lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kiireisen kokin kasvispasta

Tässä helppo ja nopea pastaohje italialaisen ruoan ystäville eli gnocchi alla sorrentina pikaversiona.

Aivan ensimmäiseksi on syytä hankkia italialainen anoppi, joka valmistaa teille peruna-gnoccheja. Jos tämä pojulistaan mustasukkainen mamma kuitenkin pelottaa liikaa, voitte tyytyä siihen hämäläiseen versioon ja mennä ostamaan gnocchit valmiina kaupasta. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Suosittelen pyörittelemään niitä itse vain silloin kun todellakin olette kyllästyneet peukaloiden pyörittämiseen.




 Gnocchien keitto-ohjeeksi mainittakoon, että ne ovat kypsiä silloin, kun nousevat kiehuvan veden pinnalle. Samalla, kun olet tuijotellut kannen alle malttamattomana (on vaikea uskoa, että vesi kiehuu myös ilman sitä jatkuvaa kannen availua, vai mitä?), olet tietenkin valmistanut kastikkeen. Eli kuullota hienoksi pilkottua sipulia oliiviöjyssä, lisää joukkoon paseerattua tomaattikastiketta tai tomaattimurskaa. Italialaisesta anopista on tässäkin kohtaa etua, eli minä saan San Marzano -tomaateista tehdyn paseeratun tomaattikastikkeen häneltä. Jos Donna Leonin lukeminen tai italialaisen oopperan kuuntelu on aiheuttanut sinulle pysyviä aivovaurioita, saatat innostua tekemään kastikkeen itse kypsistä SanMarzanoista.

Naapurilta kannattaa varastaa huomaamatta pari tuoretta basilikan lehteä. Jos naapuri on pihi yrttiensä kyttääjä tai samanlainen mustapeukalo kuin allekirjoittanut, etsi  Alepasta (työkavereillesi puhut tietenkin vain Stocan herkusta) sellainen tomaattikastike, jossa basilika on jo valmiina. Älä jää nuuhkimaan basilikaa (se nyt mitään pilveä ole), vaan heitä ne lehdet kastikkeen joukkoon.

Intopinkeä napolilainen kotiäiti ottaisi tässä vaiheessa esiin uunivuoan, valuttaisi sille sekä kastikkeen että gnocchit ja lisäisi joukkoon palasiksi kuutioitua mozzarellaa ja parmigianoa. Gratinoisi sitten koko hoidon uunissa grill-toiminolla 200 asteessa vartin verran tai kunnes parmigiano saa hiukan väriä.

Italian-suomalaisella perheenäidillä taas on niskoillaan kaksi matalasta verensokerista kärsivää känkkäränkkää, joten hän päättää välttää tiskivuoren kasvattamista ja kippaa gnocchit, kastikkeen ja mozzarellanpalat lautasille sellaisenaan. Ja katselee, kuinka ruoan minuutissa hotkineista kiukkupusseista sukeutuu pasta-annoksen avulla kaksi hellantelttua.

 Eli ostoslistalle:

Gnoccheja sellainen 100g per nuppi
Pari tölkkiä tomaattimurskaa tai puoli litraa paseerattua tomaattikastikketta
Sipuli
Oliiviöljyä
Suolaa, pippuria ja muuta ravintolasta varastettua mausteenkaltaista
Basilikaa
Mozzarellaa (käytän itse mozzarella di bufalaa, mutta ei se nyt niin nuukaa ole)
Parmigianoa


Buon appetito!

18 kommenttia:

  1. Italialaista anoppia hankkiessa on hyvä varmistaa, että rouva on ruuanlaittotaitoinen. Minulla nimittäin on italialainen anoppi, joka osaa keittää pastan, tehdä perusrisottoa ja minestronea eikä sitten paljon muuta. Asumme tosin niin kaukana anopista, ettemme paljon ehtisi hänen ruuanlaitostaan nauttia missään tapauksessa.

    Ruuanlaittotaitoisen italialaisen anopin sijaan hankinkin kotiversion: ruuanlaittotaitoisen italialaisen miehen. Kokopäivätyö muissa kuvioissa häiritsee vähän miehen kokkauksia mutta eiköhän siitä haitasta viimeistään eläkevuosina päästä ja sitten viimeistään mies pääsee toteuttamaan itseään laajemminkin. Gnoccheja tykkää tehdä jo näissä kiireisimmissä olosuhteissa joka tapauksessa ja jos olisi aikaa niin tekisi varmasti meille tomaattikastikkeetkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun kerroi omastasi, minä unohdinkin muistuttaa! Minullahan oli anoppiKOKELAS, joka osasi kyökissä ottaa vettä hanasta ja sekin loiskui lasista yli. Valitettavasti pojastaan ei polvi ollut parantunut, joten jouduin lähtemään mertä edemmäksi kalaan. Lopulta avioliiton satamaan hinasin kulinaristisen monitaiturin, joka sekä kalastaa, nylkee että grillaa kalansa ja hoitaa vielä tiskit päälle. Jos saa kyökin puolella vuoroa, koska pirttihirmu alias minä häärään siellä häiriöksi saakka. On pakko, koska anopilla on ruoanlaitossa tosiaan mustavyö eikä miniä siis voi laskea koskaan suojaustaan :D

      Poista
  2. Vera! Tämän tyylin keittokirjaa lukisi enemmänkin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, alunperimnhän just mun epäasiallisia anekdootteja vilisevä keittokirjani (alias Selvitymisopas Saapasmaassa) oli se ensisijainen kirjaprojektini, mutta dekkari tuli väliin. Pääsee kyllä taas työn alle hiljakkoin. Olisi vähän niin kuin meikäläisen epäviralliset muistelmat respetien tahdissa :D Ja muten mulla on mennyt sun blogi kokonaan ohi? No, nyt löytyi :)

      Poista
  3. Hei!

    Pasta näyttää herkulliselta, kun katsoo noita kuvia! :)

    Sori tää mainostus, mutta kun ei kovin moni tiedä tästä mun blogista, niin aattelin tulla kertomaan blogini osoitteen:

    http://tulevanuorikirjailija.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se hyvältä maistuikin :) Kiva, kun kerroit blogistasi. Kommentoi vain rohkeasti muihinkin blogeihin, niin muutkin löytävät blogisi!

      Poista
  4. Hei tässä sama anonyymi ku äsken:

    Tää mainostus auttoi paljon: Blogissani kävi 28 kävijää eilen! :D

    http://tulevanuorikirjailija.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Heeei, taisit kokeilla photoscapea ;) Meidàn anoppi tekee pastaa ihan alusta asti làhes poikkeuksetta joka sunnuntai, mutta jostain syystà ei innostu gknoccheille. Minà kyllà tykkààn niistàkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, kiitos vaan vinkistä! Eikö tullutkin "hienoja" kuvia? :D

      Poista
  6. Maiskis, lurpsis - kuola valuu näppikselle. Kiitos reseptistä, tätä on pakko kokeilla. Mahtaisikohan San Marzano-tomaateista tehtyä tomaattimurskaa löytää Suomesta? Hmm, pitää yrittää selvittää, tuoreista en uskalla edes haaveilla. Tämä kyllä selittänee, miksi tomaattipastat maistuvat Italiassa paremmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä sanoa, että auringossa kypsynyttä San Marzanoa ei voi verratakaan pohjoiseurooppalaisiin kasvihuonetomaatteihin...

      Poista
  7. Mulla on just (kaupasta ostettuja) gnoccheja jääkaapissa... Huomenna tulee illalliselle miehen työkaveri miehensä kanssa... Pitäisi miettiä koko pitkän linjan ruoka...

    Alkusalaatti on jo ideoitu. Se oli helppo homma. Pääruokana on filé mignon na chapa ja sen seuralaisena paahdettuja kasviksia. Puuttuu vielä se joku pasta tai muu tarjoilu ennen tuota lihaa... Jälkiruokakin on valmiina: vaniljapannacotta ja tuore mansikkasose.

    Ideoita? siis tuohon pastaan.. Meniskö gnocchit siinä paikalla? vai väännänkö jonkun tagliatellen pestolla?

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. :) Toivottavasti huomasit ehdotukseni FB:ssä!

      Poista
  9. Kiitos keittovinkistä. Enpä ole tätä koskaan tullut ymmärtäneeksi. Olen ylikeittänyt gnocchit joka ikinen kerta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih ja voih! Toisaalta, jos ne gratinoi vielä uunissa päälle, niin ehkä se ylikeittäminenkään ei haittaa, kun ne hiukan kuivuvat uunissa...? :)

      Poista
  10. Kiitos ihanista ruokaohjeista, poimin tämän ja tuon kasvispastan ohjeen talteen, nämä varmasti uppoavat meitin nälkäiseen pesueeseen :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!