perjantai 29. kesäkuuta 2012

Meren kohina korvissa

Kirjailija-sivuillani FB:ssä käyneet ovatkin jo nähneet muutamia kuvakollaaseja kesäkuun pyrähdyksistämme Ligurian rannikolle. Piemontessahan ei ole edes suuria järviä, joissa molskia kesäkuumalla, joten Liguria on täynnä piemontelaisia, ja sinne mekin suuntaamme, kun rantsuun haluamme. Liguria on parin tunnin ajomatkan päässä Torinosta, joten aivan päiväseltään siellä ei käy, mutta parikin yötä takaa kolme rantapäivää meille, jotka emme pitkiä lomia pidä edes kesällä.

I just love the clean fresh sea water in Liguria

Paikka, jossa käymme, on nimeltään Alassio. Merivesi on puhdasta, itse asiassa useimmiten kristallinkirkasta. Miniläppäri on tietenkin aina mukana, myös rannalla. Kirjoittaminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Kirjailijalla ei ole varsinaista työaikaa, vaan kirjoitetaan silloin, kun on kirjoittamista. Tai käytännössä kirjoitetaan aina silloin kuin on mahdollisuus. Erityisesti lapsen nukkuessa täytyy vapaat hetket käyttää hyödyksi tarkoin. Televisio on minulle pelkkä sana, en tiedä kuinka monta vuotta on siitä, kun olen viimeksi seurannut jotain tv-sarjaa. Uutisetkin luen mieluummin netistä.

Joka päivä on kirjoituspäivä, vain kirjoittamiseen käytetty aika vaihtelee. Joskus riittää tunti tai pari, joskus istun koneen äärellä 8-12 tuntia. Onneksi mieheni ymmärtää tämän ja itse asiassa arvostaa suuresti sitä, että omistaudun kirjoittamiselle. Editoinnin aikaan heräsin välillä kolmelta aamuyöllä kirjoittamaan. A writer's gotta do what a writers' gotta do. Se on selvä, että kirjoittamisessa täkeintä on sitoutuminen hommaan. Ja hyvät istumalihakset. Ne tässä hommassa eniten kuluvat. Inspiraatiota ei ole varaa odottaa, muusa saattaa kierrellä ihan muualla päin maailmaa, eikä tekstiä synny, jos vain sitä jumalallista innoitusta odottelee. Kirjoittamisessa on vain yksi sääntö: KIRJOITA. Se on ihan niin simppeliä. Ja samalla niin jumalattoman vaikeaa.

A writers never goes anywhere without her laptop

Mutta kuuluu elämään toki muutakin kuin kirjoittaminen. Kuten ruoka.

Well, Italy's not only sea and sun. It's also great food.

Maistoin ensimmäista kertaa elämässäni ostereita. Tai, maistoin ja maistoin. Eiväthän ne oikeasti maistu yhtään miltään.


Eikä tullut edes mitään kammottavaa mahatautia tai muuta tuollaisista raakojen merenelävien syönnistä. Sen sijaan olen kärsinyt taas vaihteeksi alhaisesta verenpaineesta. Kun lukemat huitelevat 105/55 tienoilla ja syke on 40-50 välillä, niin tässä kuumassa ja ksoteassa ilmastossa tulee väkisinkin hinku viileiden merituulien ääreen.


Hotellimme parvekkeelta oli kivat maisemat.

Yep, that's me.

Ligurian rannikon näköalat ovat kyllä vailla vertaa. Tai no, Amalfin rannikko on kyllä ihan kilpailukykyinen jylhyydesään.

The view is just amazing.


Huh, nyt sitten kärvistellään täällä Alppien juurella ihan hirveää hellettä. Ja odotellaan miehen seuraavaa useamman päivän vapaata niin, että pääsemme taas viilentymään merivedessä.

 I just want to turn there as soon as possible. It's so hot in Turin and so fresh and nice by the sea.

14 kommenttia:

  1. Hui, mä en kuunapäivänä uskaltais ottaa läppäriä rannalle.....hiekka on vaarallista!!! Kovin siistille tuo sun työpisteesi silti näytti, joten sä olet varmasti siistimpi siellä rannalla kuin minä ;)
    Liguria on tosi kaunista. Minäkin olen ihastunut kaikkiin pikku rantakaupunkeihin, kun silloin aikoinaan Chiavarissa elelin (40km Genovasta etelään). Tosi kauniita kuvia olet ottanut ja hienosti olet oppinut käyttämään sitä photoscapea :D

    VastaaPoista
  2. Hih hih, ihan sinun ansiotasi phoscapella kikkailu <3

    Jos on tuulinen päivä, niin hiekka varmasti onkin läppärille haitaksi, mutta muuten joo olen aika tarkka sen suhteen. Tyttökin on oppinut, että äitiä lähestytään varovaisesti, jso kirjoittaa just koneella. Suuremmassa vaarassa on tämä näppäimistö, jota parhaikaa paukuttelen keittiön pöydän äärellä, koska tämä on niin täynnä ruoanmurusia ja mitähän kaikkea, että joitain kirjaimia ei meinaa saada enää lyötyä alas :D

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia! Tekisi mieli tuolla käydä kanssa!
    Tarjotaanko Italiassa kesälläkin ostereita? Ranskasta jäi mieleen, että ostereita syödään kuukausina r:n kanssa eli ei toukokuusta syykuuhun.

    Terveiset Sveitsistä,
    Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnomukaisesti kasvatetuilla ostereilla on tosiaan sesonki, eli niitä ei suositella syötäväksi kesällä. Mutta nykyään ympäri maailman myydään ns. koko vuoden ostereita, jotka on geneettisesti muunneltuja niin, että niitä voi syödä ympäri vuoden. Nuo osterit me söimme vielä toukokuun puolella, niin että en ole varma, kuinka luonnollisia ne olivat. Ainakaan ne eivät maistuneet miltään ;) Pariisissa mies on aikaisemmin herkutellut ostereilla juuri talvella, ne olivat varmaan niitä luonnonmukaisia. Ja ehkä maukkaampiakin...? :)

      Poista
  4. Ihanat kuvat! Täällä on niin kuumaa kanssa;mutta olen yliherkkä auringolle joten mut saa istumaan vaan varjoon;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin yritän olla varovainen, paljon aurinkovoidetta, mutta aina onnistun kesän alussa silti palamaan. No, kunhan lapsi ei pala :D

      Poista
  5. Ihanan nàkòistà Liguriassa! Me olemme valmistautumassa ja pakkailemassa laukkuja Sisiliaaan merenrannalle. Hyvin luultavasti ollaan siellà elokuun loppuun saakka. Tààllà Padovassa on niin kuuma,ettà meri on paikallaan. Oletteko menossa kaàymààn Tolfassa tànà kesànà?
    Bisous!

    VastaaPoista
  6. Oi sinua onnellista, Sisilian ihana "Karibian" meri... vaikka Karibialla olleet kaverit vannovatkin, että niin Sisiliassa kuin Apuliassa (Sardegnasta puhumattakaan) vesi on paljon kauniimpaa kuin Karabialla :D Nauttikaa!

    Me kärsimme täällä pianuralla koko kesän. Tolfan asunto on vuokrattu, eka kerta 6 vuoteen, kun en pääse Tolfaan kesällä... :( Yhyy! :(

    No, elän toivossa, että pääsemme kä'väisemään silloin tällöin Alassiossa ja piknikit Alpeilla kuuluvat tietty ohjelmaan myös :)

    Halit teille! <3

    VastaaPoista
  7. Oo, joku muukin on sitä mieltä, että osterit eivät maistu millekään! :D Minusta jotenkin turhaa kohkausta koko osterit: kauhea askartelu niiden availussa, syödään ne mauttomat reppanat elävinä ja sitten jännäillään, iskeekö ruokamyrkytys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin dekkarinystäville sopivaa ruokaa: "onkohan niitä myynnissä?" "Saankohan sitä auki?" "Maistuukohan se miltään?" "Saankohan vatsatautia?" Jännitys tiivistyy... :D

      Poista
  8. Oikein kiva kuva sinusta!

    Sattumalta, kiitos Blogistanian, olemme nyt ehkä löytäneet mukavan tavan päästä Venetsiaan. Olimme jo alistuneet siihen, että menemme jälleen Decenzanoon ja teemme sieltä PITKÄN päivän matkan Venetsiaan, mutta nyt löytyi maa ja hotelli, jota vastapäätä vain veden ylittämällä pääsee Venetsiaan. Slovenia! Mahtaako olla toteuttamiskelpoista...

    Mikään ei ole niin kuin on meri...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena :)

      Minun maantieteen tuntemukseni on kyllä nollassa, joten en ollut koskaan ajatellut, että Sloveniasta olisi kätevää käydä Venetsiassa.

      Odotan kyllä innokkaana matkakertomustasi. Harmi, ettet tykkää Donna Leonista, koska Venetsian matkaa ajatellen dekkareistä voisi olla iloa tunnelman luomisessa. :) Vaikka viime vuosina Leon onkin jättänyt venetsian kuvaamisen vähemmälle, ajattelee varmaan jo kertoneensa kaiken edellisissä kirjoissaan.

      Poista

Kiva kun kävit!