sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Rakkaudesta ruokaisiin murhiin (Torinossa)

Saimme tärkeitä vieraita luoksemme, kun mieheni Bolognassa asuvia sukulaisia tuli käymään. Olen ennenkin maininnut, että anoppini lisäksi myös mieheni tädit ovat olleet suuria inspiraationlähteitä kyökkiorjan urallani. Mieheni suku on siis alunperin Emilian maakunnasta, joka noin yleisellä tasolla tunnustetaan Italian kulinarismin kehdoksi. Siis kun puhuu italialaisen kanssa ruoasta, hän kehuu tietenkin aina oman maakuntansa ruokaa maan parhaaksi, mutta kaikki myöntävät Emilian olevan selvä kakkonen, mikä ainakin formulapistein laskettuna nostaa Emilian tietenkin koko maan ykkösalueeksi, mitä herkutteluun tulee. Emiliasta ovat kotoisin myös monet suomalaisten tuntemat herkut parmankinkusta parmigiano-reggianoon ja Barillan pastaan ja pastakastikkeisiin. Jälkimmäisiin ei tosin turvaudu Italiassa kukaan muu kuin joku suomalainen maahanmuuttaja ensimmäisinä italianvuosinaan, luulen ;)

Kaikki iphonella ottamani kuvat ovat jostain syystä vähän vinoja

Tuli tälläkin kerralla rupateltua tätien kanssa ruoanlaitosta. Mikä oli oikein hyvä, koska minulla olikin seuraavaksi kirjoitettavana ruoanlaittokohtaus. Dekkarisarjan päähenkilö Arianna on perinyt minulta rakkauden ruoanlaittoa kohtaan. Minusta dekkareissa pitää olla ruoka- ja /tai ruoanlaittokuvauksia. Niitä oli Viisikoissa, niitä on Kalle Mestarietsivässä, P.D. Jamesin Adam Dalgliesh on varsinainen herkkusuu, Patricia Cornwellin Kay Scarpetta rakastaa ruoanlaittoa ja mitä olisivat Donna Leonin dekkarit ilman kuvauksia Brunettin perheen aterioista? Dekkarigenre nojautuu pitkälti perinteisiin. Ruokakuvaukset luovat turvallisen hengähdystauon jännittävämpien kohtausten keskelle.

Torinossa käppäillessä ei gelato tai paninit ole ainoita välipaloja. Varsinkin helteellä maistuu myös tuore hedelmäsalaatti.

Itse innostuin ruoanlaitosta oikeastaan vasta, kun aloitin seurustelun mieheni kanssa. Olin asunut Italiassa jo sen verran monta vuotta, että ymmärsin tien italialaisen miehen sydämeen kulkevan ihan oikeasti mahan kautta. Tietenkin tosi hemaisevat tapaukset saavat anteeksi myös ruoanlaittokyvyn puutteen, mutta meilel tavallisille kuolevaisille ainoa tapa saada mies harkitsemaan yhteistä tulevaisuutta on soppakauhan ottaminen kiltisti käteen. Ensin keräsin reseptejä lentoemäntä- ja stuerttikollegoilta ympäri Italiaa, sitten siirryin kokeilemaan respetikirjojen ja lukuisten Italiassa myytäviä pelkkään ruoanlaittoon erikoistuneiden lehtien pariin. Kun olin treenannut tarpeeksi, uskalsin kysellä vinkkejä anopilta ja mieheni tädeiltä. Hehän eivät osaa sanoa mitään desimääriä tai ruoanlaittoaikoja 10 minuutin tarkkuudella, vaan luottavat silmiinsä ja makuaistiinsa. Mausteita on tarpeeksi sitten, kun kastike maistuu hyvältä.

Torino on kuuluista holvikaarin katetuista pylväskäytävistään.

Sittemmin huomasin, ettei ruoanlaitto ollutkaan enää pelkkä velvollisuus, vaan suorastaan nautin siitä. Tähän tilaan pääseminen vaati kuitenkin pitkän tien. Aivan alussa kiristelin hampaitani ja purskahdin itkuun, kun raviolit eivät onnistuneetkaan niin kuin toivoin. Mutta purin hammasta ja jatkoin sinnikkäästi kokeilujani. Hetken kuluttua mies kehuikin, että teen muutamia ruokalajeja paremmin kuin hänen tätinsä. Sitten ylsin sille korkeimmalle tasolle, jolla kokataan paremmin kuin miehen oma mamma. Ja nykyään tädit kysyvät aina silloin tällöin reseptejä myös minulta. Ihan hyvin poropeukalolta, jonka ensimmäinen kuivakakku ristittiin "kumikakuksi" johtuen sekä ulkonäöstä, pompahtelevasta koostumuksesta että mausta.


Nykyään minä nautin ruoanlaitosta. Tottakai korpeaa huhkia hellan ääressä, jos olen väsynyt, kipeä tai kiireinen. Mutta jos aikataulut pitävät ja suunnittelen ruoanlaiton etukäteen, se on minusta vain mieluisaa puuhaa. Kun lapsi oli aivan pieni, ruoanlaitto oli myös suoranainen hengähdystauko, se oli sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Sittemmin ruoanlaitosta on tullut samankaltainen inspiraationlähde kuin juoksusta ja kävelystä. Usein saan suunniteltua juonta tai henkilöhahmoja eteenpäin juuri kyökin puolella. Pilkon kasviksia ja saan niitä kuuluisia välähdyksiä, joiden myötä jokin aiemmin vaivannut pulma näyttää selviävän kuin itsestään. Ja tämän ominaisuuden olen lahjoittanut myös dekkarisarjan päähenkilölle Ariannalle. Hänkin pohtii ja punnitsee asioita ruokaa laittaessaan, ja aina silloin tällöin hänelle valkenee juuri ruokaa laittaessa asioita, jotka siihen saakka ovat pysyneet hämärinä.

Torinossa on paljon kivoja katukahviloita
 Ruoanlaitosta Torinoon: kiertelimme Italian aikaisempaa (ensimmäistä) pääkaupunkia turisteina. Tykkään Torinosta, vaikka se ei toki Rooman veroinen olekaan. Mutta historiaa Torinostakin löytyy, ja jokin katumaisemassa muistuttaa minua Pariisista, kolmannesta lempikaupungistani Rooman ja New Yorkin ohella.






Jos aika antaa myöden, panen tänne myös muutamia kuvia niistä Torinon nähtävyyksistä, joita olemme käyneet töllistelemässä, kuten tässä yläpuolella näkyvää kuninkaanlinnaa.

Hyviä sapuskoita uudelle viikolle toivottaa

Kyökkiorja

14 kommenttia:

  1. Meillä on nyt niiiin kuuma ja kostea, että tuskin olen hengissä, joten kommentoin lyhyesti:

    Minusta ruoanlaitto on parhaimmillaan kuin eroottinen esileikki! Etenkin se on sitä kun valmistan italialaista tai ranskalaista ruokaa. Et takuulla halua kuulla mitään yksityiskohtia;-)

    Nukumme yön ovet auki puutarhaan ja isolla partsillemme. Saatamme herätä lepakoihin...

    Herkullista viikkoa kaikille aisteille!

    VastaaPoista
  2. Hah, täytyy myöntää, että kun tuossa laitoin ruokaa vieraita varten, ja ulkona on 32 astetta ja hyyyvin kosteaa ja sisällä vielä kuumempaa, kun uuni ja liesi päällä, niin ruoanlaitto oli kyllä kaukana aistillisesta :)

    Mutta yksityiskohtiin menemättä ymmärrän kyllä hyvin ajatuksen kitalakea hellivästä ruoasta viettelemisen alkuna ;)

    Voi, kun sinulla on niin ihania toivotuksia! Miksen minä keksi ikinä mitään noin viehättäviä ilmaisuja...? :O

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että Arianna jatkaa dekkarien kulinaristista perinnettä! Sopii Italiaan sijoittuvaan dekkariin kuin nenä päähän. Tuohon listaasi voisi vielä lisätä Agatha Christien, etenkin Hercule Poirot oli varsinainen herkkusuu. Myös Liza Marklundin dekkareissa herkutellaan.
    En muuten koskaan toipunut 15 vuotta sitten tekemästäni visiitistä Roomaan miehen työmatkan siivillä, sen reissun jälkeen suhteeni ruokailuun ja ruuanlaittoon muuttui täysin. Nyt kasvihuoneessa kasvavat marzano-tomaatit ja odotan vesi kielellä pääsyä pastan tekoon ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, marzano-tomaatit ovat ehdottomasti parhaita kunnon sugoon! Kadehdin suuresti viherpeukaloita, itselläni kukoistaa puutarhassa lähinnä rikkaruohoja :D

      Ja kyllä, ruoan ja dekkareiden suhteesta voisi ihan helposti kirjoittaa väitöskirjan, taitaa olla vähemmän niitä dekkareita, joissa ruoalla ei ole mitään virkaa kuin niitä, joissa ruokaa korostetaan silloinkin, kun se juonen kannalta ei ole mitenkään välttämätöntä. Suomalaisista Outi Pakkanen ja Reijo Mäki ovat kirjoittaneet dekkareittensä hengessä keittokirjatkin, omista suosikeistani mm. Colin Dexter ja Kathy Reichs selittävät varsin tarkkaan henkilöiden ruokatottumuksia :) Mutta listaa voisi kyllä jatkaa loputtomiin, tulisi vain liian nälkä :D

      Poista
  4. Kiintoisaa kuulla, miten olet saanut kosketusta ruoanlaittoon. Mä olen innostunut siitä hiljattain, mutta en ehdi kyökkeillä kovinkaan usein oikein antaumuksella. Reseptejä kehiin ;) Ja lisää noita kuvia! Sulla on siellä niin mielenkiintoiset ympäristöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan panna tänne lisää reseptejä. niiden kirjoittaminen vain on jotenkin hankalaa, kun minulla ei ole useinkaan tarkkoja määriä tiedossa. Ja kuvia lupaan myös lisää, kiva, jos tykkäät niistä. Torino on kyllä yllättävän mielenkiintoinen, oikein yllätyksekseni huomaan, kuinka kaunista täällä on, vaikka vuosikausia sitä dissasin Italian synkimpänä kaupunkina :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Lupaan panna myös Rooman kuvia lisää :)

      Poista
  6. En ole aiemmin ollut mikään dekkareiden suuri ystävä, mutta tänä kesänä kirjakaupasta tarttui kivan tarjouksen innoittamana Donna Leonin pokkari. Viime viikolla huomasin sitten pyöritteleväni toista Donnan pokkaria ostosreissulla ja mukaanhan sekin lähti. Tässä on käynyt varmaan samalla lailla, kun monen muunkin jutun kanssa, eli olen hyvin herkästi ennakkoluuloinen jonkin asian suhteen ja pian sitten jo huomaankin ajattelevani ihan faktana asiasta. Tosin tässä komisario Guido Brunettin tapauksessa luulen, että kiinnostavaa lisämaustetta asiaan tuo se, että Donnan kirjoituksista aistii niin selvästi italialaista tunnelmaa, suuri Italia-fani kun olen:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna Leon kuvaa todella hienosti pohjoisitalialaista elämänmenoa ja venetolaisia ihmisiä. Hänen eteläitalialaisten kuvaustaan ei sen sijaan kannata ottaa kovinkaan osuvana, koska se on hyvin värittynyt hänen Venetsiassa asumisensa vuoksi. Pohjois- ja eteläitalialaisillahan on usein napit vastakkain, ja sen huomaa usein myös Leonin kirjoista. Ruokakuvaukset taas ovat universaalin totuudenmukaisia ;)

      Poista
  7. Hei Vera!
    Olen seurannut kiinnostuneena kirjasi synnytystä ja nythän sitä sitten saa jopa AdLibris-nettikaupoista niin Suomessa kuin Ruotsissa! Hurraa! Laitoin nimittäin AL:n koneen ilmoittamaan kun kirjaa saa, ja tänään tuli positiivinen viesti sieltä. MUTTA sekä Suomen että Ruotsin saitilla lukee kummankin maan omalla kielellä seuraava teksti:
    "Tämän kirjan kuvaus puuttuu tietokannastamme toistaiseksi, mutta voit löytää lisätietoja teoksesta sen kustantajan verkkosivuilta. Jos teosta ei ole vielä julkaistu, kuvaus toimitetaan todennäköisesti meille myöhemmin."

    Katsoin myös Gummeruksen saitilta, ei sielläkään mitään kirjaa kuvaavaa tekstiä. Vinkkinä vaan, monet sellaisesta innostuvat, ja hyvin monet ei-kaupungeissa-asuvat ostavat kirjansa tästä mainiosta nettikaupasta, minäkin. Tekstejä on varmaan valmiina lähetettäväksi myös AdLibrikselle joko suoraan tai kustantajan kautta. Kannattaa takoa niin kauan kun rauta on lämmintä!

    Vinkki 2: NOKIAlla on nykyään paljon paremmat mobiilikamerat kuin iPhonella - sad to say - ja myös SAMSUNGilla erinomaiset. Suomalaisena ostin NOKIA N9:n ja se on niin loistava 8 megan kamera, että digikamera on jäänyt unholaan, ja kuvat siirtyvät läppärille salamannopeasti USB-liittimen avulla. Kameraa kääntelemällä ennen kuvan näppäystä mielestäni talotkin "suoristuvat", ellei nyt sitten olla Manhattanilla.

    Vinkki 3: Teethan meille myös kuvallisen ja sanallisen KEITTOKIRJAN jossa siis on reseptien lisäksi juttua ja jorinaa, kuten blogiesi ruokajutuissa.
    Sellaiset ovat monen kestosuosikkeja ja käyvät edelleen hyvin kaupaksi. Mysi Lahtisen keittokirjat myydään aina äkkiä loppuun...

    Onnea ja menestystä kirjailijankin urallasi!
    (Muista hoitaa myös verenpainettasi! Ylhäinen tai alhainen, kannattaa pitää silmällä!)

    Terveisin Anneli Länsi-Ruotsin saaristosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anneli ja kiitos kannustavasta ja hyödyllisestä viestistä! :)

      Kiva kuulla, että kirjaa voi vihdoin tilata, mutta vähemmän kiva kyllä, ettei siellä ole vieläkään kuvausta :/ Joidenkin kauppojen sivuilla kuvaus kuitenkin on, joten ongelma voi olla ihan Adilibriksenkin päässä, jos siellä on oltu lomalla eikä ehditty päivittää tietoja. Gummeruksen nettisivuilla kuvauksen pitäisi löytyä ihan normaalisti kaunokirjojen joukosta, tässä linkki http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=9820

      Sama linkki löytyy myös tuolta blogin yläreunasta, jossa lukee Kuolema sypressin varjossa Gummerukse sivuilla. Joka tapauksessa toivon, että Adilibris päivittää sen pian myös omille sivuilleen, koska eihän kukaan halua ostaa sikaa säkissä ;)

      Olen muuten kuullut, että muissakin älypuhelimissa on hyvät kamerat. Jos joskus iphone joutuu vaihtoon, niin pidetään mielessä vinkkisi!

      Keittokirjaa on kyllä tulossa :) olemme siitä alustavasti vähän rupatelleet kustantamollakin. Aivan heti ei kuitenkaan, mutta jos sarjaa ilmestyy pari kolme (neljä..?) osaa ainakin, niin sitten joko minä tai Arianna kirjoittaa reseptikirjan ;)

      Kiitos toivotuksista ja ihanaa loppukesää Länsi-Ruotsiin :)

      Poista
  8. Veruska, olipa kivaa luettavaa ja kiintoisaa katsottavaa taas kerran! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos, kun ehdit kommentoida :)

      Poista

Kiva kun kävit!