lauantai 3. maaliskuuta 2012

Linssilude

Torstai oli toivoa täynnä ja yksi esikoiskirjailijuudesta haaveilevan dekkaripiipertäjän kutkuttavimmista päivistä. Sain nimittäin nähdä kirjan kannen! Kylmät väreet kiirivät selkää pitkin. Mielestäni graafikko oli kyennyt ilmaisemaan upeasti olennaisen kirjasta. Toisaalta osa kannesta aavisteli jotain pahaenteistä, toisaalta hän oli onnistunut ujuttamaan kuvaan myös sen pehmeämmän, runollisemman puolen, joka koskee Italiaa. Siis vaikka kirjani on dekkari, niin täytyy muistaa, että Italia on siinä suuressa osassa. Kauppaan siis kirjaa teillekin halpana nojatuolimatkana - ainakin sitten, kun on jotain kaupattavaa.

Alessandra shooting
Hah, ylläolevasta kuvasta voitte arvata, ettei jännitys loppunut siihen. Minusta nimittäin otettiin myös kirjailijakuva. Tai kuvia. Arvatkaapa kuinka monta otosta tarvittiin, että saatiin kokoon KOLME suht ihmismäiseltä näyttävää kuvaa? Ette arvaa, joten paljastan: 304! Jep, se on aika paljon. No, eivät nyt loput 301 kuvaa kaikki ihan kammottavia olleet, valokuvaaja valitsi finaaliin peräti 15 parasta, joista kustantamo valitsi edelleen voittajan ja kaksi perintöprinsessaa.

Alessandra, Serena and a nice barista organizing the crime scene

Olin elänyt luulossa, että kirjailijakuva on sellainen varttia pidempi versio passikuvan otosta: istut tuolille, hymyilet, ja kuvaaja ikuistaa pärstäsi kirjan takakanteen. Joo, ehkä niin helpolla pääsee Suomessa..? Italiassa kaikki on monimutkaisempaa. Alessandra Tinozzi on kova ammattilainen, jonka kuvia pääsette ihailemaan täältä..

Ensinnäkään maallikon ei ole helppoa löytää ammattitaitoista valokuvaajaa. Minulla oli tiedossa yksi nimi, mutta en osannut arvioida hänen tasoaan millään tavalla. Onneksi kustantamossa osattiin, eikä taso tyydyttänyt. Tässä vaiheessa minulla oli mahdollisuus joko lentää Suomeen kuvauksiin, tai tehdä asiat italialaisittain, eli kysyä neuvoa alalla työskenteleviltä tutuilta. Kävi nimittäin niin kätevästi, että italialaisen ystävättäreni poikaystävä työskentelee isossa mainostoimistossa. Kysyin häneltä neuvoa, ja tuttavani tietenkin auttoi erittäin mielellään. Italialaisista on ihanaa olla avuksi!

Alessandra, me and a very interesting vision of Romeo (the furry one)
En antanut kustantamolle kuitenkaan tuttavani lempparin eli Mario Testinon yhteistietoja, vaikka heebo varmaan olisikin ollut onnellinen saadessaan kuvata tällaista kuuluisaa pimahtanutta kirjailijaa esikoiskirjailijuudesta haaveilevaa. Sen sijaan annoin heille mahdollisuuden arvioida Alessandran töitä.

Kun kustantamon graafikko oli tarkastanut netistä kuvien yleisen tason, kustantamon edustaja selitti kuvaajalle, millaisia kuvia he kaipasivat jne. Alessandra oli kertonut myöhemmin tuttavalleni, että arvosti todella paljon kustantamon viestintäosaston ihmisen ammattimaisuutta, olisipa hänellä aina mahdollisuus tehdä töitä suomalaisten kanssa. Olinkin yhdessä vaiheesa rivien välistä ymmärtäväni, ettei Alessandran yhteistyö ulkomaisten yritysten kanssa ole aina sujunut kitkattomasti, italialaisista puhumattakaan. Latinomaissa töitä tehdään hiukan eri asenteella kuin pohjoisessa.

Myös minä olin puhelimitse yhteydessä Alessandraan, joka kävi etukäteen muutamilla kuvauspaikoilla. Alunperin ideana oli kuvata minua joidenkin historiallisten kivenmurikoiden keskellä, mutta Alessandra testasi valon ja kuvauskulmia etukäteen ja tuli siihen tulokseen, etteivät ne olleet sopivia lähikuviin: takanani olisi näkynyt korkeintaan tiiliä tai harmaita kivenmurikoita. Niinpä päädyimme kuvauksiin studion lähiympäristössä. Alessandra kuvasi minua yhteensä 7 eri paikassa, ja tämä selittänee osin 304 otoksen joukon: jokaisessa kohteessa kuvia otettiin parisenkymmentä. Ja tästäkin huolimatta lopullisten 15 kuvan joukkoon kelpuutettiin kuvia vain 3 eri ympäristöstä. Joissain oli liikaa valoa, joissain huonon sävyistä valoa, toisissa nauroin liikaa, muutamassa kuvassa superihana maantienharmaa pehkoni näytti siltä, kuin joku olisi kaatanut päähäni kulhollisen spaghettia.

Always smiley and patient assistant Serena
Ammattilaisella on tietenkin mukana myös assari, jonka tehtävä ei ole ainoastaan kantaa kuvattavan höperön aivan liian painavaa laukkua kuvaajan kameralaukun lisäksi. Serenalla oli mukana tuollainen ihme lierula, jolla hän sai vaihdeltua valoa kasvoilleni. Joo, minullekin tuli yllätyksenä, etteivät ammattilaiset käytä salamaa. Tai ehkä käyttävät studiotiloissa, mutta eivät luonnonvalossa.

A nice couple in the restaurant and Romeo, the host.
Kuvaus olisi siis voinut olla raskas, kun siirryimme kapsäkkiemme kanssa paikasta toiseen, mutta eihän työ Italiassa ole koskaan raskasta ;) Yksi kuvauspaikoista oli tämä ihastuttava ravintola/kukkakauppa. Aivan niin, sielä siis myytiin sekä sapuskaa että kukkia. Tutustuimme tietenkin ravintolan karvaiseen isäntään (tuo nelijalkainen) sekä  muihin asiakkaisiin, jotka eivät italialaisittain peittäneet uteliaisuuttaan kuvausta ja sen kohdetta kohtaan. Jostain syystä supermodel -selitys ei mennyt läpi, joten jouduin tunnustamaan kyseessä olevan Joulupukin ulkomaanagenttien pin up -kalenterin kuvaukset.

Alessandra desparate when choosing a decent photo of me
Kuvausten lomassa ehdin juoda tietenkin myös cappuccinoa, mikä oli todella noloa, koska Italiassahan EI juoda cappuccinoa lounaan jälkeen. Annan tämän kammottavan tavan itselleni anteeksi, olenhan blondi. Itse asiassa cappuccinoni taisi päätyä yhteen kuvistakin. Juu, kamalan rankkaa tämä mallin työ.

Koomisin tilanne syntyi, kun yhdessä vaiheessa Alessandra pyysi minua tuijottamaan ensin ulos ikkunasta, ja sitten kääntymään nopeasti häntä kohti pepsodent-irvistyksen luonnollisen hymyn kera. Näpräsin samalla kädessäni yhtä myynnissä olevista ruukuista, kun tuijotin kadulle. Ikkunan toiselle puolelle pysähtyi erittäin kummastuneen näköinen vanhempi rouva, joka vastavuoroisesti alkoi tuijottaa minua. Siinä vaiheessa, kun muutamaan otteeseen käännyin katsomaan Alessandraa ennen kuin palasin taas tuijottamaan ulos, nainen vasta kummastuneen näköinen olikin. Lopulta pokka ei pitänyt enää kenelläkään, vaan räjähdimme nauruun, niin me sisällä olleet kuin kadulla outoa käännähtelevää suomalaista ihmetellyt mummelikin.

Oli siis hauskaa, vaikka kuvattavana oleminen onkin mielestäni jotenkin vaivaannuttavaa, ja koska reagoin noloihin tilanteisiin hysteerisellä naurulla, minulla oli vaikeuksia saada pidettyä ilmeitä kurissa. Jälleen osaselitys 304 otokseen. Yritin muuten pyytää Alessandraa photoshoppaamaan itsestäni ihanan barbiemaisen näköinen, mutta julma Alessandra ei suostunut. Pöh. Näytän lopullisissa kuvissa alakuloiselta virtahevolta. Ei voi auttaa, kustantamosta pyydettiin itseni näköisiä kuvia, ja sellaisia heille lähetettiin. Mahtavat nyt katua, kun joutuvat selittelemään ympäriinsä, kuinka on mahdollista, että alakuloinen virtahepo on kirjoittanut niiiin jännittävän dekkarin.

Ai niin, tämä ei ollutkaan iltasatu tyttärelleni vaan ensimmäinen oikea blogipostaus. Jerelle kiitos ja kunnia blogin ensimmäisen lukijan asemasta, ja tervetuloa myös kaikille muille ihanille vanhoista blogeista tutuille ja tuntemattomille. Niin joo, herätys, tämä postaus loppui viimein!!!

48 kommenttia:

  1. Heippa! Hieno tämä uusi blogi :-) Ja mukava kuulla, miten asiat etenevät kustannussopimuksen tekemisen jälkeen. Kovasti täällä odotetaan tietoa, että mikä kustantamo kyseessä? Eikö sen nyt jo voisi paljastaa, pliiis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eikä, kun te kaikki käytte täällä vain siinä toivossa, että paljastan kustantamon nimen, ja sitten kun sen paljastan, niin sitten ette taatusti tule tänne enää :) No ei vaiskaan, kyllä kaikki synkät salaisuudet ennen pitkää tulevat päivänvaloon, elä huoli ;D

      Poista
  2. Kuvauspäivä kuulostaa tapahtumarikkaalta ja hauskalta! :D
    Voin kuvitella, että mummeli on kadulla ihmetellyt että mitä oikein heilut ikkunassa :D :D
    Jänskiä seurata kirjasi prosessointia - onnea uudelle blogille :)

    haliterkut ja kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, minne kommentti katosi? Piti kiittämäni ja kertomani, että tilanne oli kyllä todella herkullinen sen mummelin kanssa, jolla oli aivan yhtä hauskaa kuin meilläkin :) Ihanaa viikonloppua! <3

      Poista
  3. Koska dekkarista on kyse, niin siihen asti, kunnes paljastat kustantamon, voitaisiin tehdä tällainen salapoliisimainen arvausleikki, että jokainen voisi arvata, minkä kustantamon itse luulee olevan kyseessä. Minä veikkaisin teosta, sillä tiedän, että siellä ainakin otetaan tosi laadukkaat valokuvat kaikista kirjailijoista :-D Siinä siis, minkä johtolangan perusteella tähän arvaukseen päädyin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin kutkuttava idea. :) Kaikki vain arvailemaan kommenttiboksiin, oikein arvanneiden kesken arvotaan yksi Italiaan sijoittuva dekkari. HUOM! Koska dekkari ilmestyy vasta alkusyksystä, jätän voittajalle (jonka ilmoitan kevään kuluessa) moraalisen velvollisuuden muistuttaa minua tästä palkinnosta blogin kommenttiboksiin ja ilmoittaa osoitteensa emailiin (veravala@gmail.com), koska kesän aikana haperoituneet aivoni kuitenkin ehtisivät unohtaa asian. Ja niille, jotka veikkaavat väärin tai eivät halua veikata lainkaan lohdutukseksi, että aion arpoa lukijoiden kesken joka tapauksessa sitten syksyllä (ainakin yhden, riippuu paljonko lahjuskappaleita menee mm. koelukijoille, jotka ovat tietenkin ansainneet omat ilmaiskappaleensa) dekkarin, kunhan se nyt ilmestyy. Niin ja pitääkö tällaisesta arvonnasta ilmoittaa myös poliisille ja mitäs näitä nyt on? No, sovitaan, että ellei kustantamon lakiosasto löydä mitään huomautettavaa kirja-arvonnassa, niin aion sellaisen jossain vaiheessa järjestää. Huh, hetken jo luulin, etten onnistu kirjoittamaan itse postausta pidempää kommenttia, mutta onnistuinhan minä!

      Poista
  4. Mukavaa päästä seuraamaan tätä uutta sivuversiotasi, vera Italia! Juttujasi on tällaisen ikälopun kainuulaistuneenkin hauskaa lueskella. Eritoten kun tuo Salpausselän kisalähetys näin lauantaiaamuna on varakisaselostusta. Siltäkin osin päästään live-esityksiin kyllä piakkoin. Mainiota jatkoa esikoiskirjailijanakin! Arvaatkohan, että huippu-urheilukin tarjoaa dekkarinomaista jännitystä, joillekin kahjoille kinosten keskellä ainakin! Aurinko kyllä helottaa jo ihan innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ailamarita! Ja ihan varmasti urheilukisoissa on myös jännitys huipussaan, paljastan näin semivirallisesti, että olen suunnitellut osallistuvani Helsingin puolimaratonille toukokuussa (jos paikat vain kestävät, selkänihän on tunnetusti aika huonossa kunnossa)ja voin aravta, että perhoset lentelevät vatsassa niin osallistujilla kuin kirittäjilläkin. Ihanan aurinkoista viikolpun jatkoa Kainuuseen!

      Poista
    2. Loistavaa puolimaratonikokemusta, Vera!

      Poista
  5. Onnea uuden osoitteen johdosta.Ja kivaa päästä seuraamaan kirjailijan ja hänen esikoiskirjansa tietä:) Olipa kiinnostava kuvauspäivä,ja mikä määrä otoksia;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Yaelian, ja ihanaa, että löysit tiesi tännekin, olet ilahduttanut minua kommenteillasi jo niin pitkään, että olisi ollut orpo olo ilman silloin tällöin jätettyjä moikkauksia <3

      Poista
  6. Onnea Vera! Huikean hienoa, että sait kustannussopimuksen ja jännittävää kuulla myöhemmin mistä kustantamosta;)
    Oletpa oivaltanut jotakin todella merkittävää myös mainonnasta: uudet sivusi ovat mahtavat ja todella hienoa lukea ja nähdä upeita valokuvia dekkarisi todellisesta maailmasta vaikka kyseessä onkin fiktio. Sain tästä myös ideoita oman mahdollisen esikoiskirjani esittelyn suhteen. Ensin vain täytyy saada se sopimus!
    Itse veikkaisin kirjasi kustantamoksi WSOY:ta vaikka kustannusaikataulu tuntuu hiukan liian nopealta suuressa kustantamossa toteutettavaksi. Jännää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Marke, ilahduin suuresti kehuistasi. Varsinkin, kun tiedän, että kokeneempien silmissä kuvien taso on varmaan aika kamala (osa kuvista otettu vuonna 2005 jolloin kuvat olivat n. 1 pikseliä), niin ihanaa, että kuitenkin joku tykkää, ett' vilauttelen vähän näitä paikkoja, joihin olen dekkarin sijoittanut :)

      Poista
  7. Minä olen itse valokuvauksen puoliammattilainen, mutta en voi tietysti itsestäni ottaa kuvia. Niinpä olen tämän puolen rekrytoinut miehelleni, joka on hänkin innokas valokuvaaja, mutta häneltä puuttuu täysin jokin tietty geeni, joka havaitsee jos kuvattavan hiukset ovat esimerkiksi rumasti (nainen kyllä tajuaa, vaikka ei olisikaan ammattilainen, ja mieskin tietysti jos ammatikseen kuvaa muita). Niin paljon muuten hyviä kuvia on mennyt roskiin, kun hiukset ovat sojottaneet miten sattuu tai muu aivan ilmeinen vika...

    Joskus vuosia sitten komensin erään muotokuvavalokuvausta harrastavan tutun ottamaan minusta kuvia. Laitoin hienot vaatteet, oli todella kaunis ruska ja otimme kuvia vaikka miten upeissa luonnonmaisemissa, mahtavat syksyn värit taustalla. Kuvien kokonaismäärä oli varmasti tuo 300 tai ylikin. Kaikkein parhaiten onnistui kuitenkin testikuva, jonka otimme ennen varsinaisia kuvia kotitaloni tuulikaappimaisessa ulkorakennelmassa, jossa on pikimusta tausta ja minulla oli vielä hienon paitani päällä neuletakki jne. Siinä oli paras valo ja ilme. Mielestäni tämä on myös parempi kuva kuin mitään kukaan ammattikuvaaja on minusta lehtiin koskaan ottanut - ei niitä tietysti paljoa ole, mutta silti.

    Odotan innolla, enkä varmaan ole ainoa, että pääsemme näkemään kirjasi kansikuvan. Pidätkö myös kilpailun, jossa saa arvata kirjan nimen? Ehdotan "Cappuccinoa lounaan jälkeen", murhan motiivi heti kirjan nimessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en aiokaan kysyä mielipidettäsi sivuni kuvien laadusta. Olen huomannut, että sinulla on aivan erilainen ote näihin juttuihin. Tietenkin saa antaa vinkkiä, mutta tuskin kykenisin niitä kuitenkaan toteuttamaan :O Olen oikeasti kamala kämmäri kaikessa visuaalisessa ja nettijutuissa muutenkin.

      Onko sinulla tuota testikuvaa jossain ja niitä ruskakuvia? Olisi kiinnostavaa nähdä ja vertailla. Värit vaikuttavat valon ohella myös paljon mielestäni, minulle on vaatteiden valinta sen vuoksi aina ongelma, kun maantienharmaa tukka ja lakananvalkoinen iho katoavat helposti, jos vaatteiden väri on väärä, kuten beige tai valkoinen, joita rakastan, vaikka ne eivät puekaan.

      Ja vähänkö repesin tuolle nimiveikkaukselle! Sehän olisi loistava. :D ja todellakin realistinen ;)

      Totta puhuen kirjan nimen suhteen on suunniteltu kilpailua, mutta VIRALLISTA sellaista kustantamon taholta, mutta siitä selitän enemmän sitten, kun kaikki on varmaa ja tosiaan virallista. Jos kustantamon aikataulut eivät annakaan myöden, niin järkkään sitten itse ;)

      Poista
    2. Erilainen ja erilainen... Minusta sinun nykyinen profiilikuvasikin on tosi hyvä. Ja kun tarpeeksi kauniita paikkoja kuvaa, niin kuvat ovat upeita ilman mitään supertaitoja tai -visioita, siinä mielessä vähän kadehdin ympäristöäsi! (Vaikka onhan Amsterdamkin toki kuvauksellinen kaupunki, ei siinä mitään.)

      Yritin kovalevyltäni kaivaa noita kuvia, mutta en kyllä löydä. Ne ovat jostain vuodelta 2002 tai 2003, kyllä minulla ne jossain on, mutta missä... Itsekin olen tosi kalpea kasvoista, mutta kompensoin käyttämällä aina tosi kirkkaita värejä.

      Poista
    3. olet aivan oikeassa tuosta ympäristöstä. Täällä Torinon seudulla ei todellakaan ole yhtä kuvauksellista kuin Tolfassa tai Rooman seudulla ylipäätään, ei siis kauheasti tee des mieli kuvata...

      Minunkin pitäisi uskaltautua irrottelemaan väreillä. Oranssi, fuksia ja turkoosi sopivat minulle tosi hyvin, mutta sen väriset vaatteet loistavat tämä tylsimyksen kaapissa poissaolollaan...

      Poista
  8. Myöhästyneet onnittelut kustannussopimuksen saamisesta! Kävin katoamassa tuon toisen blogisi lukijoista ja liityin tänne, jos et kerran enää sitä päivitä. :)

    VastaaPoista
  9. Onnea vielä kerran kustannussopimuksesta ja uudesta blogista! ...Äläkä unohda päivän asuja ja kuvauksia italialaisista kahviloista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia, heh, näit sitten jo vanhasta blogista mitä olen suunnitellut päivän asujen varalle ;)

      Poista
    2. Juu, kyllä näin :D ja se sallittakoon. "Roikun" täällä kuitenkin... Moon niin ylpiä susta! :)

      Poista
  10. Ai, ai, mun mielenkiinto kirjaasi kohtaan kasvaa koko ajan! :) Ja ehdottomasti seuraan tätä uutta blogiasikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hienoa ja kiva, kun siirryit tännekin, sinä se jaksoit useampaan otteeseen "herätellä" minua tuolla vanhassakin blogissa, kun en meinannut muistaa sitä päivittää :)

      Poista
  11. Kirjoitusripulista ihan oikeaksi kirjailijaksi, ah miten mainiota on seurata tätä matkaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postauksesta päätellen kirjoitusripuli ei ole kyllä tainnut vieläkään loppua ;)

      Poista
  12. Onnittelut kustannussopimuksesta! Ja liitynpä arvailijoiden joukkoon. Kirjoitustesi perusteella päättelen, että kustantamo ei voi olla Teos. Ja kun heidän kustantamiaan kirjoja mietin. En liioin usko Wsoyn olevan kyseessä, koska julkaisuprosessi näin lyhyt. Ensin ajattelin, että jospa Tammi, mutta sitten ehkä sama selitys kuin Wsoy;n kohdalla. Veikkaan villisti Minervaa, äläkä kysy miksi...Tuli vaan mieleen. Koska aiot paljastaa? Sanoit, että tämän uuden blogin ensimmäisessä päivityksessä sen kertoisit... Ja eikö kirjasi pian jo näy niissä katalogeissakin? T. "Villi" arvailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, lisää arvailijoita! Perustelusi ovat kyllä niin hyvät, että ansaitsisit jonkun palkinnon, vaikka kustantamo ei lopulta se oikea olisikaan ;)

      Mitä paljastukseen tulee, niin ei tästä mitään valtionsalaisuutta ollut tarkoitus kehittää, mutta katsotaan nyt moniko tänne arvailee. Ja katalogi on menossa painoon maaliskuun lopulla, niin että viimeistään silloin kaikki kai tulee julkiseksi..? ;)

      Tämä on tätä dekkarikirjailjoille ominaista suspensen ja draaman korostamista ;DDDD

      Tässä kun teitä on jo pari viitannut tuohon kustannusprosessin lyhyyteen, niin sekin saattapi olla hiukan harhaanjohtavaa, koska totta puhuen minuun otettiin tästä kustantamosta yhteyttä jo viime syksynä. Varsinainen päätös venyi näin pitkälle erinäisistäkin syistä, mutta käsittelyyn se otettiin kustantamossa jo viime syksynä.

      Tämä ihan vain sekoittaakseni arvaajien pasmoja entisestään :DDDD

      Poista
    2. En usko, että kyseessä on Minerva, sillä hehän julkaisevat enemmänkin tietokirjamaisia kirjoja. Esim. elämänkertoja ja sen sellaista. Elleivät sitten aio muuttaa imagoaan. Hmmm...jatkoin miettimistä ja tuli mieleen, että toinen vaihtoehto Teoksen lisäksi voisi olla uusi kustantaja Torni, sillä heidän syksyn kataloginsa ilmestyy jo kai tässä kuussa, tai ainakin ihan pian. Mikä selittäisi sen, että valokuvat on jo otettu näin nopealla aikataululla...

      Poista
    3. Nyt täytyy kyllä huomauttaa, että Minervallahan on parikin oikein etevää dekkaristia, muun muassa Max Manner, joka on itse asiassa ehtinyt jo kannustaa minuakin vanhassa blogissa <3 Hänen kirjoistaan ollaan tekemässä (jo tehty...? ) elokuviakin! Vissiin 13. huoneesta. Olin todella otettu, kun Max Mannerin kaltainen konkari viitsi kannustaa tällaista kynäilijänalkua <3

      Hih hih, en suinkaan tässä ole syöttämässä teille red herringiä, hih hih :D (kaikki dekkarimaailmaa tuntemattomat voivat käydä Wikistä katsomassa, että mikä on red herring ;D)

      Poista
    4. Niin ja piti lisäämäni, että vaikka Teos onkin profiloitunut enemmän vakavan kirjallisuuden julkaisijana, niin onhan heilläkin muutama vähän viihteellisempi jo ilmestynyt, viime vuonna taidemaailmaan sijoittunut "mysteeri" ja tänä vuonna kirja, joka kertoo sinkkuelämästä Pariisissa :)

      Poista
  13. Kiitos kiitos. Hmm...Oletkohan kirjoittanut tuosta em. kustantamon käsittelyyn otosta edellisessä blogissa? Kun kirjoitit erilaisista saamistasi palautteista...? Joku niistä se lienee..I presume? Lisäksi muistan sinun kertoneen "sen puhelun" jälkeen odottavasi palautetta vielä kustantamolta, jonka organisaatiomuutosten epäilit mahdollisesti vaikuttaneen siihen, ettet ollut palautetta vielä saanut... Joten epäilen edelleen, ettei voi olla Wsoy (koska juuri heillä on näitä organisaatiomyllytyksiä ollut). Tuo syksyllä otettu yhteydenotto tuo uutta nyanssia arvuutteluun. Mutta enpä nyt kumminkaan vaihda mitään. T. "Villi" arvailija edelleen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olet oikeasti selvää etsiväainesta. :) Nyt autan sen verran, että meni ihan nappiin noiden organisaatiomuutosjuttujen kanssa, eli WSOY:lta piti saamani palautetta jo aika kauan sitten, mutta arvasin jo silloin, ettei aikataulu pidä, kun olin saanut tietää kaikesta siitä hässäkästä, mitä siellä oli meneillään.

      Heh, ihan oikeasti, ei tässä kustantamojutussa ole oikeasti mitään salaperäistä, olen todella tyytyväinen kustantamooni ja hehkuttaisin sitä mielelläni neljään tuuleen, mutta ajattelin odottaa siltikin, että kustantamo itse tekee asian julkiseksi, niin sitten astun kaapista ulos itsekin :) Tällä kustantamolla taitaa kyllä olla väliä ennen kaikkea kirjoittaville ihmisille, muille lukijoille on suunnilleen sama, onko kustantamo nimeltään Vera Vala OY vai Kustantamo OY. ;)

      Mutta hauskoja nämä etsiväleikit, tai siis ainakin minusta ne ovat ihania, olen aina rakastanut päättelytyötä vaativia tehtäviä myös matikassa jne. ja suuri haaveeni olisi osallistua live murhapeliin, siis sellaiseen "kartanossa" järjestettävään, jossa joku muka kuolisi ja vieraat sitten ratkaisevat tapauksen :D

      Poista
  14. Vera..... olen tosi onnellinen puolestasi. Kustannussopimus on hieno asia, joka saa ihmisen väreilemään, syhertelemään ja kiemurtelemaan.

    Ennen kaikkea se saa taas minut kirjoittamaan lisää ja lähettelemään lisää ja osallistumaan lisää...Tuot meille muillekin toivoa.

    Hyppään viikolla taas koneeseen ja menen Keski-Eurooppaan lomalle. Luulen, että katselen taas lentoemäntiä ja mietin, mitä muuta ihmettä ne osaavat.... mitä salattuja taitoja niillä on

    Tekee aaltoja täällä lumen keskellä ja ottaa yhden kunniaksesi ja onneksesi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tillman. Kieltämättä myös itseäni auttoi se, että joku toinen rikkoi julkaisukynnyksen: jos tuo, niin miksen minäkin? Koska niinhän se on. Minulle ei satanut sopimusta taivaalta, vaan olen hikoillut sen eteen, eli kyse ei ole omalla kohdallani mistään ilmiömäisestä lahjakkuudesta, jota muut eivät voisi saavuttaa, vaan ihan suomalaisesta työteliäisyydestä :)

      Ja muistakin pysyä paikoillasi tarjoilun aikana, tai pian ärräpäät lentelevät emojen mielissä ;)

      <3

      Poista
  15. Onnea uudesta blogista ja tietenkin siitä tulevasta kirjasta! Tuntuu, että sulla menee kustannusprosessi nyt tosi nopeasti eteenpäin, kun nyt jo kansia pukkaa! :D Tiedätkö jo, milloin kirja tulee ulos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Magdaleena Hai :) Nopea rytmi on, mutta kuten sanottua, oikeastaan prosessi käynnistyi jollain tasolla jo viime syksynä... alkusyksystä olisi tarkoitus tulla ulos. Apua! :D

      Poista
  16. Onnittelut uudeste blogista! Aina hymyilyttää, kun luen postauksiasi. Jotenkin se italialainen aurinko pilkistää jokaisen rivin välistä...

    Samoissa kuvioissa ollaan täälläkin - päivä valokuvamallina ohitse ja kuvaajana sellainen ammattilainen, että heikottaa. Osallistunpa minäkin kustantamokisaan: Tammi.

    Toivossa on hyvä elää eli toivoa blogisiskoa samaan taloon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tervetuloa osallistumaan kustantamomysteerin ratkaisuun. Tammella on paljon upeita kirjailijoita, siihen joukkoon on varmasti hieno kuulua :) odotan tosi plajon oman kirjasi ilmestymistä, tykkään paljon historiallisista romaaneista, ja minuun teki ison vaikutuksen se, kuinka paljon olet paiskinut töitä oman kirjasi eteen, esim. se, kuinka osallistuit sille villankehräys kurssille, vai mikä se nyt oli? Minulla on ihan sama, että haluan tehdä itse konkreettisesti asiat (ei se nyt aina ole mahdollista) että osaan kuvailla ne mahdollisimman hyvin, tarvitsen tuoksut, ihokosketuksen, äänet jne. muuten kuvailu tuntuu jotenkin puolinaiselta. Eb kyllä aio murahat ketään oikeasti, siihen riittää pelkkä kuvittelu ;DDD

      Poista
  17. Mä pysyn ja mukana ku tahra ;), onnea uuteen blogiin ja urallesi!!!
    Ja peeäs. Mäkin juon cappuja silloin ku tuntuu, ei siihen SAA olla oikeeta sääntöä milloin saa juoda :/ Tai sit voi vaan sanoa, että Suomessa on kohteliasta juoda cappukupillinen aina, kun ajattelee ystävää... tai jotain yhtä henkevää ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tanja :) Tuo oli erinomainen ehdotus cappuccinon läpimenoksi ;D Yleensä vetoan kylmästi ulkomaalaisuuteni, jotain iloa siitäkin pitää olla ;)

      Poista
  18. Onnittelyryöpsähdys uuden blogisi ja kustannussopparin johdosta, Vera :) Todella taitavaa koukuttamista heti kirjasi kustantamisen alkumetreillä. Kärsimätön tuleva lukijasi on jo aivan liekeissä, vaikkei lumi ole vielä maasta sulanutkaan. Syksyyn on aikaa ja paljon. :) Komppaan Marken aiempaa kommenttia siitä, kuinka olet oivaltanut kirjasi markkinoinnin. Oivalsin juuri, kuinka muidenkin markkinoijien tulisi ottaa oppia dekkarikirjailijoista ja heidän taidoistaan rakentaa juoni, koukuttaa lukija, pitää kiinni ja tarjoilla loppuhuipennus. Ja kumpikin voittaa, yleensä.

    Kustannusalaa tuntemattomana, mutta sitäkin innokkaampana tehtävien ratkojana, otan osaa arvauskilpailuun ja veikkaan kustantamoksi Gummerusta. Perusteluna kirjailijakuvien tunnelma ja sinun blogipostauksesi, ei kotimaisia dekkareita kevään katalogissa ja syksyn katalogi ilmestynyt aiempina vuosina maalis-huhtikuun aikana.

    t. Koukussa kiemurteleva lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Riina kehuista! <3 Oikeastaan tämän blogin lähtökohta oli aika yksinkertainen: a) kirjoitusripuli jatkuu, joten halusin jatkaa jorinoita jossain muodossa, mutta b) tiedän hyvin, millaisia sivuja itse ole kaivannut kirjailijoilta ja varsinkin dekkarikirjailijoilta: jotain, joka hiukan raottaa verhoa ja kertoo kirjoittamisen taustoistakin. Toivottavasti näistä on siis iloa myös muille, oli kiinnostuksen kohde sitten Italia tai kirjoittaminen. Päivän asu -fanit sen sijaab joutuvat pettymään. (tai sii joutuu petty,ään, koska heitä on vain yksi, nimittäin Pia ;D)

      Ja tervetuloa mukaan etsiväntyöhön! Joka on selvästikin ollut perusteellista myös sinulla ;) Mahtavaa, minulla alkaa kehkeytyä mielessä joku toinenkin mysteeritempaus, joka pitäisi panna tänne sivulle vaikka kirjan jo ilmestyttyä. Kun kerran etsiväntyö kiinnostaa ja siihen on lahjoja jo useammalla lukijalla :)

      Poista
    2. Mitä mitä, joku mainitsi nimeni :D Päivän Asu -toiveilijoita on varmasti muitakin (onhan???), mutta ehkä me kestämme... Tosiasia nyt vain on se, että me kaikki olemme oikein täysin sydämin mukana tässä Veran kirjaprojektissa, joten ymmärrämme kyllä Päivän Asujen puuttumisen.

      En minäkään kustannusalaa tunne, mutta veikkaisin myös ylläolevan tapaan Gummerusta...

      Tuli muuten mieleeni, että sitten kun Veran kirja ilmestyy ja kirmaan sen ostamaan, niin kuinkas saan kirjailija omakätisen omistuskirjoituksen siihen? :)

      Poista
  19. Luin postauksesi jo aiemmin, mutta jostakin syystä huomasin vasta nyt oman nimeni tuolla lopussa. Hups ja hah-hah-haa.
    Mutta, eipä siis kestä - mukava, että olet blogitouhuissa edelleen mukana. Ilokseenhan näitä kirjoituksiasi lukee.

    VastaaPoista
  20. Vera, luin jostain, että hyvän itsetunnon omaava ihminen juo cappuccinoa aina kun huvittaa;-) Minulle se on kuin jälkiruoka, vain hämäläinen mieheni noudattaa tapoja, mutta häntä luullaankin aina Italiassa italialaiseksi.

    Lueppa Ian McEwanin kirja Vieraan turva. Se ei ole varsinainen trilleri, mutta se on jotain paljon rankempaa. Kaikki tapahtuu Venetsiassa ja kirja on hyvin tiivistetty eli sen lukee yhdeltä makuulta eikä unohda ikinä. Älä katso kirjasta tehdyn filmin traileria!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!