perche' e' vario, sanovat italialaiset. Eli maailma on kaunis juuri monimuotoisuutensa vuoksi :)

      Poista
    2. Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten sinä koet sitten kritiikin? Mitä se on mielestäsi? Uskon nimittäin lukevani melko samoja blogeja kanssasi, koska usein käytän tuota sinun "näitä luen" listaa nopeimpana tienä kiinnostaviin blogeihin (minulla ei ole omaa tiliä googlessa, mihin voisin blogeja listata). Olen nimittäin itse sitä mieltä, että monet näistä kirjablggareista on hyvinkin kriittisiä. Ja jopa niin, että ne lähentelee ihan ns. etabloituneen kirjallisuuskriitikkojen tasoa. No, olkoonkin että joskus tietyt ilmeiset kirjallisuushistorialliset viittaukset saattaa puuttua, mutta se tuskin on mikään iso synti.

      Poista
    3. Muoks edelliseen: "Ja jopa niin, että ne lähentelee ihan ns. etabloituneiden kirjallisuuskriitikkojen tasoa."

      Mä muutin lausetta ja huomaamattani jäisi sitten väärä sanamuoto... Rillit on jossain, joten naputtelen puolisokeana kaiken lisäksi :-)

      Poista
    4. Olipa taas kiinnostava kysymys!

      Jos totta puhutaan, vastatakseni pitäisi ensin tietenkin määritellä kritiikki. Mutta katsotaanpa, kykenenkö vastaamaan selkeästi ilman yleismaailmallisia määritelmiäkin :)

      Jos nyt puhutaan kirjablogeissa kerrotuista arvioista, niin se, että jostain teoksesta tuodaan esiin myös heikkouksia, ei mielestäni ole "negatiivista kritiikkiä" vaan antaa positiivisten huomioiden kanssa tasapainoisen ja rehellisen kuvauksen kirjasta. Tällöin kirjaa yleensä myös suositellaan, koska vaaka on kuitenkin ollut enemmän positiivisen kuin negatiivisen puolella.

      Se on siis silloin hyvinkin rinnastettavissa kirjavinkkaukseen, joka ei todellakaan ole kustantamojen maksamaa lobbausta vaan lukemaan houkuttelemista erilaisin keinoin, tämä ihan vain täsmentääkseni siltä varalta, ettet ehkä ole tutustunut kirjavinkkaukseen syvemmin. :)

      Jos taas arvio on pelkästään negatiivinen, jolloin arvioija ei todellakaan voi suositella kirjaa kenellekään, niin silloin toimintaa ei tietenkään voi rinnastaa kirjavinkkaukseen, eihän bloggaaja silloin herätä ihmisissä kiinnostusta teoksen lukemista kohtaan. Vaikka joihinkin murskakritiikkikin vetoaa, kun he haluavat todeta, onko arvioija liioitellut vai ollut objektiivinen arviossaan -tässä tapauksessa toiminta on yllättävää kyllä myös kirjavinkkaukseen rinnastettavaa, kun on hiukan epäortodoksisin keinoin houkuteltu lukija joka tapauksessa tarttumaan kirjaan. ;)

      Harva kirja on täydellinen. Tai ainakaan omalla lukijan urallani täydellisiä kirjoja on tarttunut haaviin vain muutama. Minusta on siis luonnollista, että kirjaa esitellessä tulee esiin myös puutteita tai negatiivisia elementtejä. Harvoin niistä kertominen tyrehdyttää lukuintoni, päinvastoin, on usein ihan hyväkin, että odotukset ovat realistisia, jolloin kirjaan kykenee suhtautumaan objektiisisemmin kuin silloin, jos joutuu pettymään omien epärealististen odotustensa suhteen. Ja jos bloggaaja mainitsee myös kirjan heikkouksista, suhtaudun luottavaisemmin myös positiivisiin puoliin, kun koen arvioijan kyenneen säilyttämään edes jonkinlaisen objektiivisuuden ja etäisyyden kirjaa arvioidessaan sen sijaan, että kirjoittaisi ainoastaan tunnekuohun vallassa.

      Mahdoinkohan vastata selkeästi kysymykseesi? :)

      Poista
  5. Itse ajattelen niin, että kritiikki tai arvostelu on kerrassaan vanhahtavia sanoja käytettäväksi. Oikeampaa olisi puhua kirja-arvioista. Nehän on aina vain yhden henkilön subjektiivisia näkemyksiä ja siksi arviosta puhuminen tuntuu jotenkin realistisemmalta ja kuvaavammalta. En kuitenkaan väitä, etteikö tämän subjektin mielipiteeseen voisi yhtyä laajempikin joukko!

    Arvion kirjoittajalta voi odottaa enemmän, kuin blogin kirjoittajalta. Voidaan olettaa, että kirjoittaja on pätevöittänyt itsensä esim. akateemisten opintojen kautta ja hallitsee arvioiden kirjoittamisen lisäki arvioitavan asian eli tässä kirjallisuuden. etaboituneelta arvijoijalta, voidaan edellyttää laajaa asiantuntemusta ainakin esim. kirjallisuuden eri lajien ja julkaisukentän, sekä taiteen filosofian eli makukeskustelun teorioiden osalta. Bloggarilta ei tällaista voi odottaa, mutta monet bloggarit ovat vain todella hyvä siinä! Hyvä arvio lähtee lukijan kyvystä kokea, eläytyä, havaita... name it! Ainoa erotus ns. virallisen kriitikon ja bloggarin välillä on siis vain vain odotusarvo. Bloggarikin voi kyllä vakiinnuttaa asemansa, lukijakuntansa avustuksella ja nauttia suurta arvostusta blogipiireissä. Monesti tällaisia bloggareiden arvioita on kaikenlisäksi vielä erittäin nautinnollista lukea.

    Arvioihin pätee tämä sama mitä kirjoitit aiemmin: "Taide, johon kirjallisuuskin yleensä luetaan, ei ole koskaan absoluuttista vaan jokainen kokee sen omalla, yksilöllisellä tavallaan."
    En tiedä mitä ne huonot arviot ovat? Tai hyvät arviot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. t. Sokea

      Ps. Menen etsimään niitä rillejä nyt, en jaksa tätä tihrustamista :-)

      Poista
    2. Joo, nyökyttelen täällä, koska olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Ja todellakin, itse asiassa ajattelin rinnastaakin tuossa lauseessa arviot taiteen kanssa, koska näkemykseni pätee mielestäni myös niihin.

      Poista
  6. Mukavaa, että esikoisesi saa arvioita! On varmasti kiinnostavaa lukea niitä.

    Haastoin sinut miettimään välillä muita kirjoja :-)! Käythän hakemassa haasteen blogistani?

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!