sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Positiivisesta elämänasenteesta

Viikon sateiden jälkeen pääsimme taas pyöräretkelle.


Luin taannoin Hesarista hyvän jutun siitä, kuinka positiivista elämänasennetta voi kehittää eri tavoin. Monia listatuista keinoista olen pyrkinyt käyttämään jo vuosikausien ajan, mutta ei niiden uudelleenlukemisesta haittaakaan ollut. Yksi tehokas tapa, jota olen vaistonvaraisesti harrastanut niin kauan kuin muistan, on päivittäinen kauneuskävely. Siis kahdenkymmenen minuutin ajan kävellään ja kiinnitetään huomiota vain ympärillä näkyviin kauniisin asioihin. Jos eteen tulee jotain epämiellyttävää, se sivuutetaan ja palataan niiden kauniiden asioiden tarkkailuun.


Eikä niiden kauniiden asioiden tarvitse olla mitään hämmästyttävän värisiä orkideaviljelmiä. Ankeimmistakin sementtilähiöistä löytyy jotain kaunista. Vaikka asfaltin välistä esiinpuskevat voikukat. Tai lätäkön pinnasta heijastuva auringonvalo. Tuulen humina puunlatvoissa. Ensimmäiset, ujon vihreät ruohonkorret. Iloisen värinen oksennuslätäkkö pitkaripaisen vieressä. Sorry, kieroutuneen huumorintajun omaava sivupersoonani ei voinut vastustaa kiusausta. Eli siis sivuutetaan oksennuslätäkkö ja ihaillaan valon helmeilyä Alkosta hymysuin ulos tulevan vakiasiakkaan tuliterässä putelissa.


Muita hyväksi havaittuja keinoja petrata positiivista elämänasennetta ovat mm. meditaatio (muoks. edit. vaikka mediaatio onkin varmaan hyvä juttu myös, minä hain tähän meditaatiota...), kiitollisuudenaiheiden listaaminen päivittäin, näkökulman vaihtaminen (sen sijaan, että manailisi sadetta, kannattaa iloita, kun ei tarvitse kastella nurmikkoa...) ja myös muiden yllyttäminen positiivisuuteen. Siis ihan siihen tyyliin, että jos joku on kertomassa sinulle jotain hänelle tapahtuneesta myönteisesta asiasta, kiinnostu ja kysele lisää, eli elä hänen onnessaan ja positiivisuudessaan, niin koet sitä itsekin. Itselläni myös liikunta saa endorfiinit jylläämään,. joten niiden ansiosta olo on parempi jo ihan fyysisellä tasolla, ja kun kroppa voi hyvin, ei mielelläkään aivan päin prinkkalaa voi mennä.


Vanha tuttumme kääpiökuttu oli kerrankin jalkeilla. Yleensä se vain torkkuu auringossa. Hetken aikaa kuvittelin ruohon maistuneen söpöliinille vähän turhankin hyvin, ennen kuin huomasin sen kylkien liikkuvan. Kuttu odottaakin pieniä kilipukkeja!

Kauneuspyöräily tuli tarpeeseen, sillä päikkäreiden jälkeen Neiti Auruinkoinen heräsi kuumeisena. Ja sillä välin, kun minä olin käymässä kaupungilla, Neiti oli pitänyt isänsä kiireisenä oireilemalla mahataudillaan koko sohvakaluston uuteen uskoon. En tiedä kumpi oli kärsivämmän oloinen palatessani, reppana lapsonen vai reppana isänsä, joka oli kaiken lisäksi kaatanut pesusangon sisällön lattaille siinä yrittäessään puhdistaa paikkoja.

No, parempi tauti nyt kuin viikon kuluttua, kun meidän on tarkoitus lentää Suomeen. Ja tämä annos positiivista elämänasennetta tuli ihan luonnostaan :)

23 kommenttia:

  1. Näin on! Hyvä Vera! Tulin pari tuntia sitten kotiin, olin juoksemassa pitkän lenkin lumiräntäsateessa. Ei haitannut ollenkaan, sanoin miehelle että paras kauneusnaamio on sateessa juokseminen. Rumissa asioissa on myös kauneutta, ihan niinkuin kirjoitat. Jopa harmaa kivi voi olla kauniimpi kuin kukka.

    VastaaPoista
  2. Oi, olen niin smaa mieltä. Yksi ihanimmista kesämuistoistani on parin vuoden takaa, kun menin juoksulenkille ja alkoi sataa kaatamalla. Juoksin ihan likomärkänä, mutta sade oli lämmintä ja kun ei ajatellut kastumisen ikävyyttä, niin olin vain lapsenomaisen onnellinen siitä, että sain juosta ihan märkänä ulkona, vähän niin kuin pikkulapsena, jolloin teki mieli karata ulos sateeseen lätäköissä hyppimään :)

    Ihan pienissäkin asioissa on kauneutta, vaikkapa pienessä kivessä, tai vesipisarassa. Valo heijastuu kauniista juomalasissa liukuvassa vesipisarassa...

    VastaaPoista
  3. Ihan totta. Kaikki.
    Minä linkitän tämän siihen mun juttuun, joooko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten rakastettava pieni kuttu ja raskaanakin vielä <3 <3 <3. Kerro hänelle Tulppaanilta terveisiä, kun seuraavan kerran tapaatte. Kerro, että näin hänen kuvan netissä ja rakstuin ensi silmäyksellä <3 <3 <3.

      Poista
    2. Hih, Tulppaani, minä kerron .9 Se oli kyllä ihana, töpötteli uteliaana katsomaan, että ketä täällä on :) ja antoi silitellä itseään, selvästikin hellyttelyyn tottunut . Yritinkin ehdottaa miehelle, että otettaisiin sellainen tuonne pihalle ruohonleikkuriksi :D

      Poista
  4. Kauniit kuvat ja kivasti muokattu kuin kirjaksi(sopivaa kirjailijalle;D) Vuosia sitten lapsuuden ystäväni antoi hyvän neuvon,eli että ennen nukkumaanmenoa on hyvä muistaa ainakin 5 sinä päivänä eteen tullutta positiivista asiaa,ja olen tuota neuvoa yrittänyt muistaa;D Ihana kuttu ja hyvää Suomen matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos matkatoivotuksista ja eikö olekin hienot raamit Photoscapekka? Hesarin jutussa vihjattiin 3 positiivisen asian riittävän, mutta itsekin usein listaan niitä enemmänkin. Mikäpä listatessa, kun aina jotain positiivista löytää päivästään joka tapauksessa :)

      Poista
  5. Jep, asenne ratkaisee :)
    Mä ihatelen ympärillä olevia asioita aina kun olen ulkona - ei tartte lähteä erilliselle 'kauneuskävelylle' edes ... ;)
    Aamuisin, kun meinaa potuttaa aikainen töihinlähtö, niin oikein tietoisesti päätän lopettaa mielessä murisevat ärräpäät ja katselen ympärilleni etsien ihanuuksia: aamurusko, iloisesti laulavat linnut, kevään kukkaset, hiirenkorvat, hassu koira aamulenkillä ... kyllä mieliala nousee niin että kohisee :)

    SUloista sunnuntaita ja paranemisia pikkuneidille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MaaMaa, oksennellut ei ainakaan enää ole :) Positiivista sekin ;) Sinusta saakin sellaisen perispositiivisen vaikutelman kirjoitustesi perusteella, että voin kuvitella sinunkin tehneen monia näistäkin asioista sen kummemmin edes miettimättä :) Positiivis-kaunista sunnuntaita Sveitsiin <3

      Poista
  6. Ihan asiasta kirjoitit, ja kun ottaa vielä kameran mukaan niin näkee ympäristön ihan uudella tavalla. Saanko kuitenkin "eiryisoikeuden" valittaa aina välillä sateesta? Eilien terapiakävely ystävän kanssa päättyi aika vetisesti! Paranemisia tyttärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista. Pitäähän sitä välillä valittaakin :) Jos aina olisi kaikki ihanaa, niin sitä ei osaisi edes arvostaa samalla tavalla kuin jos voi välillä verrata huonompiin hetkiin :)

      Poista
  7. Hyviä positiivisuusneuvoja! En ole ikinä kauneuskävelyistä kuullutkaan enkä muutenkaan ole ajatuksella koskaan pyrkinyt positiivisuuteen. Tosin minäkin kai ihan vaistonvaraisesti kiinnitän kauniisiin asioihin huomiota. Ne ovat miellyttävämpiä huomion kohteita kuin rumat.

    Kun olin vielä nuori ja uusi, äitini neuvoi, että itsesäälissä saa tarvittaessa rypeä päivästä enimillään kymmenen minuuttia. Ja on lupa oikein nautiskella niistä kymmenestä minuutista! Mutta se saakin sitten riittää.

    Pyrkimykseni onkin kai siis ollut lähinnä pois negatiivisuudesta, ei sinänsä aktiivisesti positiivisuuteen päin. Enkä kauan osaakaan pyöriä surun tai negatiivisuuden syövereissä: positiivisuus puskee niin kuin itsestään esille ja kääntää parhaimmankin negatiivisten ajatusten pyörittelyn omalle puolelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joo, jostain muuten luin, että naisille varsinkin on tärkeää tiettyinä kuukauden aikoina, että saa myös rypeä siinä onnettomuudessaan, koska muuten ei koskaan pääse aallonpohjalta pinnalle :) Itsesäälinkin voi ottaa positiiviselta kannalta :D

      Poista
  8. Vera, kävely kaunistaa niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Ja etenkin pitkä kävely suvisateessa, mutta kyllä sekin on hurmaa kun kävelen päivittäin pitkin Pijänteen rantapolkuja, sitten pieni pätkä tasaisella, kunnes kiipeän ylös ja koko ajan Päijänne silmissäni. Sielu kirkastuu, ajatukset peseytyvät ja olen aina kuin uusi kotiin saapuessani.

    Huhtikuun julma valo on täällä ja paljastaa kaiken, mutta etenkin pesemättömät ikkunat ja niitä talossamme riittää. Mietin juuri, kun pitäisi lukea kiinnostava kirja melankoliasta, että voiko sitä lukea huhtikuussa..., joka on ainoa kuukausi koko vuodessa, josta en pidä. Valomyrsky on niin raju ennen kuin tähän taas tottuu, että ei saa nukuttua, ei voi keskittyä...puutarhassa paras.

    Mukavaa matkaa tänne. Meillä on auton nokka jatkossa monta huhtikuuta kohti 'jonnekin pois'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, voin kuvitella, kuinka kaunista teilläpäin on! J ahuhtikuu todella on Suomessa julma... en ikävöi... kesää kyllä, mutta kevättä opin arvostamaan vasta täällä!

      Poista
  9. Totta joka sana, Veera... Mà ajan aina silloin tàllòin tòistà kotiin pidempàà kautta koska pààsen samlla nàkemààn merenrannan ja kukkivat unikot :) Kyllà mà muutenkin osaan olla aika onnellinen, vàhàn kaikesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella, kuinka ihana kevät teillä on, sielu ja silmä lepäävät. <3

      Poista
  10. Mullakin on nyt oma blogi :) Jos saa mainostaa niin käy Vera kurkkaamassa, siellä on vasta yksi blogikirjoitus. Olen käyttänyt nimimerkkiä Tulppaani, mutta nyt olen ihan rehellisesti omalla nimellä (melkein koko nimellä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, olenkin jo toivonut ja odottanut, että alat kirjoittaa omaakin blogia! :)

      Poista
    2. Joo, vähän jännittää mitä tästä tulee. Olen kyllä mielestäni saanut ihan hyvän opin kevään mittaan, kun olen lukenut muiden blogeja. Ajattelin, että voisin tehdä tuonne blogiini välillä jotain pieniä videoita. Ja sitten pitää kuvapäiväkirjaa omista töistä ja matkoilta ym. Olen niitä ihmisiä jotka ulkomailla viihtyy parhaiten taidemuseoissa. Kirjoittamista varten pitäisi varmaan olla joku ihan anonyymi blogi, mutta mikään ei estä sitäkin perustamasta ;). Katsotaan miten tämä lähtee käyntiin... Hih!

      Poista
    3. Kuulostaa erittäin hyvältä ja kiinnostavalta! Minua tietenkin kiinnostaisi lukea myös kirjoittamsiesta ;) anonyyminä tai nimellä ;)

      Poista
  11. Hyvä postaus, positiivinen elämänasenne on tärkeää. Itsessäni olen vaalinut lapsenomaista huomio- ja innostumiskykyä ihan pienistä asioista.
    Pullea kääpiökuttu on ihana! Lapsena hoidin Viivi-nimistä kiliä, joka oli mainio kaveri. Sitä pystyi taluttamaan narussa kuin koiraa. Olisi kiva nähdä kuvia kääpiökutun jälkikasvustakin ;)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!