lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kirjoittamisen iloja ja karppiruokaa

Kyllä nyt on ollut hyvä näpytellä huollosta tulleella koneella. Nettikin toimii taas vaihteeksi. Toka osa etenee. Hitaasti, mutta varmasti. On tullut taas mieleen, kuinka kirjoittaminen on ihanaa. On huikea tunne, kun lukee jotain kirjoittamaansa, eikä se olekaan aivan niin lemuavaa sontaa kuin alunperin on kuvitellut. Kyllähän se aina vähän haisee, mutta pienellä puunauksella katinkultakin kiiltää.

Sitä paitsi kirjoittamisessa ei ole antoisaa ainoastaan mahdollisuus leikkiä kaikkivoipaista ja päättää henkilöhahmojen kohtalosta muutamalla napin painauksella. Siinä oppii itsekin kaikenlaista uutta. Tämä toinen osahan sijoittuu Roomaan, jonka historia on aina kiehtonut minua. Exäni tuli arkkitehtiperheestä ja oli harrastaja-arkeologi, joten olen ollut tietenkin onnekas saadessani aikoinaan ensiluokkaista opastusta ikuisen kaupungin saloihin. Nyt, kun kirjoittaessani sitten tarkistelen muutamia faktoja, huomaan kuitenkin oppivani aina vain enemmän uusia yksityiskohtia.

Kuten sen, että Monte Testacciossa lasketaan olevan ainakin 25 miljoona amforan sirpaleet. Tai sen, että kuuluisat 1800-luvun ottobrate romane:t eivät olleet ihan miten tahansa järjestettyjä retkiä Rooman lähiympäristöön. Ensinnäkin lokakuisten intiaanikesien retkiä järjestettiin käytännössä vain sunnuntaisin sekä mahdollisesti torstaiaamuisin, ja toisekseen eri kaupunginosista lähti virallisia retkikärryjä, joihin istahti seitsemän juhlavaatteisiin pukeutunutta neitosta ja muu popula talsi sitten määränpäähän kärryjen perässä. Varmaan kiroten uusien kenkien jalkoihin hiertämiä rakkuloita.

Ei näistäkään tiedonjyvistä dekkariin päädy kuin murto-osa, mutta niistä voi olla aina hyötyä lempipelissäni Trivial Pursuitissa. Sitä paitsi tämä on hyvää valmistautumista kirjailijanurani toiseen osaan, jossa väsään ainakin pari historiallista dekkaria. Notta.

Sitten tuohon sapuskapuoleen.

Italiassa on luonnollista syödä Välimeren ruokavalion mukaisesti. Joskus dieettailu kyllä saattaa lipsahtaa sieltä kasvisten ja hedelmien suosimisesta suomalaisempaan suuntaan, jolloin maistuu karkki, suklaa ja kaikki muu kaamosväsymyksen karkottamiseen tarkoitettu ape. Vastaiskuna pitää sitten tietenkin karpata, jotta ne pari kuukautta aiemmin ostetut pökät mahtuisivat ylle ilman akrobaattisia taidonnnäytteitä.

Helppo ja hidas karppiruoka kulkee nimellä täytetyt kesäkurpitsat.



Tarvitset:

Pari isoa kesäkurpitsaa per nuppi
Sipulia
Tonnikalaa
Tomaattikastiketta (tai murskaa)
Parmigianoa
ja ellet ole tehnyt karppauksesta uskontoa, niin myös korppujauhoja
suolaa
pippuria
chiliä

1) Aivan ensiksi kesäkurpitsat pestään huolella, ja niiden päät leikataan pois. Sitten koverretaan kahtia leikatut kesäkurpitsat tyhjiksi. Homman voi hoitaa kiroillen normaalilla, terävällä leikkuveitsellä tai sitten voit olla kaukaa viisas ja lällätellä aikoinaan epäluuloisesti ostostasi kummasteelle miehellesi, kun sille koverrusveitselle tuli kerrankin käyttöä. Vähän kannattaa jättää laitoja, ettei kesäkurpitsa luhistu täysin kypsyessään uunissa.

2) Sitten kuullotetaan pilkottu sipuli oliiviöljyssä yhdessä tonnikalan (n. yksi purkki per nuppi) kanssa. Mukaan voi laittaa myös kesäkurpitsan silputtua täytettä, itse en kyllä käytä sitä kokonaan, koska muuten täytettä tulee vähän liikaakin.

3) Kun nämä sörsselit on kypsennetty pannulla, lisätään paseerattu tomaattisoossi ja annetaan muhia jonkin aikaa pannulla. Maustetaan suolalla, pippurilla, chilillä. Pane uuni 200 asteeseen, täyte muhikoon sen aikaa, että uuni lämpenee.

4) Vuoraa uunivuoka ensin leivinpaperilla ja sitten oliiviöljyllä. Öljy nimittäin kypsyttää kesäkurpitsaa. Itse sivelen öljyä myös kesäkurpitsan sisäpinnalle, siis sinne, minne täyte asetetaan.

5) Sekoita täytteeseen pari rkl korppujauhoa sekä reippaasti parmigianoa. Sitten täytettä kesäkurpitsoille, saavat olla ihan kukkuroillaan. Päälle vielä lisää parmigianoa. Kypsennä 200 asteessa ainakin vartti. Sitten grill-toiminto päälle ja toiset kymmenen minuuttia. Anna hiukan jäähtyä, ellet halua huutaa ja kiroilla, kun tulikuuma täyte/kesäkurpitsa poltaa kitalaen rakkuloille. Mene heti kokeilemaan niitä housuja, että mahtuvatko jo tämän karppausken jälkeen. jos eivät, niin lohduttaudu suklaalla.

Rentoa viikonloppua kaikille!

18 kommenttia:

  1. Vesi kielellä... Odotan kirjojesi lukemista, huomaa monikko!
    Ja kesäkurpitsat tonnikalanäytteellä, resepti laitettiin eteenpäin kotikokillle!

    Mukavaa viikonloppua sinnekin!

    Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos luottamuksesta :D Siis tuon monikon suhteen :)

      Poista
  2. Tämän tohtii ilmeisesti tulostaa. Ei curryä! Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi mieli sano, että joo, mutta alkoi epäilyttää... kun siellä on sitä chiliä... ;D

      Poista
  3. HYvä että kone taas toimii!
    Tuon tapaisia kesäkurpitsaveneitä olen tehnyt välillä.tosin eri täytteellä(soijarouheisella..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olisikin tuolla pussi soijarouhetta odottamassa. Ensi kerralla voisi vaihtaa siihenkin :)

      Poista
  4. Olipa ihana risetti. Tehdäänkö sitten täällä?

    VastaaPoista
  5. Et sinä Vera mitään karppiruokaa tarvitse! Olet niin hoikka ja nätti niinkuin olet. Hyvää viikonloppua sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiltti Sofia kohteliaisuudesta :) No joo, täytyy myöntää, että olen tehnyt noita kesäkurpitsoja jo vuodesta 2006 eli ennen kuin karppauksesta oli kuultukaan, mutta nythän niistä vasta muodikkaita tuli :) Mutta se ensisijainen syy on kyllä hyvä maku, ei vähäiset hiilihydraatit :D

      Poista
  6. Nami, kuulostaa herkulta - mäkin olen aina syönyt ihan 'ajattelematta' paljon herkkuja joissa vähän hiilareita. Salaatit on aina olleet mieleen, ja pastan/perunoiden sijaan olen aina suosinut kasviksia :)
    Mutta kyllä aina välillä villiintyy syömään pelkkää pastaa, pizzaa, patonkeja ja ranskalaisia ... ja sen jälkeen karppaus on paras keino päästä repsahduksen tuomista parista lisäkilosta eroon. Parempi reagoida heti, kuin vasta yli 10kg jälkeen ... :D
    Mukavaa viikonloppua meidän omalle kirjailijattarelle ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin syödään paljon ruokaisia salaatteja. Ei sitä tule useinkaan ajatelleeksi, että jokin lemppariruoka olisi eds terveellistä, se vain on niin hyvää :) Ja terveellisenkin käsitteet muuttuvat n. viikon välein :D Paras syödä kaikkea kohtuudella. Hah, musta on tullut vanha, kun toistelen tällaisia kliseitä :) Halit Sveitsiin!

      Poista
  7. Tuskin maltan odottaa esikoistasikaan, puhumattakaan kakkosesta ;-) Rooma lähiympäristöineen on jo itsessään kiehova, ja sinne sijoittuva dekkari taatusti vastustamaton.

    Sinun pitäisi harkita italialaisen reseptikirjan tekoa, Murhaavan Herkulliset Italialaisreseptit tms... Nam!

    VastaaPoista
  8. Vera, sinulle on haaste blogissani (http://kirjailijako.blogspot.com/)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hasteesta, otan mielihyvin vastaan!

      Poista

Kiva kun kävit!