sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ankeat sunnuntait

Onkohan maailmassa paljon muita ihmisiä, jotka inhoavat sunnuntaita. Sunnuntai on viikon ankein päivä, ei suinkaan maanantai. Sunnuntaissa ei ole lupausta mistään, sunnuntai on lopun alkua. Maanantaina taas voi aloittaa kaiken uudelleen. On jotain odotettavaa. Nimittäin viikonloppu ja sunnuntai.

Totta puhuen kävelylläni oli näin ankeaa ja harmaata viikko sitten. tänään on paistanut aurinko. Mutta ei kai aurinkoinen kuva sovia ankeaan tekstiin?
Eihän minulle ole tosi asiassa ollut viikonpäivillä mitään merkitystä enää vuosiin. Oikeastaan sen jälkeen, kun pääsin eroon lukiosta. Työni ovat olleet aina sen verran epäsäännöllisiä, että lauantait ja sunnuntait ovat menettäneet merkityksensä. Sama se, paiskitko duunia lentoemäntänä, kääntäjänä tai kotiäitinä. Sunnuntait eivät ole kuitenkaan vapaapäiviä kuin satunnaisesti.

Tämmöisiä lenkkimaisemia täällä on.
Mutta jotenkin se kouluaikojen sunnuntaiankeus on jäänyt päälle. Aamuisin sitä voi herätä reipaana, mutta viimeistään formuloita katsellessa olo alkaa nuutua ja sitä tietää, ettei koko päivänä saa mitään järkevää aikaiseksi. Lauantaina uuden käsiksen kirjoitus luisti, ja siinä samalla tuli suunniteltua reseptikirjaa. Mutta sunnuntaina voi korkeintaan tarttua uusimpaan Patricia Cornwelliin, eikä sitäkään jaksa lukea kuin 100 sivua. Ei sen jälkeen, kun on lukenut edellisenä päivänä Johanna Hulkon Jostakin kotoisin. Jo Säkeet Pietarista saivat itkemään, ja niin sai tämäkin. Kieli oli välillä niin kaunista, että kielikuvia piti maistella ääneen. Cornwellin kieli vaikuttaa harvinaisen lattealta kauniin suomen kielen jälkeen.

Ruokaa pitää kyllä laittaa sunnuntaisinkin. Varsinkin sunnuntaisin. Silloin on lohturuoan paikka. Yleensä Italiassa kaikki itseään kunnioittavat mammat heräävät joskus kukonlaulun aikaan ja aloittavat sunnuntailounaan pakertamisen teurastamalla lampaan tai kanin tai kylvämällä potut, joita sen paistin kanssa sitten mässytetään. Tällaiset sunnuntaiankeudesta kärsivät päästävät itsensä helpommalla ja tekaisevat suht nopean sienirisoton.

Tarvitset
kasvislientä
kuivattuja metsäsieniä (herkkutatit jyrää)
valkosipulia
persiljaa
oliiviöljyä
riisiä
parmigianoa
kermaa


1) Pane joutesnas sienet turpoamaan lämpimään veteen. Paloittele sillä välin valkosipuli muutamaksi palaksi.

Pese kädet, etteivät sormet haise vielä huomennakin, kun tapaat sen vasta ylennetyn pomosi ekaa kertaa. Istahda hetkeksi netin äärelle: on aikaa, kun niiden sienien pitää turvota ainakin puoli tuntia. Valittele kovaan ääneen ruoanlaiton rankkuutta miehellesi, että ymmärtää leikkiä netissä haahuilusi ajan lapsen kanssa eikä vaadi sinua osallistumaan prinsessaleikkeihin; ne sopivat paremmin äijänköriläille kuin FB-riippuvaisille nettituttujen ongelmia ratkoville ruoanlaittajille.

Kun lapsi tulee viereen kitisemään nälkäänsä, anna sille pala parmigianoa ja nosta se ahterisi tuolista ja hilaa itsesi taas työtason ääreen.

2) Kuullota valkosipuli öljyssä. Sanoin kuullota, älä polta ruskeaksi. Heitä ne palaneet pois ja keskity nyt hiukan paremmin. Pane kasvisliemi kuumenemaan.


3) Pilko huuhdellut ja pehmenneet sienet palasiksi. Lisää pannulle valkosipulin seuraan. Lisää persilja ja hiukan chilipippuria tai mitä mausteita nyt tykkäätkin joukkoon yleensä ripautella.

4) Voit lisätä myös nokareen voita, ellei työterveyslääkärin kuittailut kolesteroliarvoista kaiu korvissa liian tiukkoina. Lääkärit nyt saavat liksansa ihmisten syyllistämisestä, että ehkä kannattaa jättää omaan arvoonsa myös ne vittuilut liikapainosta. Ruvetkoon itse laihikselle, me syödään risottoa. Prkle.

5) Heitä sekaan riisi. Sellainen 1/5 lasia- 1 kokonainen juomalsi per nuppi. Riippuu siitä, kuinka omaan arvoonsa pystyt ne lääkärin piruilut laittamaan. Kuullota riisiä sienten seassa.

6) Lisää sitten aina sopivin väliajoin kasvislientä joukkoon. Riisin pitäisi olla aina liemen peitossa, mutta ei hukkua siihen. Seiso lieden ääressä tärkeän näköisenä, äläkä unohdu vakoilemaan kavereita FB:ssä. riisiä pitää sekoittaa, tai se palaa pohjaan. Kai muistat viime kerrasta?


7) Kun riisi alkaa olla al dente, lisää joukkoon pari desiä kermaa. Sitä ei ole pakko tunnustaa anopille, joka kuitenkin aloittaisi vain sen valitusvirren terveellisistä ruokatottumuksista. Koska kerma kuitenkin tekee melkoisen eron kermaisen ja kermattoman risoton välillä, ainakin salaa sitä kannattaa sekaan tujauttaa.

8) Ja lopuksi reippaasti parmigianoa, kerranhan tässä vain eletään.

Buon appetito!

25 kommenttia:

  1. Voi Vera, minäkin INHOAN Sunnuntaipäivää ja olen aina vapaaehtoisena sunnuntaisin töissä. Niin, ja sunnustaina tienaa tuplasti. Minua masentaa aina sunnuntaisin, koko maailma on liikkeellä ja pitäisi ottaa niin iisisti, voi ei! Kyllä on ankeeta! Inhosin jo kouluaikoina sunnuntaita. Ai, tuo risotto näyttää aivan mahtavalta, sinähän olet ihan Italian mamma, upeeta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, helpottavaa kuulla, etten ole uniikki luonnonoikku, vaan sunnuntaimasis iskee muihinkin :) Tuo risostto oli jopa niin hyvää, että mies sanoi sen kuuluvan ehdottomasti "tarjotaan vieraille" -listalle ;)

      Poista
  2. Niin ja vielä....ai kun tekisi mieli juosta lenkille siellä sun kulmilla!

    VastaaPoista
  3. Mà inhosin sunnuntaita kouluaikoina, mutta kyllà mà nykyààn niistà nautin ja kovasti. Se kun on mulle sellainen pàivà, etten joudu kokkaamaan ja saan edes pienen hetken miehen kanssa kahdestaan, ah! En valita siis sunnuntaista...enàà oikein mikààn pàivà ei tunnu mitenkààn erityisen inhottavalta. Niin ja hienosti oot oppinu kàyttàmààn photoscapea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, no voin uskoa, että nykyään sunnuntaissa on aivan oma viehätyksensä :D Ihana juttu, että nonnit hoitavat poikia säännöllsiesti ja saatte vähän kahdenkeskistä aikaa!

      Ja kiitos kehuista ja ylipäätään photoscape-vinkistä :)

      Poista
  4. Vera, meillä on upeemmat lenkkimaastot;-) Minä menen ensin Päijänteen rantapolkuja, sitten pikkutietä, joka menee myös rannan myötäisesti ja sen jälkeen kiipeän vuorelle, josta näkee tietty järven selälle ja kohta olenkin jo kotikadullani, josta myös näkee järvelle. Vain meri voi mennä tämän ohi.

    Kiva resepti ja huikea esittely! Tämän voisi varmaan tehdä suppilovahroihinkin, niitä kun sattuu vielä olemaan kuivattuna iso purkillinen.

    Mikään ei ole niin masentava kuin sunnuntai. Aamu vielä menee Hesarin ja suklaakahvin kanssa hitaasti, mutta jo puolen päivän jälkeen tulee outo melankolia, joka kattaa kaiken. Sen tähden palvonkin lauantaita sekä tietysti Ian McEwanin kirjaa Lauantai. Onneksi on taas yksi sunnuntai elämässä ohi ja täällä on nyt se hemmetin kellonsiirto. Kuka piru tällaisenkin keksi. Koirakin on ihan uupunut ja koko Suomi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella sinun lenkkimaisemasi! Oletko pannut blogiin kuvia? Kuulostaa todella ihanalta!

      Suppilavahverot sopivat hienosti sienirisottoon.

      Helpottavaa kuulla, että muutkin kärsivät sunnuntai-syndroomasta... vaikka täytyykin tunnustaa, että Hesarin ja suklaakahvin juominen kuulostaa ihastuttavalta ;)

      Olen muuten koko päivän kironnyt myös tätä kellonsiirtoa. Nettilehdestä luinkin, että se on aamuvirkkujen juoni tällaisten iltavirkkujen nujertamiseksi ;DDD

      Poista
  5. Mullakin oli sunnuntaimasennus aikoinaan Jamaikalla, vaikka työt olivat jääneet muuton myötä, mutta meillä ei vielä ollut lapsia. Sinänsä päivissä ei siis minun osaltani ollut suurta eroa, oli sitten arki tai viikonloppu. Joka sunnuntai haastoin kuitenkin miehen mehukkaaseen riitaan ihan vain yleisestä ärsyyntyneisyydestä ja masennuksesta. Jotenkin pienten lasten kanssa sunnuntait tuntuu vähän paremmilta. Kai se on se, että päivässä on kuitenkin sama rytmi kuin muinakin päivinä, noin suurinpiirtein edes. On ruoka-aikoja ja päiväunia ja kohta taas ilta :) Ja lisäksi plussana mies kotona.

    Voi risottoa! Näyttää ihanalta. Risotto on yksi mun lempiruuista, ja siinirisotto erityisesti. Meillä ei täällä ole sieniä lainkaan myynnissä emmekä voi niitä helposti tuoda koti-Suomestakaan (missä mun isä niitä kuivaa joka kesä ja syksy suurin määrin), koska meidän matka tänne kauas kulkee aina Yhdysvaltojen kautta enkä tiedä mitä sikäläinen tulli sienistä tykkäisi. Mutta eipähän täällä toisaalta ole saatavilla risottoriisiäkään... Sunnuntai-narinaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, minulla on vielä sellainen paine, että haluaisin, että tytölle sununtaista tulisi hauska päivä :) Ja aina silloin tällöin päästäänkin tekemään jotainkivaa, kuten paikallista Hoplandiaa ja sellaista :) Mutta aina silloin tällöin tulee vain kökittyä kotona, ja vaikka lapsi ei vielä päiviä toisistaan erotakaan mitä nyt siinä, että joskus mennään tarhaan ja joskus ei, niin vähän syyllinen olo aina, jos ei onnistu järkkäämään jotain kivaa...

      En muuten usko, että USA:ssa on ongelmia, jos jatkatte muualle noiden ruokien suhteen, ei ainakaan ollut ennen. Jos siis on jo jatkolento sovittuna. En kyllä tiedä, ovatko säännöt viime vuosina tiukentuneet.

      Poista
    2. Meillä ei tuota painetta kivojen juttujen järkkäämiseen lapsille onneksi ole, kun ei täällä ole tavallisesti oikein mitään mitä järkätä :) Se on oikeasti aika helpotus! Me mennään kyllä kaikkiin lapsille sopiviin menoihin mitä vaan vastaan tulee ja mistä arvataan lasten ehkä pitävän, mutta sunnuntaille harvoin osuu mitään tekemistä. Hyvällä omallatunnolla voi siis sunnuntaisin velloa vaan kotona.

      Mutta tuttua on tuo äitiys-syyllisyys noin muuten. Siitä pitäisi kyllä päästä eroon! Mulla oli äskettäin sellainen kirkas hetki, jonka aikana ymmärsin mikä tässä äitiydessä oikeasti on keskeistä ja tärkeää. Harmi vaan, että tässä yleisessä väsymyksessä ja kaikessa hötäkässä kaikki kirkkaus himmenee sekavaksi sotkuksi ja mun täytyy oikein muistella, että mikä se nyt sitten olikaan se salaisuus, joka ennaltaehkäisee näitä omiin lapsiin liittyviä syyllisyydentunteita... Palaan asiaan, jos saan sen vielä mieleen!

      Joskus ovat Yhdysvalloissa olleet sitä mieltä, että jos olemme jatkamassa jonnekin eteenpäin niin ei sillä niin väliä mitä laukusta löytyy. Mutta pelkään, että kohdalle sattuu joku tiukempi tai pöllömpi tarkastaja juuri kun ollaan tuomassa herkkuja. Mutta täytyy ehkä rohkaistua yrittämään tuoda niitä sieniä kesällä kuitenkin. Ja risottoriisiäkin edes muutama paketti!

      Poista
  6. Kiitos reseptistä. Me olemme kyllä aivan erilaiset tässä suhteessa: minä pidän sunnuntaista. Tosin lauantaista paljon enemmän :) Hyvää loppusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja voi sinua onnellista! Hyviin sunnuntai-fiiliksiin minäkin aion tähdätä sitten isona :D Olenkin kateellisena lukenut, kun kerrot viikonlopuistanne, ne vaikuttavat mainioilta!

      Poista
  7. Risoton voi tehdä vallan hyvin mikrossa ja tulee ihan yhtä autenttista, koska mikrouunissa tärkkelys imee nestettä a) hitaasti b) liikaa, eli kuin tehty risottoa varten. Vinkki on erään ruokaguruni italialaisesta vegaanikeittokirjasta ja olen sen testannut toimivaksi. Ei enää sekoittamista! (Tekee käsilleni tosi pahaa.) Tosin en voi enää oikein risottoa syödä, hiilaripommit aiheuttavat ongelmia :-/ Harmi, sillä rakastan sienirisottoa ja parsa-sitruunaruohorisottoa, jota tarjosimme usein vieraille aikoinaan. Meillä on kaapit täynnä Suomessa itse kerättyjä kuivattuja sieniä.

    Minä pidän sunnuntaista, tosin ei maanantaissakaan ole mitään vikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, en ole koskaan tullut ajatelleeksi. Tosin Italiassa sähkö on niin tuhottaman kallista, että tuota kaasuhellaa tulee käytettyä aina kuin mahdollista mikron tai sähköuunin sijaan. Ja hiilarit kyllä saavat helposti olon väsyneeksi, toisaalta täysjyväriisi ei ole aivan pahimmsat päästä :)

      Ja sinäkin Brutus sunnuntaiden kanssa ;)

      Poista
  8. Minäkin kärsin sunnuntaimasennuksesta silloin, kun pojat oli pieniä. Varsinkin jos mies oli pois kotoa ja minä yksin poikien kanssa koko viikonlopun. Viikonloppu venyi ja venyi ja sunnuntaina KAIKKI näyttivät viettävän aikaansa perheidensä kanssa. Vielä se pitkä päivä meni, jos aurinko paistoi, mutta sateella oli oikein extrakamalaa. Nyt meillä on aina paljon pelejä yms sunnuntaisin, joten ei ehdi tulla aika pitkäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joi joi, kuulostaa niin tutulta tuo, kun kaikki muut viettävät perheaikaa ja sinä kuljeskelet kahden lapsen kanssa... tosiaalta on sitten kiva, että miehelläni on vapaata myös keskellä viikkoa, kun ei ole niin kauhea ryysis joka paikassa, mutta silti tuntuu kurjalta, jos kaikilla muilla on isät mukana touhuissa, mutta minun mieheni lentelee jossain maailmalla.

      Poista
  9. Upeat kuvat!Minä taas kärsin lauantai-masennuksesta...sunnuntaihan on meillä viikon eka arkipäivä. Eniten inhoan tuossa meidän lauantaissa joka siis on kuin teidän sunnuntainne,ettei silloin ole julkista liikennettä:(
    Mmm,risottoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Israelissa tietenkin sabbath otetaan vielä vakavammin kuin täällä. Luin jostain, että esim. kytkinten (uunin jne) käyttäminenkään ole sallittua. Että uunissa on ajastus lauantaita varten? En ollut tullut ajatelleksi, että esim. joukkoliikennettäkään ei olisi! Ehkä minun ei pitäisikään valittaa sunnuntaista Italiassa? ;)

      Poista
  10. Minä pidän sunnuntaipäivistä, koska päivä ei esitä viettäjälleen mitään vaatimuksia. Ei ole töitä, ei tarvitse lähteä illalla baariin, siivoukset ja shoppauksetkin on yleensä tehty. Voi vaan maleksia ja olla keskenään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi kyllä ihanteellinen asenne. Mutta kun ei vaan pysty :) Tänään olen ollut heti pirtsakampi :)

      Poista
  11. Oi ma rakastan sunnuntaita! Leppoisa paiva, ei kiire mihinkaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua onnellista! Yritän ottaa teista sunnuntairakastajista mallia :D

      Poista
  12. Täällä nyökyttelee yksi sunnuntaihankalaa poteva. Tähän asti tuntemistani ihmisistä vain yksi on kertonut potevansa samaa. Ja maanantai, ah, päivistä paras! Kiva lenkkimaisema. Viikonlopun juoksulenkillä väistelin jäätyneitä lätäköitä ja ritisyttelin jääsohjoa. Tänään menen hiihtämään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla olikin hyvin aikaansaapa olo tänään :) Sain kirjoitetuksi, luetuksi, vietyä lasta leikkipuistoon, luettua lapselle, laitettua ruokaa ja mitä vielä... ;)

      Poista
  13. Tunnistan tuon sunnuntaiahdistuksen. Se meni tosin pois Ruotsissa asuessa, siellä kun kaikki kaupat olivat auki sunnuntaisin, niin sunnuntaista muodostui shoppailupäivä. Täällä Ranskassa olen yrittänyt myös kerätä jotain kivaa ohjelmaa sunnuntaille, puistoissa käyntiä tai ulkona syömistä, jotta en ehdi rypeä siinä sunnuntaitunnelmassa. ;)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit!