keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Tilannetiedotus

Työkone on huollossa. Ainakin perjantaihin saakka. Tässä miniläppärissäni ei ole viruksentorjuntaa, joten nettailu jää toistaiseksi sähköpostien lukemiseen.

Uusi käsis on mallikkaasti työn alla, eilen kirjoitin 8 liuskaa. Hämmästyin, vaikka kakkosen riviväliä käytänkin, yleensä jo 4-5 liuskaa on hyvä saavutus. Pian alan lähestyä viime vuotista 100 liuskan kuukausitahtia. Ja siitähän ei ole pitkä matka Stephen Kingimäisiin kynäilyihin ;)

Mitä muuta jänskää? No, kustannustoimittaja antoi alkupaloiksi syksyllä ilmestyvän dekkarin editoitua alkua. Käytämme oikein kiinnostavaa track changes -ohjelmaa, jossa näkyvät kaikki muutokset tekstissä. Vau. Kyllä editoimisessa hommaa riittää. Toivottavasti kustannustoimittajalle maksetaan ylitöistä... tai jotain...

 Kirjailijat kuulemma aloittavat ryyppyputken, kun saavat kirjan päätökseen. Minä olen syntymähumalassa, joten ei tarvitse korkkia haistella. Kuinkahan kustannustoimittajat juhlivat urakan päättymistä? Polttavat käsiksen tulostetun version ja tanssivat sen ympärillä? Työntävät haihattelevien kirjailjoiden woodoo-nukkeihin piikkejä? Tai kirjoittavat puolestaan koskaan julkaistavan tarinan, jossa pilkkusäännöt unohtanut "kirjailija" löydetään raa'asti kuristettuna kirjoituspöytänsä äärestä? Mainitsiko Haanpää mitään näistä niissä kustannustoimittajia koskevissa säännöissään?

Ainakaan kustannustoimittaja ei saanut olla absolutisti, sen minä muistan. Hyvä juttu, tiedän kustantamossa parikin tyyppiä, jotka ovat ansainneet tuliaisiksi pullollisen piemontelaisen maanviljelyksen bravuurituotetta.

Hyviä kirjoitusviboja kaikille!

19 kommenttia:

  1. Kiitti kun avasit tuota kustannustoimittamisprosessia. Se kun on ainakin meikäläiselle melkoisen usvan peitossa. En oikein tiedä mistä moisesta saisi tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos totta puhutaan, niin tuo käsiksen polttaminen ja woodoo-nuket ovat ihan epävirallisia kustannusprosessin osia, eivätkä ehkä yleinen käytäntö kustantamoissa ;)

      Poista
  2. Kiitti kun avasit tuota kustannustoimittamisprosessia. Se kun on ainakin meikäläiselle melkoisen usvan peitossa. En oikein tiedä mistä moisesta saisi tietoakaan.

    VastaaPoista
  3. Muakin kiehtoo toi editointivaihe, miten se oikein menee? Vuoropuhelua vai editoiko kustannustoimittaja ja sä hyväksyt sen muutos kerrallaan vai miten? Jotenkin kiehtovaa, miten tekstistä tulee parempaa ja parempaa. Luulisi että kustannustoimittajalla pitää olla ns. lehmän hermot. Toi woodoo-nukke jäi muuhun päähän aika vahvana kuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteisesti kai kustannustoimittaja tekee muutoksia tulostettuun käsikseen. Ehkä viivaa yli sanan sieltä, toisen täältä, korjaa pilkut, vaihtaa pronominejä jne. Meillä taas on käytössä tämä sähköinen ohjelma, koska siten ei tarvitse lähetellä papereita edes taas. Kustannustoimittaja käy käsiksen läpi lause lauseelta, mikä aiheuttaa suurta kunnioitusta k-toimittajaa kohtaan. Siis tässä vaiheessa ei itsekään meinaisia enää jaksaa lukea joka sanaa lävitse, ja se on sentään minun kirjani :D Kaikki kirjoitusvirheet on huomattava, pilkkuvirheet. Voin esimerkkinä mainita, että esim. kustannustoimittaja oli ottanut pois toistamani sanan ja korjannut sen pelkällä pronominilla Se. Ja toisaalla taas oli vaihtanut lauseiden paikkaa. Eli ilmaisu oli sama, mutta sen paikka vaihtui toisen lauseen kanssa. Muutokset eivät siis välttämättä ole erityisen dramaattisia, kaikki on käsiskohtaista, mutta käsis halutaan hioa mahdollisimman harmoniseksi ja sujuvaksi kokonaisuudeksi. Siis periaatteessa sama, mitä kirjoittaja tekee itse joka tapauksessa hioessaan tekstiään, ei siinä mitään taikuutta ole, mutta onhan se selvä, että ulkopuolinen lukija huomaa monet asiat kirjoittajaa selvemmin. Itse sokeudun helposti esim. kirjoitusvirjeille ja saatan ihastua johonkin lauseeseen, vaikka se lukijasta saattaa olla sujuvampi esim. kahdeksi pilkottuna.

      Ja tosiaan, kirjoittaja hyväksyy ne korjaukset, jotka hyväksyy, ja toisista sitten keskustellaan edelleen, että pitääkö tosiaan muuttaa ja mihin suuntaan pitää muuttaa. Joskus kirjoittaja voi olla vaikka ihan samaa mieltä siitä, että esim. alkuperäinen verbi ei ole paras mahdollinen, mutta ei ehkä tykkää myöskään siitä kustannustoimittajan ehdottomasta, vaan keksiikin aivan uuden. Tässä siis parie simerkkiä siitä, mitene ditointi voi sujua. Olen kyllä itse tässä vielä niin vasta-alkaja, että kaikki on uutta myös minulle :D

      Tärkeintä varmaan on, että luottaa kustannustoimittajaan, eikä sokeudu omasta oletetusta "neroudestaan" :) Mutta eihän moni kirjailija tosiaan ihan syyttä muodosta lähes riippuvaista suhdetta kustannustoimittajaansa. Hotakainen ja moni muu kirjailija on vaihtanut nimenomaan kustannustoimittajan perässä kustantamoaan. Kustannustoimittajat harvoin edes kaipaavat gloriaa työstään, mutta kyllähän kirjan julkaisussa on nimenomaan yhteistyöstä kysymys. Kirjallisuusarvostelijatkin ovat tietoisia editoimisen tärkeydestä kirjan julkaisuprosessissa, ja usein kirjan kritisointi osataankin eriyttää editoinnin kritisoinnista. Eli sen huomaa, milloin synä on oiekasti ihan kirjailijan puutteet ja milloin kysymkys on liian hätäisesti tai lepsusti toimitetusta kirjasta.

      Poista
  4. Mielenkiintoista kuulla editointiprosessista! Eipä kuulosta kyllä yhtään kummalta, että moni kirjailija jää riippuvaiseksi omasta tärkeästä kustannustoimittajasta. Hän on vähän vissiin kuin apuaivot. Ja voisin uskoa, että kirjailija on herkkä siinä missä muutkin taiteilijat: omaan luomistyöhön puuttuminen on aina arka asia ja jos joku luottamuksen saa ja osaa työnsä, se on kullanarvoinen symbioosi.

    Mutta on se vaan aika iso homma saada kirja valmiiksi ihan oikeisiin kansiin ja kaupan hyllyihin, tsemppiä urakkaan! (Kustannustoimittajalle kans;) Onneksi on nykyteknologia, teidän ei tarvitse lähetellä edes takas papereita - jotka voisivat kadota postissa, nimim. Ei aina niin hyviä kokemuksia Italian postista, heh...

    VastaaPoista
  5. Olisi kiva kuulla siitä onko kustannusprosessi ulottunut myös varsinaiseen sisältöön?
    Kerro lisää! Kerro kaikki ;)

    -Tulppaani-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, nyt minulle on hiukan epävarmaa, että mitä tarkoitat epävirallisella sisällöllä? Joka tapauksessa kustannustoimittaja on ammattimainen ja supertarkka koelukija, eli tekee samaa työtä kuin normaalit koelukijat ja kirjoittaja itse viimeistellessään tekstiÄ. käy läpi kieltä, miettii yksityiskohtia kokonaisuuden kannalta, tarkistaa onko epäloogisuuksia, kirjoitusvirheitä, asiavirheitä: minulle yksi koelukija huomautti jo vuosi sitten, ettei poliiseilla ole konekivääriä vaan konepistooli :D Olin ollut hiukan hajamielinen siis kirjoitatessani, eihän tuo siis minulle mikään uusi tieto ollut vaan pelkkä osoitus hajamielisyydestä. Mitä useammalla koelukijalla käyttää tekstinsä, niin oletettavasti sitä vähemmän jää korjattavaa kustannustoimittajalle, mutta normaalin koelukijan, arvostelupalvelun ja kustannustoimittajan välillä on tietenkin se ero, että jälkimmäinen on pakostakin ammattinsa vuoksi vaativampi kuin kukaan muu. Muut saattavat antaa anteeksi jotain hairahduksia tekstissä, mutta kustannustoimittaja huomauttaa armottomasti, jos jokin osa tekstissä kaipaa hiomista. Joskus riittää pieni, muutaman sanan muutos lauseessa, joskus taas muutaman sanan poisto, kaikki on hyvin käsikirjoituskohtaista. Yksikään käsikirjoitus ei pääse kustannusohjelmaan sellaisenaan, tai jos pääsee, niin kustannustoimittaja ei ole ammattitaitoinen ;)

      Poista
    2. Heh, tuossa on heti alkuun freudilainen lapsus, eli tarkoitin, etten tiedä mitä on varsinainen sisältä ja mitä epävirallinen sisältö :)

      Poista
  6. Tarkoitin kuvausta, juonta ym. varsinaisella sisällöllä erotuksena kielikysymyksistä (pilkkuvihreet, lauserakenne ym.) :)

    Onko kustannustoimittaja ehdottanut isompia poistoja tai kehottamaan kirjoittamaan johonkin kohtaan lisää kuvausta tai muokkaamaan tekstiä "laajemmin".

    Onko näitä editointikierroksia useampia, vai lukeeko editoija tekstin vain kerran ja sitten teette yhdessä korjaukset - niin monta kierrosta mitä se vaatii?

    -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no kyllähän minä sitten ymmärsin, mitä ajoit takaa ;) Muiden kirjoittajien blogeja lukemalla ja muutamien kirjailijoiden kanssa keskustelemalla olen ymmärtänyt, että kyllä editointikieroksia yleensä on useampia. Ensimäisellä tai ensimmäisillä kerroilla kustannustoimittaja kiinnittää huomionsa nimenomaan rakenteeseen eli noihin juttuihin, joista itse kysyit ja vasta viimeinen on tosi tarkka, lausekohtainen.

      Tietenkin tämä riippuu kirjoittajasta ja ihan genrestäkin. Jollakulla kirjoittajalla voi olla nimenomaan hiomista siinä kielessä, joten kustannustoimittaja sanoo jo ihan alussa, että nyt kielikuvat uusiksi ja kiinnitäpäs huomiota käänteiseen sanajärjestykseen, tämä siis jo ennen kuin varsinainen editointi alkaa.

      Minun käsikseni ei ole oikein hyvä esimerkki tuosta editointikierroksista ja siitä, kuinka paljon k-toimittaja puuttuu varsinaiseen tarinan rakenteeseen jne. koska olin käyttänyt sen jo kahdessa arvostelupalvelussa ja saanut kommentteja toiselta kustantamolta, ja olin muutenkin muokannut käsistä ihan omin päin tosi paljon tässä vuoden aikana.


      Minulle esim. sekä kummankin arvostelupalvelun että myös toisen kustantamon k-toimittaja huomauttivat yhdestä sivuhenkilöstä. Ei kukaan sanonut, että sinun pitää se poistaa, tekstihän on minun ja minä päätän, mitä sille tehdään. Mutta kun neljäs ihminen peräjälkeen eli tämä oma kustannustoimittajani kysyi, että mikä funktio tällä ihmisellä oikein on ja että aionko käyttää häntä tulevissa osissa, jolloin hänen olemassaolonsa olisi perustellumpaa myös tässä tekstissä, niin vihdoin havahduin ajattelemaan tyyppiä kunnolla ja tulin siihenn lopputulokseen, että hän oli aivan tarpeeton :)

      Koska dekkarissa on laaja henkilögalleria, minulla oli varaa tarkastella myös muita henkilöhahmoja sillä silmällä, vaikka kukaan ei sellaisesta koskaan ollutkaan puhunut. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja otin tekstistä pois myös muita juonen kannalta turhia henkilöitä. Onneksi kustannustoimittaja oli sitä mieltä, että ratkaisuni vain jäntevöitti tarinaa entisestään. Tässä vaiheessa on nimittäin aika delikaattia lähteä enää tekemään omin päin isoja muutoksia, koska käsis on jo kerran hyväksytty kustannusohjelmaan. Minulla on tietenkin paljon erilaisia versioita muistissa siltä varalta, että k-toimittaja olisikin kaivannut jotain tyyppiä takaisin tarinaan.

      Mutta kuten näet, kirjoittaja on itse vastuussa tekstistään, kustannustoimittaja kyllä ohjaa ja antaa viitettä, mutta varsinaiset siivoushommat ja päätökset tekee aina kirjailija. Mutta loppupeleissä sitten kustannustoimittajalla on se objektiivsiempi näkemys ja hän osaa arvioida, toimivatko kirjailijan ratkaisut. Kukaan ei siis väännä rautalangasta, mutta näyttää kirjailijalle, että missä se rautalanka on, jotta kirjailija itse voi vääntää sen langan asentoon, joka kirjailijaa miellyttää. Ja kustannustoimittaja sitten sanoo, tykkääkö myös hän siitä rautalangan asennosta vai olisiko sitä syytä vääntää vielä lisää :)

      Poista
  7. Karistolla on kanssa käytössä tuo elektroninen korjaus. Olen kuitenkin pitänyt hyvänä ottaa ennen viimeistä kierrosta printin, jotta näkee tekstin myös paperilla. Se ns. selvittää päätä.

    Mulla oli ekan kanssa varmaan (villi arvaus) joku kuusi editointikierrosta ja nyt toisella kerralla ehkä neljä. En ole laskenut, joten en ole ihan varma näistä, mutta useampi kierros kuitenkin.

    Mulle ei ole vielä tullut isompia muokkauksia vastaan (esim. ison osan pois jättämistä), mutta en pitäisi pahana jos sellaisia tulisi. Jyrki Vainonen kertoi eräässä novellipajassa joutuneensa jättämään (älkää ampuko jos muistan sivumäärän väärin) 50 sivua pois, mutta ymmärtäneensä jälkikäteen sen olevan parempi niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii, kiitos Hanna, kiva saada toisenkin kirjailijan kokemus tähän mukaan! Taidan muuten ottaa tuon paperiprintti-vinkin vakavaan harkintaan, koska olen huomannut ihan saman: eri asia lukea näytöltä kuin paperilta.

      Ja tuollaisista editointikierroksista muutkin ovat puhuneet. Riippuu varmaan ennen kaikkea genrestä (juonivetoisissa arvatenkin riittää enemmän huomioitavaa) ja tekstin ja henkilögallerian laajuudesta. Ennustus on pitkä tarina ja henkilöitä on paljon, joten minun logiikallani siinä riittää myös enemmän editoitavaa kuin parin sadan sivun tarinassa, jossa on vain yksi päähenkilö ja pari sivuhenkilöä :) Sama vika Rahikaisella, eli senkin vuoksi minusta on tuntunut joka lukukerralla, että aina löytyy jotain editoitavaa. Välillä halusin viilata tuota henkilöä, välillä otin pois kokonaan tuon henkilön jne. Uskon siis, ettà etàisyys kirjoituskertojen vàlillà on tàrkeàà, jso haluaa hioa tekstiààn ilman ulkopuolisten apua, ainakin minulla nimenomaan taukojen jàlkeen teksti on nàyttàytynyt ihan erilaisena, vaikka sitten muiden huomautukset ovat tietenkin helpottaneet arvioimaan monia kohtia, joita en olisi kyennyt ajattelemaan edes taukojen jàlkeen.

      Itse en oikein enää pysy laskuissa mukana, jos ajattelen kaikkia niitä kertoja, jolloin olen tekstiä muokannut raakaversion valmistumisen jälkeen. :O Eniten noiden arvostelupalveluiden ja tietenkin toisen kustantamon edustajan annettua korjausehdotuksia. Siinäkin periaatteessa jo kolme, joten Gummeruksen kanssa olemme "pààsseet vàhàllà" kun osa muokkauksista on tehty jo ennen kustannussopimusta. :)

      Poista
    2. Tarkoitin siis tuolla että riittää paljon editoitavaa lähinnä sitä, että editointikierroksia on minullekin kertynyt raakaversion valmistuttua monia siksi, että yhdellä kierroksella pystyy kiinnittämään huomionsa vain joihin asioihin, minä ainakin huomaan aina pikku hiljaa, melkeinpä yksi henkilöhahmo per lukukerta, että mitä olisi vielä hiottavaa ihmisen kuvailun, toiminnan ja puhetavan suhteen. Kun taas jos on pienempi henkilögalleria, niin uskoisin, että nitä editointikierroksiakin riittää vähempi.

      Itse juoni ei ole kyllä juurikaan muuttunut raakaversiosta, mutta olen vaihdellut kuvausten paikkoja ja tiivistänyt niitä reippaasti, luopunut joistain ihan kokonaan. Ja sitten olen lisännyt joitain ihan uusia asioita. Nämä osin ihan omasta aloitteesta ja osin muiden lukijoiden innoittamana.

      Katsotaan, tuleeko tällä viimeisellä editointikierroksella paljon poistettavaa, tähän mennessä ei. Sen, minkä olen poistanut, olen tosiaan poistanut omasta aloitteestani ja kustannustoimittajan mielestä hyvistä kohdista. Mutta sekä eka kustannnustoimittaja toisessa talossa että omani olivat sitä mieltä, että tiivistää pitää, ja olen sitten tiivistänyt. :D Saas nähdä onko oma-aloitteinen tiivistäminen riittänyt, vai heiluuko k-toimittajan punakynä vioelä paljonkin :)

      Poista
  8. Ai niin ja kiitos Vera taas kerran nauruista! Olen varma että vähintäänkin kustannustoimittajan tekisi mieli polttaa kässäri tai käyttää niitä voodooneuloja. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi harkita tosi pehmedien voodoo-neulojen ostamista kustannustoimittajalle joulualahjaksi...? ;D

      Poista
  9. Kiitos paljon selvennyksistä Vera ja Hanna :)

    Olen tätä omaa tekstiäni nyt editoinut ja uudelleen kirjoittanut sanoisinko 2-3 kertaa. Kolmas kerta on menossa. Tuo on tuollainen viitteellinen arvio, koska olen vaikeat kohdat jättänyt silleen, palatakseni niihin myöhemmin, kun alitajunta on työstänyt asioita. Työskentelytapani ei ole kovin systemaattista. Toisella kerralla tekstiä lähti 50-60 liuskaa poistojen ja tiivistysten vuoksi, minkä jälkeen olen kirjoittanut lisää (mm. juonen kannalta tärkeää materiaalia). Olihan se "surku" huomata, että liuskat vaan hupenee ja tekstiä ei ole jäljellä, kuin pienoisromaanin verran jos sitäkään. Itse prosessi ja työstäminen kuitenkin nytkähti poistojen ym. jälkeen eteenpäin niin paljon, että alan saada sivumäärää kiinni. Käsiksessä on kolme osaa ja se kolmas osa vaatii vielä paljon paljon kirjoittamista ja työstämistä. Kyllä tästä joskus vielä valmis tulee :) En ole koskaan lähettänyt mitään kustantamoon, joten tämä tulee olemaan ensimmäinen ja kenties viimeinen kerta. Minulle on ollut todella iso päätös jättää oma kuvanveistäjän ammattini sivuun tämän kirjoittamisen ajaksi. Näin kuitenkin kävi ja aikaa menee varmaan kokonainen vuosi ennen koelukijoita, viimeisi korjauksia ja postitusta. Tavoite olisi vuoden lopussa saada tämä urakka valmiiksi. Kirjoitan noin 30 tuntia viikossa. En haaveile kirjailijan ammatista, mutta tämän teoksen julkaisemisesta kyllä. Päätöksen tekeminen oli hankala, koska aluksi ajattelin, että jos keskityn kirjoittamiseen teen harrastuksesta työn, kun pitäisi kiltisti keskittyä harjoittamaan omaa ammattia (tosin sanojakin voi veistää ;)). Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että päätös on ollut oikea. Niin paljon tämä kirjoittaminen on syventänyt kokemustani kaikenlaisesta taiteen tekemisestä ja kokemuksesta yleensä.

    -Tulppaani-

    VastaaPoista
  10. Kiitos Vera ja Hanna perusteellisista vastauksista. Olo on taas astetta fiksumpi :)

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoista, ja mulle kaikki ihan uutta infoa. Onko mikään korjaus ottanut hattuun, vai ootko ollut kaikista samaa mieltä ja OK kustannustoimittajan kanssa?

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!